Kuninkaan veljenpoika, hyvin nuori mies, joka oli erinomaisen nokkela
ja yritteliäs, tuli päivän koittaessa karavelille. Amiraali, joka
kaikin tavoin koetti saada tietoonsa, missä kultakaivokset olivat,
tiedusteli joka mieheltä, mutta ei saanut ketään käsittämään
merkkejänsä. Tämä nuorukainen sanoi hänelle, että neljän päivämatkan
päässä idässäpäin oli saari, jonka nimi oli Guarionex, ja vielä
toisia, joiden nimet olivat Macorix, Mayonic, Fuma, Cibao ja Coxoay,
joilla oli paljon kultaa. Amiraali kirjoitti ne nimet muistiin.
Hän sai jälkeenpäin tietää, että saatuaan veljeltään kuulla
nuorukaisen ilmoittaneen amiraalille näistä, kuningas oli ankarasti
moittinut veljenpoikaansa. Lisäksi amiraali kuuli, että kuningas
halusi salata häneltä sen paikan, missä kultaa esiintyy ja mistä sitä
kerätään, jotta amiraali ei tekisi kauppoja ja vaihtoja kenenkään muun
kanssa kuin hänen: »Mutta tällä Españolan saarella», huomauttaa
amiraali, »on kultaa niin paljon ja niin monissa paikoissa, että se
aivan kummastuttaa». Oli jo ilta, kun kuningas lähetti hänelle
kultaisen naamion ja pyysi häneltä pesumaljan ja vesikannun, jotka
amiraali heti lähetti hänelle toivoen, että hän tilaisi niitä
enemmänkin.