Saadakseen vihdoinkin järjestystä ja vauhtia linnoituksen
rakentamiseen ja määrätäkseen palveluksen tänne jäävälle miehistölle
amiraali meni maihin. Hänestä näytti, että kuningas näki hänen menevän
veneeseen, mutta oli kuin ei olisi nähnyt, ja riensi nopeasti takaisin
taloonsa, mistä lähetti erään veljensä amiraalia vastaan opastamaan
häntä hyvin isoon ja kauniiseen taloon, jonka hän oli luovuttanut
espanjalaisille. Sinne oli levitetty palmumattoja, joille amiraalia
pyydettiin istuutumaan. Kuninkaan veli lähetti sitten palvelijan
ilmoittamaan amiraalin saapumisesta aivan kuin kuningas ei olisi
tietänyt mistään mitään, osoittaakseen siten amiraalille vielä
suurempaa kunniaa. Heti kun palvelija oli tuonut ilmoituksen, kuningas
lähti suoraan amiraalin luo ja ripusti hänen kaulaansa suuren
kultapalan, joka hänellä oli kädessään. Hän jäi hänen luoksensa iltaan
saakka keskustelemaan, mitä edelleen olisi tehtävä.