Puolenpäivän vaiheilla lähdimme purjehtimaan Santa Maria de la
Concepcionin saaresta Fernandinan saareen, joka lännen puolelta
näyttää hyvin suurelta. Kuljimme koko päivän ilman tuulta emmekä
löytäneet heti sopivaa maihinnousupaikkaa, kun täällä pitää olla hyvin
varovainen, ettei menetä ankkuriaan. Olimme senvuoksi koko yön piissä,
kunnes päivä valkeni, jolloin tulimme eräälle asutukselle, missä menin
maihin.
Täällä tapasin sen intialaisen, jonka olin eilen kohdannut yksinään
merellä ja päästänyt pois lahjojen kera. Hän oli kertonut meistä niin
paljon hyvää, että laivoillemme tuli kaiken yötä kanootteja, joissa
intialaiset toivat meille vettä ja kaikkea, mitä heillä oli.
Lahjoitutin jokaiselle jotakin, kuten esimerkiksi nauhoja, joissa oli
kymmenen tai kaksitoista lasihelmeä, pieniä messinkitiukuja, jotka
Espanjassa maksavat maravedin kappale, sekä joitakin nauhanpätkiä,
kaikki selvästikin esineitä, joille he antoivat suuren arvon. Annoin
jakaa heille myös sokerisiirappia, joka heidän oli syötävä laivassa.
Kello kolmelta lähetin maihin veneeni noutamaan vettä; alkuasukkaat
osoittivat meikäläisille kernaasti, mistä he löytäisivät vettä,
kantoivat itse täysinäiset nassakat veneeseen ja tekivät kaiken niin
hyvin, että se oli meille mieleen. Tämä saari on hyvin iso, ja olen
päättänyt kulkea sen läpi, koska, mikäli olen ymmärtänyt, joko tällä
saarella tai läheisyydessä on kultakaivos.
Tällä hetkellä, jolloin kirjoitan näitä rivejä, nousee etelätuuli,
jonka kanssa voin purjehtia saaren ympäri niin kauan kunnes olen
löytänyt Samoet-nimisen paikan, joka on se saari tai kaupunki, missä
on kultaa, kuten intialaiset vakuuttivat minulle.
Fernandinan asukkaat ovat samanlaisia kuin muidenkin saarten sekä
kieleltään että tavoiltaan, vain sillä erotuksella, että he näyttävät
olevan sävyisämpiä, valistuneempia ja sikäli ovelampia, minkä huomasin
siitä, että he toivat laivaani puuvillaa ja muita pikku kapineita ja
ovat taitavampia kauppamiehiä kuin muut. Tällä saarella näin myös
puuvillasta kudottuja kankaita pitsipäähineiden tapaan valmistettuina;
asukkaat ovat hyvin iloisia. Naisilla on esiliinana pieni palanen
puuvillakangasta, joka tuskin peittää heidän luontonsa (_que
escasamente les cobija su natura_). Tämä saari on hyvin tasainen,
vihreä ja hedelmällinen, ja uskon, että asukkaat täällä vuoden
ympärinsä voivat kylvää tattaria (_panizo_) ja korjata satoa kuten
paljosta muustakin.
Olen nähnyt täällä paljon puita, jotka ovat ihan toisenlaisia kuin
meillä; niissä on erilaisia oksia, vaikka ne kasvavat samassa
rungossa. Lehtien muoto on keskenään niin erilainen, että se
ihmetyttää. Niinpä jossakin oksassa lehdet ovat kuin ruo'on, toisessa
kuin mastiksipuun, ja sillä tavalla yhdessä puussa voi olla viiden- tai
kuudenlaisia lehtiä. Puut eivät ole millään lailla oksastettuja, niin
että siten voisi selittää ympättyjen varpujen erilaisuuden; ne ovat
metsissä, eivätkä asukkaat niitä hoida.[15] En ole huomannut, että
heillä olisi mitään uskontoa, ja luulen, että heidät olisi helppo
kääntää kristityiksi, kun he ymmärtävät helposti.
Kalat ovat muodoltaan niin toisenlaisia kuin meillä, että se
hämmästyttää. On joitakuita, jotka kukon tapaan heloittavat maailman
koreimmin värein, muita tuhatkirjavia niin kaunisvärisiä, että niitä
jokainen ihmeissään ja mielikseen katselee. Papukaijoja ja sisiliskoja
lukuunottamatta en ole maalla nähnyt mitään eläimiä. Eräs pojista
sanoi minulle nähneensä ison käärmeen. Minä en ole nähnyt lampaita, en
vuohia enkä mitään muitakaan eläimiä. Olen tosin ollut täällä vain
lyhyen ajan, ainoastaan puoli päivää, mutta jos täällä olisi karjaa,
niin varmaan olisin niitä huomannut.