Epäsuotuisan tuulen takia jäimme vielä täksi päiväksi tänne. Amiraali
pystytti suuren ristin sataman suuhun länteen päin laajasti näkyvälle
ylävälle paikalle, »tunnukseksi», sanoi hän, »että tämä maa kuuluu
teidän majesteeteillenne ja erittäinkin Jeesuksen Kristuksen, meidän
Herramme merkiksi ja kristinuskon kunniaksi.» Sitten kolme merimiestä
kiipesi vuorelle tutkimaan puita ja kasveja. He löysivät paljon väkeä
koolla, kaikki alastomina; heille huudettiin, mutta he pakenivat.
Lopuksi he sieppasivat yhden naisen eivätkä mitään muuta; »sillä olin
käskenyt heitä», lisää amiraali tähän, »kaappaamaan joitakuita
osoittaaksemme heille kunniaa, karkottaaksemme heistä pelon ja
kuullaksemme heiltä, oliko täällä mitään arvokkaita tavaroita, koska
muutoin ei voi olla maan kauneudesta päätellen. He toivat alukselleni
naisen, joka oli hyvin kaunis ja nuori; tämä keskusteli intialaisteni
kanssa, sillä he puhuvat kaikki samaa kieltä.»
Amiraali puetti hänet, lahjoitti hänelle lasihelmiä, tiukuja ja
messinkisormuksia. Sen jälkeen hän lähetti hänet kaikin kunnioin,
kuten hänen tapansa oli, takaisin maihin ja hänen mukanaan kolme omaa
miestänsä ja kolme intialaista, jotta nämä voisivat keskustella
alkuasukkaiden kanssa. Häntä saattavat merimiehet kertoivat, ettei hän
olisi tahtonut lähteä veneestä, vaan olisi jäänyt espanjalaiseen
laivaan toisten intialaisnaisten kanssa, jotka amiraali oli ottanut
Juanan saarelta. Amiraali lisäsi tähän, että kaikki intialaiset, jotka
olivat näiden intialaisnaisten kanssa yksissä, olivat tulleet samassa
kanootissa, jollaiset heillä ovat karaveleina heidän kulkiessaan
saarelta toiselle. Heti kun he tulivat joen suusta satamaan ja saivat
nähdä vieraat laivat, he kääntyivät takaisin, jättivät kanoottinsa ja
menivät jalkaisin kyläänsä, jonka intialaisnainen meille näytti.
Hänellä oli sieraimissaan kultapalanen; merkki siitä, että tällä
saarella on kultaa.