Tänä yönä nousi vahva itäkoillinen, mutta aallokko ei käynyt kovin
korkeana satamassa, missä amiraali oli ankkurissa, koska sitä suojasi
edessä oleva Tortuga-saari. Amiraali jäi täksi päiväksi tänne ja
lähetti merimiehet kalastamaan. Intialaiset olivat mielissään
saadessaan mennä heidän mukaansa. He toivat heille canibalaisten eli
kannibaalien nuolia, jotka oli tehty pitkistä ruovoista ja varustettu
tulessa teroitetuilla ja kovetetuilla puukärjillä. Asukkaat näyttivät
heille kahta miestä, joiden ruumiista oli poissa kappale lihaa, ja
kertoivat kannibaalien purreen sen ja syöneen, mutta sitä amiraali ei
ottanut uskoakseen.
Hän lähetti kylään muutamia kristittyjä; he vaihtoivat lasihelmillä
kultapaloja, jotka oli kääritty hyvin ohuihin lehtiin. Eräällä
intialaisella, jota amiraali arveli tämän maakunnan päämieheksi ja
jota asukkaat sanoivat caziqueksi, hän näki kämmenen kokoisen
kultapalan, jonka hän näytti haluavan vaihtaa. Sitä varten hän meni
majaansa, missä hän jakoi sen kultalevyn pieniin palasiin ja toi ne
toisen toisensa perään kristityille vaihtaen muihin esineihin.
Vaihdettuaan viimeisen kultapalan hän antoi merkin lähettäneensä
hakemaan lisää kultaa, joka tuotaisiin hänelle seuraavana päivänä.
Kaikki tämä, huomauttaa amiraali, meitä kohtaan osoitettu käytös ja
tavat, heidän ystävällisyytensä ja viisautensa, ilmaisevat, että nämä
intialaiset ovat yritteliäämpiä ja nokkelampia kuin mitkään tähän asti
tuntemamme. Illalla tuli Tortuga-saarelta kanootti, jossa oli
nelisenkymmentä miestä. Heidän lähestyessään rantaa kaikki rannalla
olevan kylän asukkaat kävivät maahan istumaan, mikä oli rauhan merkki.
Sitten astui joitakin kanootissa olevia maihin, sitten kaikki. Mutta
cazique yksinään nousi ja käyttäen sanoja, jotka tuntuivat
uhkauksilta, ajoi heidät takaisin kanoottiin. Hän roiskutti heidän
päälleen vettä ottaen rannalta kiviä ja heitellen niitä veneeseen, ja
sitten kun kaikki olivat kuuliaisesti nousseet kanoottiin, cazique
otti kiven ja pani sen alguazilin käteen, jotta hän heittäisi sillä
vieraita, mitä tämä ei kuitenkaan tehnyt. »Tässä tilaisuudessa
nähtiin, kuinka suosiollinen cazique oli amiraalille. Kanootin
lähdettyä sanottiin amiraalille, että Tortuga-saarella oli enemmän
kultaa kuin Españolalla, koska se oli likempänä Babequeta. Amiraali
arveli, että Tortuga-saarella enempää kuin täälläkään ei ollut omia
kultakaivoksia, vaan kaikki kulta saatiin, joskin pienissä erissä,
Babequesta, koska näillä kummallakaan saarella ei ollut sanottavasti
vaihdettavaa. Muuten maanlaatu on niin hedelmällistä, ettei heidän
tarvitse toimeentulokseen paljon tehdä työtä, vielä vähemmän heillä on
huolta vaatteista, kun he kaikki käyvät ihan alastomina.
Amiraali uskoi, että aivan lähellä oli seutuja, missä maaperä kätki
sisäänsä suurimmat aarteensa ja että Herramme johdattaisi hänet kyllä
paikkaan, missä kulta kasvaa. Hän oli saanut tietoja, että siitä
satamasta, missä hän nyt oli, matka Babequeen kesti neljä päivää; se
merkitsi kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen meripenikulmaa, jonka
suotuisalla tuulella voisi purjehtia yhdessä päivässä.[32]