Suotuisan tuulen puutteessa amiraali jäi tähän satamaan, vaikka hän
olisi etsinyt paremman, kun tämä oli niin vähän suojainen ja kun hän
tahtoi täällä odottaa, mitä toisivat mukanaan kuun konjunktio auringon
kanssa, jonka pitäisi osua tämän kuun 17. päivälle, kuun oppositio
Jupiterin kanssa ja sen konjunktio Merkuriuksen kanssa sekä auringon
oppositio Jupiterin kanssa, mikä aina tietää suuria myrskyjä.[45]
Amiraali lähetti veneen maihin noutamaan ajesia syötäväksi. Hänen
miehensä kohtasivat täällä intialaisia, jotka olivat asestautuneet
jousin ja nuolin; he keskustelivat heidän kanssaan ja ostivat heiltä
yhden jousen ja joukon nuolia. Yksi näistä intialaisista tuli veneen
mukana karavelille.
»Tällä», huomautetaan päiväkirjassa, »oli paljon rumemmat kasvot kuin
kaikilla muilla, mitä olimme ennen nähneet; hän oli kokonaan mustattu
hiilellä, kun täällä on yleisenä tapana maalata ihoa väreillä. Hänellä
oli hyvin pitkä tukka, joka oli sidottu takaa yhteen ja pistetty
eräänlaiseen papukaijansulista tehtyyn verkkoon; hän oli alaston kuten
muutkin. Amiraali otaksui hänet karibiksi, jotka ovat ihmissyöjiä.
Amiraali tiedusteli häneltä, oliko hänen edellisenä päivänä
näkemällään saarella kultaa; intialainen myönsi ja näytti laivan
perää, joka oli sangen kookas, verraten sitä niihin kultakimpaleihin,
joita sieltä löydetään. Hänen kielellään kulta oli _tuob_, eikä hän
ymmärtänyt sanaa _caona_, joksi tätä metallia sanotaan Españolalla,
eikä liioin sanaa _nozay_, mikä nimi sillä on San Salvadorin saarella.
Kun vene tuli maihin, näkivät miehet puiden takana enemmän kuin
viisikymmentä intialaista, alastomia, pitkätukkaisia kuin Espanjan
naiset. Takaraivolla heillä oli papukaijan ja muiden lintujen
höyheniä; jokaisella oli jousi. Se intialainen, joka oli mukana
veneessä, nousi pois, ja hänen puhuteltuaan muut laskivat jousensa,
nuolensa ja raskaat karttunsa. Miehemme nousivat veneestä maihin ja
vaihtoivat jousia ja nuolia, sillä siten amiraali oli käskenyt
(riisuakseen intialaisten aseet helpoimmalla tavalla).
Kun he olivat ostaneet kaksi jousta, intialaiset eivät enää halunneet
luovuttaa enempää, päinvastoin he valmistautuivat hyökkäämään
espanjalaisten kimppuun ja juoksivat takaisin sinne, mihin olivat
jättäneet aseensa. Takaisin tullessaan heillä oli mukanaan köysiä,
ilmeisestikin kristittyjen sitomista varten. Kun nämä näkivät
intialaisten hyökkäävän, he ampuivat jousipyssyillään, antoivat
eräälle miekaniskun taakse, toista ampuivat rintaan. Kun intialaiset
näkivät, etteivät he tässä mitään hyötyisi, vaikka heitä oli enemmän
kuin viisikymmentä ja espanjalaisia vain seitsemän, he juoksivat
tiehensä ja jättivät jälkeensä kuka jousen, kuka nuolia.
Kristityt, huomauttaa amiraali, olisivat surmanneet hyvin monta, jos
luotsi, joka heitä komensi, ei olisi saanut heitä peräytetyiksi; he
palasivat heti veneelleen ja riensivät sillä laivalle. Kun amiraalille
ilmoitettiin, mitä oli sattunut, hän virkkoi, että se toiselta puolen
oli hänestä paha, toiselta puolen ei, koska oli hyvä, että tämän
tienoon intialaiset joutuivat pelkäämään kristittyjä, koska he olivat
pahaa kansaa ja epäilemättä ihmissyöjiä. Jos se vene, joka Navidadin
linnoitukseen jääneillä kolmellakymmenelläyhdeksällä espanjalaisella
on käytettävissään, sattuisi tulemaan joskus tänne, niin nämä
saarelaiset pelkäävät heitä eivätkä uskalla tehdä heille pienintäkään
pahaa.
Vaikka he eivät olisikaan karibeja, lisää amiraali tähän, niin he kai
ovat kuitenkin heidän naapureitaan ja samantapaisia pelottomia miehiä
ja tuiki erilaisia kuin muiden saarien asukkaat, jotka ovat
pelkurimaisia eivätkä käytä mitään muita aseita kuin
järkeänsä.--Kukkuloilla nähtiin merkkitulien palavan.