Tyvenen vuoksi amiraali ei voinut laivoilla lähteä sen päällikön
maahan, joka oli lähettänyt hänelle kutsun; mutta hän antoi
jäljellejääneiden kolmen lähetin seuraksi veneissä useita omia
miehiään, niiden joukossa notaarin. Sillävälin hän lähetti kaksi
intialaistaan siihen kylään, missä oli itse käynyt; he palasivat pian
laivalle tuoden mukanaan kylän päällikön. Tämä kertoi, että tällä
saarella[37] oli niin paljon kultaa, että muualta tultiin sitä
ostamaan ja että sitä löytyi täältä niin paljon kuin vain halutti.
Tuli vielä muitakin, jotka vahvistivat sen tiedon ja kuvasivat, millä
tavalla kultaa kerättiin.
Sen kaiken ymmärtäminen oli perin vaikeata, mutta sen verran kävi
kuitenkin selville, että täällä täytyi olla paljon kultaa, ja kun vain
saataisiin selville paikka, mistä he sitä kokosivat, sitä voisi saada
halvalla tai ihan ilman korvausta.
»Meidän Herramme», kirjoittaa amiraali päiväkirjaansa, »jolla on
vallassaan kaikki asiat, tukekoon ja varjelkoon minua niinkuin Hän
tahtoo ja niinkuin Hänen palveluksekseen parhaiten sopii. Tähän
mennessä laivalla on käynyt tuhansia intialaisia, ja jokainen on aina
tuonut jotakin. Ehtimättä ihan vielä laivallekaan, puolen
nuolenkantaman päässä, he jo nousevat seisomaan kanooteissaan,
näyttävät, mitä heillä on kädessään, ja huutavat: 'Ottakaa! Ottakaa!'
Luullakseni enemmän kuin viisisataa tuli laivalle uiden, kanoottien
puutteessa, vaikka rannasta oli noin tunnin matka laivalle.»
Otaksuttavasti viisi caziqueta poikineen, puolisoineen ja lapsineen
oli käynyt laivalla. Amiraali antoi jakaa heille kaikille lahjoja ja
sanoi, että se oli hyvää tuhlausta. »Herra laupeudessaan,» kirjoittaa
hän, »tukekoon minua, niin että löytäisin sen kullan, tarkoitan sen
kultakaivoksen, sillä täällä on miehiä, jotka sanovat tietävänsä,
missä se on.»
Veneet palasivat yön aikana; ne olivat käyneet hyvin kaukana ja olivat
tavanneet monta kanoottia, joissa olleet intialaiset tahtoivat nähdä
amiraalin. Hän piti varmana, että jos hän vielä viipyisi tässä
satamassa joulun, niin kaikki tämän saaren asujaimet, ja hän piti tätä
saarta (erheellisesti) suurempana kuin Englanti,[38] tulisivat tänne
häntä katsomaan. Intialaiset seurasivat kristittyjä kyläänsä, joka
näiden antaman tiedon mukaan oli kaikista suurin ja säännöllisimmin
rakennettu. Kun kanootit melomalla kulkevat erittäin joutuisasti,
ehtivät he veneistä edelle ja ilmoittivat caziquelle kristittyjen
tulosta. Amiraali huomauttaa tässä, ettei hän vielä tiedä, merkitseekö
cazique samaa kuin kuningas vai onko se vain maaherra. Heitä
kohdeltiin ylhäisinä miehinä ja mainittiin nimityksillä _nitayno_,
mutta ei ymmärretty, merkitsikö se aatelista (_hidalgo_), maaherraa
vaiko ritaria.
Cazique tuli vihdoin heidän luokseen, ja yli kaksituhantinen
asujamisto kerääntyi torille, joka oli hyvin puhtaaksi lakaistu. Hän
osoitti miehillemme suurta kunniaa, ja jokainen intialainen toi heille
jotakin syötävää tai juotavaa. Kuninkaalta kukin sai palan
puuvillakangasta, papukaijoja amiraalille vietäväksi ja joitakin
kultakappaleita. Intialaiset lahjoittivat myöskin merimiehille
puuvillakangasta tai mitä muuta heillä kotona oli. Ne pikkuesineet,
joita he saivat vastaan, he ottivat niin suurella riemulla kuin ne
olisivat olleet pyhäinjäännöksiä. Kun espanjalaiset illalla tahtoivat
lähteä pois, kuningas pyysi heitä jäämään seuraavaan päivään, ja hänen
pyyntöönsä yhtyi koko kansa. Mutta kun he näkivät, että heidän
paluupäätöksensä oli varma, he seurasivat heitä ja kantoivat kaikkea,
mitä cazique ja muut asukkaat olivat heille lahjoittaneet.