SUNNUNTAINA JOULUKUUN 23. PÄIVÄNÄ

Tyvenen vuoksi amiraali ei voinut laivoilla lähteä sen päällikön

maahan, joka oli lähettänyt hänelle kutsun; mutta hän antoi

jäljellejääneiden kolmen lähetin seuraksi veneissä useita omia

miehiään, niiden joukossa notaarin. Sillävälin hän lähetti kaksi

intialaistaan siihen kylään, missä oli itse käynyt; he palasivat pian

laivalle tuoden mukanaan kylän päällikön. Tämä kertoi, että tällä

saarella[37] oli niin paljon kultaa, että muualta tultiin sitä

ostamaan ja että sitä löytyi täältä niin paljon kuin vain halutti.

Tuli vielä muitakin, jotka vahvistivat sen tiedon ja kuvasivat, millä

tavalla kultaa kerättiin.

Sen kaiken ymmärtäminen oli perin vaikeata, mutta sen verran kävi

kuitenkin selville, että täällä täytyi olla paljon kultaa, ja kun vain

saataisiin selville paikka, mistä he sitä kokosivat, sitä voisi saada

halvalla tai ihan ilman korvausta.

»Meidän Herramme», kirjoittaa amiraali päiväkirjaansa, »jolla on

vallassaan kaikki asiat, tukekoon ja varjelkoon minua niinkuin Hän

tahtoo ja niinkuin Hänen palveluksekseen parhaiten sopii. Tähän

mennessä laivalla on käynyt tuhansia intialaisia, ja jokainen on aina

tuonut jotakin. Ehtimättä ihan vielä laivallekaan, puolen

nuolenkantaman päässä, he jo nousevat seisomaan kanooteissaan,

näyttävät, mitä heillä on kädessään, ja huutavat: 'Ottakaa! Ottakaa!'

Luullakseni enemmän kuin viisisataa tuli laivalle uiden, kanoottien

puutteessa, vaikka rannasta oli noin tunnin matka laivalle.»

Otaksuttavasti viisi caziqueta poikineen, puolisoineen ja lapsineen

oli käynyt laivalla. Amiraali antoi jakaa heille kaikille lahjoja ja

sanoi, että se oli hyvää tuhlausta. »Herra laupeudessaan,» kirjoittaa

hän, »tukekoon minua, niin että löytäisin sen kullan, tarkoitan sen

kultakaivoksen, sillä täällä on miehiä, jotka sanovat tietävänsä,

missä se on.»

Veneet palasivat yön aikana; ne olivat käyneet hyvin kaukana ja olivat

tavanneet monta kanoottia, joissa olleet intialaiset tahtoivat nähdä

amiraalin. Hän piti varmana, että jos hän vielä viipyisi tässä

satamassa joulun, niin kaikki tämän saaren asujaimet, ja hän piti tätä

saarta (erheellisesti) suurempana kuin Englanti,[38] tulisivat tänne

häntä katsomaan. Intialaiset seurasivat kristittyjä kyläänsä, joka

näiden antaman tiedon mukaan oli kaikista suurin ja säännöllisimmin

rakennettu. Kun kanootit melomalla kulkevat erittäin joutuisasti,

ehtivät he veneistä edelle ja ilmoittivat caziquelle kristittyjen

tulosta. Amiraali huomauttaa tässä, ettei hän vielä tiedä, merkitseekö

cazique samaa kuin kuningas vai onko se vain maaherra. Heitä

kohdeltiin ylhäisinä miehinä ja mainittiin nimityksillä _nitayno_,

mutta ei ymmärretty, merkitsikö se aatelista (_hidalgo_), maaherraa

vaiko ritaria.

Cazique tuli vihdoin heidän luokseen, ja yli kaksituhantinen

asujamisto kerääntyi torille, joka oli hyvin puhtaaksi lakaistu. Hän

osoitti miehillemme suurta kunniaa, ja jokainen intialainen toi heille

jotakin syötävää tai juotavaa. Kuninkaalta kukin sai palan

puuvillakangasta, papukaijoja amiraalille vietäväksi ja joitakin

kultakappaleita. Intialaiset lahjoittivat myöskin merimiehille

puuvillakangasta tai mitä muuta heillä kotona oli. Ne pikkuesineet,

joita he saivat vastaan, he ottivat niin suurella riemulla kuin ne

olisivat olleet pyhäinjäännöksiä. Kun espanjalaiset illalla tahtoivat

lähteä pois, kuningas pyysi heitä jäämään seuraavaan päivään, ja hänen

pyyntöönsä yhtyi koko kansa. Mutta kun he näkivät, että heidän

paluupäätöksensä oli varma, he seurasivat heitä ja kantoivat kaikkea,

mitä cazique ja muut asukkaat olivat heille lahjoittaneet.

Amerikan löytöretken päiväkirja · 第 101 / 155 题