Amiraali pitkitti tyvenen pakosta viipymistään täällä ankkurissa vielä
tämän päivän. Hänellä oli toinenkin peruste. Cazique oli hänelle
sanonut tuovansa kultaa, ja vaikka amiraali ei uskonut täällä olevan
sitä paljon, koska täällä ei ollut kultakaivoksia, hän oli hyvin
utelias kuulemaan lisätietoja sen paikan sijainnista, mistä kultaa
saatiin. Päivänkoitteessa hän nostatti laivan ja karavelien liput ja
viirit O:n pyhän Neitsyt Marian kunniaksi, jonka päivä tänään oli.[33]
Kanuunat laukaistiin useaan kertaan.
»Tämän Españolan-saaren kuningas», on amiraalin päiväkirjaan
kirjoitettu, »oli lähtenyt hyvissä ajoin asuinpaikaltaan, joka on noin
viiden leguan päässä. Kello kolmen maissa hän tuli kylään, johon
amiraali oli lähettänyt joitakin miehiään katsomaan, tulisiko kultaa.
He huomasivat, että kuninkaalla oli seuranaan enemmän kuin kaksisataa
miestä, joista neljä toi häntä kantotuolissa; hän oli vielä nuori,
kuten jo tuli huomautetuksi. Amiraalin syödessä puolista aluksensa
peräkorokkeella tuli kuningas hänen luokseen kaikkine miehineen.»
»Teidän Korkeuksianne», kirjoittaa amiraali kuninkaalle ja
kuningattarelle, »olisi varmasti hyvin huvittanut kulkueen loisto ja
se kunnioitus, mitä kaikki osoittivat hänelle. Kun kuningas astui
laivaan, hän tapasi minut pöydästä peräkastellilta. Hän tuli suoraan
luokseni, istuutui viereeni eikä sallinut minun nousta pöydästä,
ennenkuin olin aterioinut. Olettaen, että liharuokamme maittaisivat
hänelle, käskin tarjoilla myöskin hänelle.
Kun hän astui peräkorokkeelle, hän antoi kädellään merkin, että
kaikkien toisten tuli jäädä ulkopuolelle. He tottelivat täsmällisesti
tätä määräystä ja suurinta kunnioitusta osoittaen istuutuivat kannelle
(_cubierta_), lukuunottamatta kahta iäkkäämpää vanhusta, joita pidin
hänen neuvonantajinaan; he istuutuivat hänen jalkojensa juureen.
Ruokalajeista, joita tarjoilutin hänelle, hän ei maistanut enempää
kuin kohteliaisuus vaati (_para hacer la salva_) ja lähetti sitten
lopun seuralaisilleen, jotka söivät kaikki. Samoin hän teki juomille;
hän vain kostutti niillä huuliaan ja antoi sitten muille.
Kaikessa hän menetteli ihailtavan arvokkaasti ja vähin sanoin, jotka
olivat, mikäli minä käsitin, hyvin ajateltuja ja älykkäitä. Hänen
jaloissaan istuvat katsoivat hänen suuhunsa, puhuivat hänen puolestaan
ja hänen kanssansa, aina mitä suurimmalla kunnioituksella. Aterian
päätyttyä eräs hänen palvelijoistaan toi vyön (_cinto_), joka oli
samankaltainen kuin ne, joita Espanjassa käytetään, vaikka toisella
tavalla tehty. Hän antoi minulle sen sekä kaksi pientä taottua
kultakappaletta. Luulen, että he täällä kokoavat tätä metallia vähän,
vaikka ovatkin likellä niitä seutuja, missä sitä tuotetaan ja missä
sitä esiintyy runsaasti.
Havaitsin vuodettani peittävän maton miellyttävän häntä suuresti;
lahjoitin sen hänelle samoinkuin merenvahahelmeni, jotka olivat
kaulassani, värilliset kengät ja lasillisen appelsiinimehua, mistä hän
ihmetellen iloitsi, mutta hän, samoin kuin hänen neuvonantajansa ja
seuralaisensa, olivat hyvin pahoillaan siitä, etteivät he ymmärtäneet
minua enkä minä heitä. Kaiken kaikkiaan tajusin vain, että hän ilmaisi
minulle: jos minua täällä jokin miellyttää, niin koko saari on minun
käskettävissäni.
