Puolen päivän aikaan amiraali lähti tältä asutukselta purjehtimaan
saaren ympäri. Hän halusi lähteä matkaamaan etelään päin, koska
intialaisten kertoman mukaan heidän Samoetiksi nimittämänsä saaren,
jossa on kultaa, pitäisi olla sielläpäin.»--
»Martin Alonzo Pinzon, karaveli _Pintan_ kapteeni, jonka huostaan olin
antanut kolme intialaista, huusi minulle, että miehet neuvoivat häntä
purjehtimaan pohjois-luoteiseen suuntaan saaren ympäri. Kun tuuli
kääntyi, lähdinkin siihen suuntaan. Kun olin tullut saaren kärjestä
kahden penikulman päähän, huomasin sataman tai ehkä paremminkin kaksi,
joissa olisi ollut tilaa sadalle alukselle. Ennen satamaan
suuntautumista heitin ankkurin ja lähdin kaikilla veneillä tutkimaan
niitä. Huomasimme, ettei siinä ollutkaan syvää, ja kun näin joen suun,
käskin miehiäni ottamaan vettä; toiset ottivat mukaan tynnyrin, toiset
lähtivät asein maihin.
Maalla tapasin kahdeksan tai kymmenen intialaista, jotka näyttivät
meille, missä heidän asutuksensa eli kylänsä oli. Täällä kävelin kaksi
tuntia näiden puiden alla: ne ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Niiden lehvistö on niin tuore ja täyteläinen kuin Andalusiassa
toukokuussa, ja kaikki puut eroavat meikäläisistä niinkuin päivä
yöstä; samoin myöskin hedelmät, kukkaset, kivet ja muutkin esineet.
Asukkaat muistuttavat aivan niitä, joita olen nähnyt muilla saarilla;
he liikkuvat alastomina ja antavat kaiken, mitä heillä on, rihkamasta.
Laivapoikamme vaihtoivat lasinpalasilla heiltä itselleen assegaita.
Ne, jotka olivat käyneet hakemassa vettä, kertoivat minulle
pistäytyneensä asunnoissa, jotka he olivat sisältäpäin havainneet
hyvin lakaistuiksi ja erinomaisen siisteiksi. Heidän vuoteensa ja ne
laitokset, joissa he nukkuivat, näyttivät olevan
puuvillalankaverkkoa.[16] Heidän talonsa ovat rakennetut teltan
tapaan, niissä on hyvät ja korkeat savupiiput. Lukuisissa asutuksissa,
jotka täällä näin, missään ei ollut enempää kuin kaksitoista tai
viisitoista taloa.
Panimme merkille, että naimisissa olevilla naisilla oli pienet
esiliinat, tytöillä ei, lukuunottamatta muutamia, jotka saattoivat
olla kahdeksantoista täyttäneitä. Täällä oli myös suurempia ja
pienempiä koiria. Mieheni kohtasivat intialaisen, jonka nenässä oli
castillanin[17] kokoinen jonkinlaisella kirjoituksella varustettu
kultakappale. Nuhtelin heitä kovasti siitä, etteivät he olleet
vaihtaneet sitä kultakappaletta ja antaneet intialaiselle mitä vain
hän olisi siitä pyytänyt, jotta olisimme nähneet, minkälainen raha se
oli. He vastasivat, etteivät he olleet uskaltaneet hänelle esittää
vaihtokauppaa. Otettuani vettä menin laivaani ja jatkoin matkaa
luoteiseen suuntaan. Kun kaikki intialaiset sanoivat, että Samoetin
saari oli päinvastaisella taholla, käännyimme ja purjehdimme kaiken
yötä väliin itään, väliin kaakkoon. Tarkoituksenani oli loitota
maasta, kun oli hyvin pimeää.
Satoi virtoina puoliyöstä aamunkoittoon, ja vieläkin taivas on niin
pilvessä, että näyttää kuin saisimme lisää sadetta. Olemme palanneet
Fernandinan kaakkoiseen kärkeen, jossa aion lähestyä maata ja laskea
ankkurin siihen asti kuin tulee päivä, jotta tunnen saaret ja voin
valita tieni. Siitä saakka kuin tulin tänne Intiaan, on joka päivä
satanut enemmän tai vähemmän. Uskokaa minua, Teidän Ylhäisyytenne,
tämä maa on hedelmällisin, leudoin, tasaisin ja paras, mitä maan
päällä voi olla.