Ollilaan oli tullut muuan mies etelästä päin ja ilmoittanut pitävänsä
esitelmän työväenliikkeestä. Erittäin oli sanonut, että hän puhuu
köyhäin puolesta, itsellisten, mäkitupalaisten, torpparien ja
palvelijoiden puolesta. Kuului sanoneen, että nyt alkaa uusi aika,
ettei nyt enää tästä puolin tarvitse köyhäin yksin työtä tehdä, vaan
tulee laki semmoinen, että pitää rikkaidenkin ruveta hikoilemaan, jos
tahtovat jokapäiväistä leipää syödä.
"Herrako se on?"
"Kyllä se herralta vähän näytti, vaan piippua se näkyi polttavan ja
käytti saapasvarsiaan nenäliinana", selitettiin esitelmänpitäjän
tuntomerkkejä.
"No ei se sitten oikea herra ole. -- Oliko sillä partaa?"
"On sillä vähän vaaleita haituvia huulen päällä."
"Ei se sitten ole oikea herra."
Lisäksi tiedettiin, että hän oli matkallaan pitänyt esitelmiä joka
kylässä, jossa vain sai kookkaan huoneen käytettäväkseen. Mutta se oli
ollut hyvin vaikeaa, sillä ihmiset olivat arkaintuneet eivätkä
kernaasti luovuttaneet huoneitaan tuntemattomalle esitelmänpitäjälle.
Mutta Ollilan isäntä, Mikko, paljon kokenut ja viisas mies, lupasi heti
pirttinsä. Hän tahtoi kuulla mitä miehellä olisi sanomista
työväenliikkeestä. Mikko oli lapsena ollut ruodulla, sitten renkinä,
torpparina, ja nyt oli talon isäntä. Hän kyllä tiesi, mikä on työ ja
miten sitä tehdään. Senvuoksi oli hän utelias tietämään, mitä miehellä
olisi sanottavaa. Kuinkahan lujasta oli leipänsä ottanut? Ja oliko
yrittänyt, mitä lihasta lähtee? Ei miehestä päältä osannut tietää,
oliko raskaampaa työtä tehnyt. Semmoinen hoikkanen virpi, ja kädetkin
pehmeät kuin vanttuut. Muutenkin näyttivät Mikosta siltä, että tuskin
oli päivääkään oikeaa työtä tehnyt. Silmät olivat kavalat ja kasvojen
ilme hermostuneen vaihteleva.
"No jospa sitten mekin saisimme kuulla, mitä vieras työväenliikkeellä
ymmärtää", sanoi Mikko puhujalle, kun pirtissä jo alkoi olla kosolta
väkeä.
"Saan kunnian kiittää", kumarsi puhuja isännälle. Ja niinpä hän sitten
astui pöydän taakse ja alkoi asiaa selitellä... Hyvä hänellä tuntuikin
olevan "ulostuonti". Sanoja tuli peräkkäin ja välistä päällekkäinkin,
että kummissaan kuunneltiin. Melkein maailman alusta hän alkoi, mutta
merkillisen nopean harppauksen teki nykyaikaan. Hän selitteli, kuinka
köyhä tässä maailmassa on aina alakynnessä, kuinka hänen pitää tehdä
työtä jokapäiväisen leipänsä saadakseen, kuinka saa kärsiä vilua ja
nälkää ja aina vain olla rikkaamman poljettavana ja orjana.
"Mutta tästä täytyy tulla loppu", karjaisi hän kesken kaiken, polki
jalkaansa, nyrkkiä pui ja niisti nenäänsä...
"Tästä täytyy tulla loppu!" huusi hän toistamiseen. "Työväenliike on
nyt jo kasvanut suureksi vyöryväksi lumipalloksi, joka nuoskeaa lumen
pintaa myöten vierii... vierii ja vieriessään yhä kasvaa, laajenee ja
levenee... ja vierii yhä..."
"Mihin se sitten pysähtyy? Mäen alleko?" kysyi Näsmannin Hermanni, joka
ei ennen ollut esitelmää ollut kuulemassa.
"... työmies ei enää ole orja", jatkoi puhuja. "Hän on tästä puolin
oleva yhtä suuri herra kuin... kuin... ja senvuoksi, rakkaat
aatetoverit, tahtoisin vielä tehdä selvää työväenliikkeestä yleensä
muissa maissa, mutta erittäin täällä meidän kurjassa Suomessamme."
"Täällä meille maksetaan niin peräti pienet palkat, että sillä hädin
tuskin elää mies... Millä sitten elätämme perheemme... Mutta työväki on
nyt suuressa liikkeessä... herroilta ja rikkailta omaisuus ja valta
pois... sitä työväenliike tarkoittaa..."
Puhuja levähti hetkisen, katseli sitten kuin sankari pitkin väkijoukkoa
ja kysyi:
"Onkohan minua ymmärretty?"
Ei kuulunut vastausta.
Mutta hetken kuluttua nousi Ollilan Mikko paikaltaan ja vakavana
miehenä aloitti:
"Joo. Tämä on nyt puhunut työväenliikkeestä... juuri niinkuin ei tästä
puolin kenenkään tarvitsisi työtä tehdä; vaan olen minäkin eläissäni
nähnyt työväenliikettä ja tiedän mitä se on, ja enköhän minä tässä sitä
saisi sanoa?"
Esitelmän pitäjä luuli, että nyt hän tuosta ukosta saapi puolustajan
asialleen, niin hyvillään kehoitti:
"Olkaa hyvä!... Hauskaa kuulla..."
"Niin, että se on työväenliikettä, kun joka mies tekee työtä, että hiki
hatusta tippuu, syö ansaitsemaansa ruokaa, perii palkkansa ja nukkuu
yönsä rauhassa... se on työväenliikettä, eikä se, että kulkee jouten,
kiertelee pitäjästä toiseen ja jaarittelee joutavia. Ja nyt kun olet
kuullut, mitä täällä ymmärretään työväenliikkeellä" (Ollila kääntyi
tuimana miehenä vieraaseen päin), "niin alappa katsella kintaitasi ja
hommailla taipaleelle... ja jos et halua uskoa suoraa puhetta ja nyt
aivan heti, niin tästä kyllä saapi toisenlaisenkin kyydin..."
Sen kuultuaan poistui puhuja pöydän takaa. Eikä ole meidän kylässä sen
jälkeen yhtään puhetta pidetty työväenliikkeestä.