Amiraali lähti maihin aterioitsemaan kuninkaan kanssa. Samaan aikaan
hänen kanssaan astui sisään viisi Guacanagarin alaisuuteen kuuluvaa
kuningasta, kaikilla kruunu päässään, ja he käyttäytyivät niin
juhlallisesti, että Teidän Korkeutenne olisivat suuresti ilahtuneet
nähdessään heidän käytöksensä ja kohteliaisuutensa.
Heti kun amiraali astui maihin, kuningas tuli ottamaan häntä vastaan
ja kädestä johdatti hänet samaan taloon, missä hän edellisenäkin
päivänä oli majaillut ja missä hänelle oli valmiiksi mattoja ja
istuimia. Kuningas riisui kruununsa ja asetti sen amiraalin päähän, ja
amiraali puolestaan otti kaulastaan värillisistä kivistä tehdyn
helminauhan, joka oli hyvin kaunis, ja ripusti sen kuninkaan kaulaan.
Vieläpä hän kunnioitti kuningasta hienolla punaisella manttelilla,
joka hänellä oli tänään yllään, tuotti hänelle värilliset saappaat,
jotka vedätti kuninkaan jalkaan, ja kuninkaan sormeen hän pujotti
hopeasormuksen, koska tiesi kuninkaan hetaasti kärttäneen sormusta
eräältä merimieheltä, jolla oli sellainen sormessaan. Kuningas oli
siitä hyvin iloinen ja onnellinen, ja molemmat muut caziquet
lahjoittivat amiraalille kumpikin kultalevyn.
Eräs merimies ilmoitti amiraalille löytäneensä raparperikasveja.