Purjehdittiin länsilounaiseen suuntaan. Aallokko kävi korkeampana kuin
koko matkan aikana. Amiraalilaivalta nähtiin myrskylintu ja
västäräkki. _Pintan_ miehistö näki putken, sauvan ja kepakon, joka
näytti olevan raudalla leikattu, vielä putken ja muuta ruohoa, jota
kasvaa maissa, sekä pienen laudan. _Niñan_ väki näki vielä muita maan
merkkejä, myös villiruusun oksan. Nämä merkit elähdyttivät kaikkien
mieltä, ja he iloitsivat. Auringonlaskuun saakka kuljettiin
kaksikymmentäseitsemän meripenikulmaa.
Auringonlaskun jälkeen amiraali otti entisen läntisen suunnan; kahden
tunnin kuluttua puoliyöstä oli kuljettu kaksikymmentäkaksi penikulmaa.
Ja kun karaveli _Pinta_ oli nopea purjehtija ja kulki amiraalin
edellä, se havaitsi maan ensin ja antoi sovitun merkin. Sen maan näki
ensiksi merimies, jonka nimi oli Rodrigo de Triana. Kun amiraali
kymmenen aikaan illalla (edellisenä iltana) oli seisonut aluksensa
peräkastellilla, hän näki valon, mutta ei ollut asiasta kuitenkaan
niin varma, että olisi uskonut sen olevan maata; hän kuitenkin kutsui
Pedro Gutierrezin, kuninkaallisten jalkamattojen kaitsijan, ja sanoi
hänelle, että hän oli näkevinään valon, ja myöskin Gutierrez näki sen.
Amiraali kertoi siitä senjälkeen vielä segovialaiselle Rodrigo
Sanchezille, jonka tehtäväksi kuningas ja kuningatar olivat jättäneet
laivaston tilinpidon; hän ei kuitenkaan sitä nähnyt, kun hän ei
seisonut sellaisella kohdalla, mihin se näkyi.
Amiraalin havainnon jälkeen se huomattiin vielä kaksi eri kertaa; se
oli kuin vahakynttilä, väliin korkeampana, väliin matalampana ja
tuntui vain harvoista olevan maan merkki. Amiraali oli kuitenkin
lujasti vakuuttunut, että he olivat maan läheisyydessä. Kun sitten
matruusit lausuivat _salven_ (rukouksen), minkä kukin joko lausui tai
lauloi, kuinka osasi, kerääntyen siihen toimitukseen yhteisesti,
amiraali pyysi ja kehoitti, että he pitäisivät keulakorokkeella hyvää
vartiota ja huolellisesti tähystäisivät maan suuntaan, ja lupasi
lahjoittaa sille, joka ensiksi näkisi maan, silkkisen ihokkaan
kuninkaan ja kuningattaren määräämän palkinnon lisäksi, joka oli
10.000 maravedin suuruinen vuotuisraha.