SUNNUNTAINA TAMMIKUUN 13. PÄIVÄNÄ

Suotuisan tuulen puutteessa amiraali jäi tähän satamaan, vaikka hän

olisi etsinyt paremman, kun tämä oli niin vähän suojainen ja kun hän

tahtoi täällä odottaa, mitä toisivat mukanaan kuun konjunktio auringon

kanssa, jonka pitäisi osua tämän kuun 17. päivälle, kuun oppositio

Jupiterin kanssa ja sen konjunktio Merkuriuksen kanssa sekä auringon

oppositio Jupiterin kanssa, mikä aina tietää suuria myrskyjä.[45]

Amiraali lähetti veneen maihin noutamaan ajesia syötäväksi. Hänen

miehensä kohtasivat täällä intialaisia, jotka olivat asestautuneet

jousin ja nuolin; he keskustelivat heidän kanssaan ja ostivat heiltä

yhden jousen ja joukon nuolia. Yksi näistä intialaisista tuli veneen

mukana karavelille.

»Tällä», huomautetaan päiväkirjassa, »oli paljon rumemmat kasvot kuin

kaikilla muilla, mitä olimme ennen nähneet; hän oli kokonaan mustattu

hiilellä, kun täällä on yleisenä tapana maalata ihoa väreillä. Hänellä

oli hyvin pitkä tukka, joka oli sidottu takaa yhteen ja pistetty

eräänlaiseen papukaijansulista tehtyyn verkkoon; hän oli alaston kuten

muutkin. Amiraali otaksui hänet karibiksi, jotka ovat ihmissyöjiä.

Amiraali tiedusteli häneltä, oliko hänen edellisenä päivänä

näkemällään saarella kultaa; intialainen myönsi ja näytti laivan

perää, joka oli sangen kookas, verraten sitä niihin kultakimpaleihin,

joita sieltä löydetään. Hänen kielellään kulta oli _tuob_, eikä hän

ymmärtänyt sanaa _caona_, joksi tätä metallia sanotaan Españolalla,

eikä liioin sanaa _nozay_, mikä nimi sillä on San Salvadorin saarella.

Kun vene tuli maihin, näkivät miehet puiden takana enemmän kuin

viisikymmentä intialaista, alastomia, pitkätukkaisia kuin Espanjan

naiset. Takaraivolla heillä oli papukaijan ja muiden lintujen

höyheniä; jokaisella oli jousi. Se intialainen, joka oli mukana

veneessä, nousi pois, ja hänen puhuteltuaan muut laskivat jousensa,

nuolensa ja raskaat karttunsa. Miehemme nousivat veneestä maihin ja

vaihtoivat jousia ja nuolia, sillä siten amiraali oli käskenyt

(riisuakseen intialaisten aseet helpoimmalla tavalla).

Kun he olivat ostaneet kaksi jousta, intialaiset eivät enää halunneet

luovuttaa enempää, päinvastoin he valmistautuivat hyökkäämään

espanjalaisten kimppuun ja juoksivat takaisin sinne, mihin olivat

jättäneet aseensa. Takaisin tullessaan heillä oli mukanaan köysiä,

ilmeisestikin kristittyjen sitomista varten. Kun nämä näkivät

intialaisten hyökkäävän, he ampuivat jousipyssyillään, antoivat

eräälle miekaniskun taakse, toista ampuivat rintaan. Kun intialaiset

näkivät, etteivät he tässä mitään hyötyisi, vaikka heitä oli enemmän

kuin viisikymmentä ja espanjalaisia vain seitsemän, he juoksivat

tiehensä ja jättivät jälkeensä kuka jousen, kuka nuolia.

Kristityt, huomauttaa amiraali, olisivat surmanneet hyvin monta, jos

luotsi, joka heitä komensi, ei olisi saanut heitä peräytetyiksi; he

palasivat heti veneelleen ja riensivät sillä laivalle. Kun amiraalille

ilmoitettiin, mitä oli sattunut, hän virkkoi, että se toiselta puolen

oli hänestä paha, toiselta puolen ei, koska oli hyvä, että tämän

tienoon intialaiset joutuivat pelkäämään kristittyjä, koska he olivat

pahaa kansaa ja epäilemättä ihmissyöjiä. Jos se vene, joka Navidadin

linnoitukseen jääneillä kolmellakymmenelläyhdeksällä espanjalaisella

on käytettävissään, sattuisi tulemaan joskus tänne, niin nämä

saarelaiset pelkäävät heitä eivätkä uskalla tehdä heille pienintäkään

pahaa.

Vaikka he eivät olisikaan karibeja, lisää amiraali tähän, niin he kai

ovat kuitenkin heidän naapureitaan ja samantapaisia pelottomia miehiä

ja tuiki erilaisia kuin muiden saarien asukkaat, jotka ovat

pelkurimaisia eivätkä käytä mitään muita aseita kuin

järkeänsä.--Kukkuloilla nähtiin merkkitulien palavan.

Amerikan löytöretken päiväkirja · 第 122 / 155 题