Kello kaksi puolen yön jälkeen maa ilmaantui näkyviin kahden
penikulman päässä. Kokosimme kaikki purjeet ja etenimme pelkällä
_treolla_ (iso nelikulmainen, reivitön purje) ja olimme piissä aina
päivän koittoon asti, jolloin tulimme eräälle Lucayn ryhmän[9]
saarelle, jota intialaiset omalla kielellään nimittivät Guanahaniksi.
Heti nähtiin ihan alastomia ihmisiä, ja amiraali lähti aseistetussa
veneessä yhdessä Martin Alonzo Pinzonin ja hänen veljensä Vincente
Yanesin, _Niñan_ kapteenin kanssa, maihin. Amiraali otti
kuninkaallisen viirin ja kumpikin kapteeni viirin, jossa oli vihreä
risti merkkinä ja kruunatut F toisella ja Y toisella puolen ristiä
(Ferdinand ja Isabella). Maissa he tapasivat vihreitä puita, paljon
vesistöjä ja erilaisia hedelmiä. Amiraali huudahti molemmille
kapteeneille sekä muille, jotka olivat tulleet maihin, Rodrigo de
Escovedolle, laivaston notaarille, ja segovialaiselle Rodrigo
Sanchezille: hän vaati heitä todistamaan, että hän heidän kaikkien
nähden otti saaren haltuunsa kuten nyt muodollisesti teki, kuninkaan
ja kuningattaren, heidän hallitsijainsa, nimessä oikeudellisen
todistusvoimaisesti kaikin muodoin, kuten kirjallisesti laadittuun
pöytäkirjaan merkittiin. Pian kerääntyi ympärille paljon saaren
alkuasukkaita. Seuraavat sanat ovat amiraalin omasta kädestä:
»Jotta he säilyttäisivät ystävällisyyden kanssamme ja koska hyvin
tiesin, että tämä kansa paljon helpommin lempeydellä ja suostuttelulla
kuin väkivallalla kääntysi pyhään uskoomme, annoin joillekuille heistä
värikkäitä lakkeja, lasihelmiä, jotka he ripustivat kaulaansa, sekä
muita pikkuesineitä, joista he suuresti ilostuivat, ja meistä tuli
niin hyviä ystäviä, että se aivan ihmetytti.
Sitten he uimalla tulivat veneille, joissa me olimme, toivat
papukaijoja, pumpulilankakeriä, heittokeihäitä (_azagayas_) ja paljon
muita tavaroita, vaihtaen niitä lasihelmiin ja tiukuihin, joita me
annoimme heille. Lopulta he ottivat mitä tahansa ja mielellään
antoivat kaiken, mitä heillä oli mukanaan. Mutta minusta näytti siltä,
että he olivat aivan köyhää kansaa. He olivat ihan alasti, kuten äiti
oli heidät synnyttänyt, myöskin naiset, näissä huomasin vain yhden
ainoan, joka vielä oli hyvin nuori. Miehet, jotka näin, olivat vielä
kaikki nuoruudeniässä eikä yksikään kolmeakymmentä vuotta vanhempi,
hyvin muodostuneita, kaunisvartaloisia ja sieväkasvoisia. Heidän
tukkansa oli melkein yhtä musta kuin hevosenhäntäjouhet; se oli lyhyt,
vain silmäkulmiin saakka, ja pieni osa oli vedetty taaksepäin, ja sen
he pitivät pitkänä ja koskaan leikkaamattomana. Jotkut heistä
maalaavat itsensä mustahkoiksi--heidän ihonvärinsä on samanlainen kuin
Kanariansaarten asukkaiden[10]--he eivät ole neekereitä eivätkä
valkoisia; eräät maalaavat itsensä valkoisiksi, toiset punaisiksi,
muut mikä milläkin värillä, mitä löytävät. Toiset maalaavat pelkästään
kasvonsa, jotkut koko ruumiinsa, muutamat vain silmänsä ja eräät
pelkän nenän.
Heillä ei ole mitään aseita[11] eivätkä he niitä tunnekaan; sillä kun
näytin heille miekkaa, he tarttuivat siihen terästä ja leikkasivat
tietämättömyydessään itsensä. Rautaa heillä ei ole; heidän assegainsa
ovat pelkkiä raudattomia keppejä; joillakuilla on kärkenä kalanhammas
tai jokin muu. He ovat järjestään toinen niinkuin toinenkin hoikkia ja
pitkäkasvuisia (_de buena estatura de grandeza_), hyvärakenteisia, ja
heidän liikkeensä ovat hienoja. Huomasin joitakuita, joiden ruumis oli
arpien peittämä; kysyin heiltä eleillä, mitä ne olivat, ja he antoivat
minun ymmärtää, että heille tuli ympärillä olevilta saarilta miehiä,
jotka tahtoivat viedä heitä mukanaan ja että he puolustautuivat heitä
vastaan. Uskoin ja uskon vieläkin, että mannermaalta käydään täällä
sieppaamassa näitä ihmisiä vangeiksi.
Heistä tulee varmasti hyviä palvelijoita, heillä on hyvät lahjat,
sillä huomasin, että he varsin pian lausuivat jäljessä kaikki, mitä
heille sanottiin edeltä, myöskin uskon, että heidät voisi helposti
kääntää kristinuskoon, koska he, kuten minusta näyttää, eivät kuulu
mihinkään uskontoon (_secta_). Jos Herramme sallii, otan täältä
lähtiessäni mukaani heitä kuusi Teidän Korkeudellenne, jotta he
oppisivat puhumaan. Tällä saarella en ole nähnyt minkäänlaista
eläintä, paitsi papukaijoja.»