Amiraali antoi nostaa ankkurin ennen auringonnousua. Niiden lukuisten
intialaisten joukosta, jotka olivat edellisenä päivänä tulleet laivaan
ja merkeillä selittäneet, että tällä saarella oli kultaa,
mainitsemalla myöskin paikkoja, mistä he sitä keräsivät, amiraali pani
merkille erään, joka näytti sangen hyväntahtoiselta ja häneen
kiintyneeltä, koska hän jutteli huomattavasti mieluummin amiraalin
kanssa kuin muiden. Amiraali kestitsi häntä ja pyysi häntä lähtemään
oppaakseen kultakaivoksille. Tämä intialainen toi vielä erään
ystävänsä tai sukulaisensa, ja muiden seutujen ohella, joita he
mainitsivat kullankeruupaikkoina, esiintyi myöskin Cipango, jolle he
omalla kielellään antoivat nimen Civao. He vakuuttivat, että siellä on
kultaa suuria määriä, ja että caziquellakin oli taotusta kullasta
tehty viiri, mutta se paikka oli hyvin kaukana lännessäpäin.
Tällä kohtaa ovat päiväkirjassa seuraavat kuninkaalle ja
kuningattarelle kohdistetut rivit: »Koetan saada Teidän Korkeutenne
uskomaan, että koko maailmassa ei ole parempaa ja rauhallisempaa väkeä
kuin nämä intialaiset. Teidän Korkeutenne saavat olla täynnä iloa, kun
saatte heidät pian käännetyiksi kristinuskoon ja muovatuiksi heidät
kuningaskuntanne tapojen mukaisiksi; sillä missään ei voi olla
parempia ihmisiä eikä parempaa maata. Kansa on niin lukuisa ja maa
niin laaja, etten voi löytää siihen mitään sanoja, kun jo olen
äärimmäisesti ylistänyt Juanan saarta, jota intialaiset nimittävät
Kuubaksi. Mutta sen ja tämän välillä on ero kuin yöllä ja päivällä,
enkä usko olevan olemassa ketään, joka ei sanoisi samaa, kun on nähnyt
nämä molemmat.
On todellakin suorastaan ihmeteltävä, kuten sanon, kaikkea täällä,
suuria kyliä tällä saarella, jolle minä olen antanut nimeksi Española,
vaikka asukkaat sanovat sitä Bohioksi. Kaikki täällä ovat verrattoman
rakastettavia (_de muy singularisimo tracto amoroso_), he puhuvat
miellyttävästi, aivan toisella lailla kuin muut, joiden puhe aina
kuulostaa jyrinältä.
Miehet ja naiset ovat kauniskasvuisia eivätkä mustaihoisia. On totta,
että he kaikki maalaavat itseään, toiset mustiksi, toiset
muunvärisiksi, useimmat punaisiksi. He tekevät sen, kuten kuulin,
varjellakseen itseään auringonkilolta. Kylät ja talot ovat hyvin
sieviä; jokaisessa kylässä on oma päällikkönsä eli tuomarinsa, jota
kaikki tottelevat niin auliisti, että se on ihan ihme. Kaikki nämä
valtiaat puhuvat hyvin vähän ja heidän olentonsa on hyvin leppeä (_muy
lindas costumbres_). Hyvin usein he käskevät vain kättään
heilauttamalla, ja heitä ymmärretään heti, niin että se oikein
kummastuttaa.» Nämä ovat amiraalin omia sanoja.