Ne kolme miestä, jotka amiraali oli lähettänyt intialaisnaisen mukaan,
palasivat kolmen aikaan yöllä. He eivät olleet menneet hänen mukanaan
asutukselle saakka joko siksi, että sinne oli kovin pitkä matka,
taikka sitten pelosta, ja he toivat viestin, että huomenna laivalle
tulisi paljon miehiä, kun he nyt olivat rauhoittuneet naisen antamista
tiedoista. Kun amiraali tahtoi tietää, olisiko tästä maasta
saavutettavissa mitään hyötyä, ja halusi keskustella mielellään näiden
miesten kanssa, tuottaakseen heille, koska tämä maa oli kaunis ja
hedelmällinen, onnen päästä Espanjan hallitsijain alamaisiksi, hän
päätti lähettää asutukselle toisetkin sanansaattajat, sillä
intialaisnaisen kertomus ystävällisestä vastaanotosta ja kristittyjen
hyvyydestä antoi hänelle luottamusta. Hän valitsi tähän yhdeksän
miestä, hyvin asestettuina, ja tällaiselle asialle hyvin soveliaita,
ja antoi heidän mukaansa yhden laivalla olevan intialaisen.
He menivät asutukselle, joka oli neljän ja puolen tunnin päässä
kaakossa. He löysivät hyvin vauraassa laaksossa sijaitsevan kylän,
mutta tyhjillään, sillä heti kun asukkaat saivat tiedon kristittyjen
saapumisesta, he kaikki lähtivät pakoon, haudattuaan kaiken
omaisuutensa. Asutuksessa oli tuhat asumusta ja enemmän kuin
kolmetuhatta asukasta. Kristittyjen mukana ollut intialainen juoksi
heidän peräänsä ja huusi heille, ettei heidän tarvitsisi pelätä
mitään; kristityt eivät olleet canibalaisia, ennemminkin he olivat
tulleet taivaasta ja antoivat kaikille, keitä tapasivat, hyvin
kauniita kapineita. Se, mitä hän heille sanoi, teki heihin sellaisen
vaikutuksen, että heissä heräsi luottamus, ja yli kaksituhatta palasi
kristittyjen luokse. Kaikki astuivat heidän luokseen ja laskivat
kätensä heidän päänsä päälle, mikä oli suuren kunnioituksen ja
ystävyyden ilmaus, mutta vielä kauan he vapisivat pelosta, kunnes
vihdoin saivat täydellisen varmuuden.
Heti kun heidän pelkonsa oli voitettu, he menivät asuntoihinsa ja
toivat kristityille kaikkea, mitä suuhunpantavaa heillä oli,
erittäinkin leipää, joka oli tehty niames-juurista,[30]
nauriinkokoisista juurikkaista, joita he kylvävät ja kasvattavat
kaikilla vainioillaan ja jotka muodostavat heidän pääravintonsa. He
leipovat niistä leipää, keittävät ja paistavat niitä. Nämä hedelmät
maistuvat niin kastanjoilta, että se, joka niitä syö, ajattelee: nyt
minulla on syötävänäni kastanjapuun hedelmiä. Asukkaat antoivat
miehillemme leipää ja kalaa ja kaikkea, mitä heillä vain oli.
Kun intialaiset saivat kuulla amiraalin haluavan papukaijaa, he kaikki
juoksivat tiehensä, toivat paljon papukaijoja ja antoivat kaikkea,
mitä heiltä vain toivottiin, vaatimatta mitään vastaan. He pyysivät
meikäläisiä olemaan palaamatta vielä samana iltana ja lupasivat tuoda
heille vielä paljon, mitä olivat piilottaneet metsään. Kun tämä
väenpaljous vielä seisoi kristittyjen ympärillä, he näkivät paljon
ihmisiä tulevan sen vaimon kanssa, jota amiraali oli kohdellut hyvin
ystävällisesti ja lähettänyt takaisin, ja heidän mukanaan oli myöskin
vaimon mies. He kantoivat naista olkapäillään ja tulivat kiittämään
lahjoista ja osoitetusta kunniasta.
Kristityt sanoivat amiraalille, että nämä ihmiset olivat tähän asti
käytyjen saarien asukkaista kaikkein kauneimpia ja seuranhaluisimpia.
Mutta amiraali virkkoi, ettei hän käsittänyt, kuinka he voisivat olla
seuranhaluisempia kuin toiset, koska kaikilla saarilla, missä he tähän
mennessä olivat käyneet, asukkaat olivat olleet erinomaisen
hyväntahtoisia.
Kauneudesta kristityt sanoivat, ettei voinut verratakaan keskenään
näitä ja muunsaarelaisia, enempää miehiä kuin naisiakaan, koska nämä
olivat paljon vaaleampia kuin muut, ja he olivat jopa nähneet kaksi
niin vaaleaihoista naista kuin vain Espanjassa saattoi tavata.
He väittivät myös, että Kastilian kauneimmatkaan tienoot eivät
vetäneet vertoja niille, joita he juuri olivat nähneet; tämän ja
Cordovan seudun välillä oli ero kuin yöllä ja päivällä. He lisäsivät,
että kaikki maa oli viljeltyä ja että laakson keskellä virtaava joki
riitti kaikkien tilusten kasteluun. Kaikissa puissa oli lehtiä ja
hedelmiä, kukkaset olivat aivan auenneita; tiet olivat oikein leveitä
ja hyviä, sää kuin Kastiliassa huhtikuussa, satakielet ja muut linnut
lauloivat aivan kuin Espanjassa tuossa ihanassa kuussa, se oli
kerrassaan kaunista.
»Muutamat linnut lauloivat suloisesti öiseen aikaan; sirkat ja
sammakot antoivat äänensä kuulua, kalat olivat samanlaisia kuin
Espanjassa. Näimme paljon mastiksipuita, aaloe- ja puuvillapensaita;
kultaa emme löytäneet, mikä ei ollutkaan ihme, kun viivyimme täällä
vain vähän aikaa.»
Amiraali halusi täällä laskea päivän ja yön pituuden ja kuinka monta
tuntia kului auringonnoususta auringonlaskuun. Hän havaitsi, että
hiekkakello valui kaksikymmentä kertaa, ja kuhunkin tyhjentymiseen
kului puoli tuntia. Mutta hänen mielestään jossakin oli vikaa, joko
niin, ettei hiekkakelloja heti käännetty tai täytetty, kun ne olivat
juosseet tyhjiin, taikka sitten osa hiekasta ei juossut läpi.
Kvadrantillaan hän laski etäisyyden päiväntasaajasta 34 asteeksi.[31]