Tuotin hänelle nähtäväksi erään ketjuni, siinä muistoksi kannan isoa
kultakappaletta, johon on kiinnitetty Teidän Korkeuksienne kuvat.
Näytin sitä hänelle ja toistin mitä olin eilen sanonut: että Teidän
Korkeutenne hallitsivat suurinta osaa maailmasta, eikä ollut toisia
niin mahtavia ruhtinaita kuin te. Näytin hänelle myöskin
kuninkaallisen viirin ja ristiviirin, joille hän osoitti suurta
kunnioitusta. Kuinka mahtavia hallitsijoita täytyikään Teidän
Korkeuksienne olla, sanoi hän neuvonantajilleen, kun te olitte aivan
huolettomasti lähettäneet minut tähän maahan, joka oli kaukana ja
etäällä taivaasta. Hän puhui vielä paljon muutakin, mitä en
ymmärtänyt, mutta panin merkille hänen ihmetyksensä.»
Kun oli jo myöhäistä ja cazique halusi palata kotiin, päästi amiraali
hänet menemään kaikella kunnioituksella laukaisten musketeilla useita
kunnialaukauksia. Maalle päästyään hän istuutui kantopaareillensa ja
lähti kotimatkalle koko seurueineen, jossa oli yli kaksisataa miestä,
kuten jo olen sanonut. Hänen pikku poikansa seurasi, intialaisen
arvohenkilön (_hombre muy honorado_) kantaessa häntä olallaan. Missä
ikään hän tapasi merimiehiä ja laivojen väkeä, hän antoi heille ruokaa
ja osoitti suurta kunnioitusta.
Eräs häntä vastaan tullut merimies kertoi nähneensä, että kaikkia
amiraalin antamia lahjoja kannettiin hänen edellään, kutakin lahjaa
vei eri mies, kaikki arvohenkilöitä. Heti caziquen eli kuninkaan
jälkeen seurasi hänen poikansa yhtä suuren saattueen kera ja sitten
kuninkaan veli omine saattueineen, mutta hän kulki jalan.
Viimeksimainittu tuli kuninkaan jälkeen laivalle, ja amiraali teki
hänen kanssaan pienen vaihtokaupan; kaikkiaankin saatiin kultaa tänään
vain vähän, mutta eräältä ukolta amiraali sai tietää, että korkeintaan
sadan leguan päässä oli joukko saaria lähellä toisiansa ja niillä oli
paljon kultaa, kuulipa hän sanottavan, että yksi niistä oli ihan
kokonaan kultaa ja muillakin oli kultaa niin paljon, ettei tarvinnut
muuta kuin lapioida kokoon ja seuloa. Siellä sitä sulatetaan, valetaan
tangoiksi ja muokataan tuhansiksi esineiksi, joita vanhus merkeillä
lähemmin selitteli. Hän selosti amiraalille seudun ja vedet, joissa ne
saaret olivat.
Amiraali päätti heti lähteä matkalle sinne ja sanoi, että jos ukko ei
olisi niin huomattavassa asemassa kuninkaan luona oleva henkilö, niin
hän pitäisi hänet laivalla, tai jos osaisi heidän kielensä, olisi
pyytänyt häntä seuraamaan mukana, minkä mies varmaan olisi tehnytkin,
kun hän näytti olevan niin hyvä ystävä hänen, kristityn, kanssa. Mutta
kun hän jo nyt kuljetti mukanaan kylliksi näitä miehiä vasalleiksi
Kastilian kuningasparille eikä halunnut tehdä heille väkivaltaa, hän
päästi ukon menemään.
Hän pystytti keskelle tätä kylää hyvin ison ristin, ja intialaiset
koskettivat sitä käsillään ja, kuten amiraali otaksui, lausuivat
rukouksensa ja kunnioittivat sitä. Kaikesta päätellen kaikki nämä
saaret, kuten amiraali Herralta toivoi, tulevat kristityiksi.