TYÖVÄENLIIKETTÄ

Ollilaan oli tullut muuan mies etelästä päin ja ilmoittanut pitävänsä

esitelmän työväenliikkeestä. Erittäin oli sanonut, että hän puhuu

köyhäin puolesta, itsellisten, mäkitupalaisten, torpparien ja

palvelijoiden puolesta. Kuului sanoneen, että nyt alkaa uusi aika,

ettei nyt enää tästä puolin tarvitse köyhäin yksin työtä tehdä, vaan

tulee laki semmoinen, että pitää rikkaidenkin ruveta hikoilemaan, jos

tahtovat jokapäiväistä leipää syödä.

"Herrako se on?"

"Kyllä se herralta vähän näytti, vaan piippua se näkyi polttavan ja

käytti saapasvarsiaan nenäliinana", selitettiin esitelmänpitäjän

tuntomerkkejä.

"No ei se sitten oikea herra ole. -- Oliko sillä partaa?"

"On sillä vähän vaaleita haituvia huulen päällä."

"Ei se sitten ole oikea herra."

Lisäksi tiedettiin, että hän oli matkallaan pitänyt esitelmiä joka

kylässä, jossa vain sai kookkaan huoneen käytettäväkseen. Mutta se oli

ollut hyvin vaikeaa, sillä ihmiset olivat arkaintuneet eivätkä

kernaasti luovuttaneet huoneitaan tuntemattomalle esitelmänpitäjälle.

Mutta Ollilan isäntä, Mikko, paljon kokenut ja viisas mies, lupasi heti

pirttinsä. Hän tahtoi kuulla mitä miehellä olisi sanomista

työväenliikkeestä. Mikko oli lapsena ollut ruodulla, sitten renkinä,

torpparina, ja nyt oli talon isäntä. Hän kyllä tiesi, mikä on työ ja

miten sitä tehdään. Senvuoksi oli hän utelias tietämään, mitä miehellä

olisi sanottavaa. Kuinkahan lujasta oli leipänsä ottanut? Ja oliko

yrittänyt, mitä lihasta lähtee? Ei miehestä päältä osannut tietää,

oliko raskaampaa työtä tehnyt. Semmoinen hoikkanen virpi, ja kädetkin

pehmeät kuin vanttuut. Muutenkin näyttivät Mikosta siltä, että tuskin

oli päivääkään oikeaa työtä tehnyt. Silmät olivat kavalat ja kasvojen

ilme hermostuneen vaihteleva.

"No jospa sitten mekin saisimme kuulla, mitä vieras työväenliikkeellä

ymmärtää", sanoi Mikko puhujalle, kun pirtissä jo alkoi olla kosolta

väkeä.

"Saan kunnian kiittää", kumarsi puhuja isännälle. Ja niinpä hän sitten

astui pöydän taakse ja alkoi asiaa selitellä... Hyvä hänellä tuntuikin

olevan "ulostuonti". Sanoja tuli peräkkäin ja välistä päällekkäinkin,

että kummissaan kuunneltiin. Melkein maailman alusta hän alkoi, mutta

merkillisen nopean harppauksen teki nykyaikaan. Hän selitteli, kuinka

köyhä tässä maailmassa on aina alakynnessä, kuinka hänen pitää tehdä

työtä jokapäiväisen leipänsä saadakseen, kuinka saa kärsiä vilua ja

nälkää ja aina vain olla rikkaamman poljettavana ja orjana.

"Mutta tästä täytyy tulla loppu", karjaisi hän kesken kaiken, polki

jalkaansa, nyrkkiä pui ja niisti nenäänsä...

"Tästä täytyy tulla loppu!" huusi hän toistamiseen. "Työväenliike on

nyt jo kasvanut suureksi vyöryväksi lumipalloksi, joka nuoskeaa lumen

pintaa myöten vierii... vierii ja vieriessään yhä kasvaa, laajenee ja

levenee... ja vierii yhä..."

"Mihin se sitten pysähtyy? Mäen alleko?" kysyi Näsmannin Hermanni, joka

ei ennen ollut esitelmää ollut kuulemassa.

"... työmies ei enää ole orja", jatkoi puhuja. "Hän on tästä puolin

oleva yhtä suuri herra kuin... kuin... ja senvuoksi, rakkaat

aatetoverit, tahtoisin vielä tehdä selvää työväenliikkeestä yleensä

muissa maissa, mutta erittäin täällä meidän kurjassa Suomessamme."

"Täällä meille maksetaan niin peräti pienet palkat, että sillä hädin

tuskin elää mies... Millä sitten elätämme perheemme... Mutta työväki on

nyt suuressa liikkeessä... herroilta ja rikkailta omaisuus ja valta

pois... sitä työväenliike tarkoittaa..."

Puhuja levähti hetkisen, katseli sitten kuin sankari pitkin väkijoukkoa

ja kysyi:

"Onkohan minua ymmärretty?"

Ei kuulunut vastausta.

Mutta hetken kuluttua nousi Ollilan Mikko paikaltaan ja vakavana

miehenä aloitti:

"Joo. Tämä on nyt puhunut työväenliikkeestä... juuri niinkuin ei tästä

puolin kenenkään tarvitsisi työtä tehdä; vaan olen minäkin eläissäni

nähnyt työväenliikettä ja tiedän mitä se on, ja enköhän minä tässä sitä

saisi sanoa?"

Esitelmän pitäjä luuli, että nyt hän tuosta ukosta saapi puolustajan

asialleen, niin hyvillään kehoitti:

"Olkaa hyvä!... Hauskaa kuulla..."

"Niin, että se on työväenliikettä, kun joka mies tekee työtä, että hiki

hatusta tippuu, syö ansaitsemaansa ruokaa, perii palkkansa ja nukkuu

yönsä rauhassa... se on työväenliikettä, eikä se, että kulkee jouten,

kiertelee pitäjästä toiseen ja jaarittelee joutavia. Ja nyt kun olet

kuullut, mitä täällä ymmärretään työväenliikkeellä" (Ollila kääntyi

tuimana miehenä vieraaseen päin), "niin alappa katsella kintaitasi ja

hommailla taipaleelle... ja jos et halua uskoa suoraa puhetta ja nyt

aivan heti, niin tästä kyllä saapi toisenlaisenkin kyydin..."

Sen kuultuaan poistui puhuja pöydän takaa. Eikä ole meidän kylässä sen

jälkeen yhtään puhetta pidetty työväenliikkeestä.

Maalaiskuvia 1: Kokoelma novelleja · 第 21 / 23 题