Merkillisiä oikkuja taiteen pyhässä valtakunnassa.
Se auttoi. Tuo merkillinen artikkeli herätti huomiota ja toi aluksi
seitsemäntoista uutta tilaajaa, mikä luku muutamissa päivissä nousi
viiteenkymmeneenkahteen, sillä Ilmoituslehti julkaisi vielä samana
iltana johtavan kirjoituksen: »Alhaista sanomalehtitointa», johon neiti
vastasi muutamilla voimakkailla lauseilla »Vanhusten vallasta.»
Truls Wall harmistui ja koetti saada virkasiskonsa päähän, että tämä
meni liian pitkälle. Persoonallisilla hyökkäyksillä piti olla jokin
raja. Truls Wall pesi kätensä. Sellaisesta toimintatavasta hän ei
tahtonut vastata.
»Tehkää kuin mielitte.»
»Tämähän vie kunnianloukkausjuttuun.»
Neiti nauroi häntä vasten kasvoja.
»Sepä vasta hyvää olisi, Wall. Se jotakin olisi. Saisimme vähintäin
sata uutta tilaajaa sillä jutulla.»
Saman reiman naurun hän helähdytti, kun Jönsvang eräänä iltapäivänä
korkeimman henkilökohtaisesti tuli toimitukseen ja pyysi saada
selityksen noissa kahdessa artikkelissa oleviin erinäisiin kohtiin.
Saiko hän selityksen, sitä on paha sanoa, mutta hän ei näyttänyt
onnelliselta lähtiessään sisähuoneesta ja juhlallisesti kävellessään
ulomman konttorin läpi.
— Kas niin, nyt olen vihoittanut hänet kutakuinkin. Ellei hän nyt
kiivastu, niin hän on pahempi pölkky kuin olen luullut.
Mutta Jönsvang ei kiivastunut. Hän ryömi päinvastoin kuoreensa ja
jäi sinne auktoriteettimaineensa suojaan. Hän ei tullut esiin enää
huolimatta taisteluhaluisen naisen toistuvista yrityksistä. Ainoa mitä
hän häneltä sai oli lyhyt, hänelle yksityisesti osoitettu selitys:
»Aamiaislehden harjoittamaa sanomalehtitointa vastaan en voi ryhtyä
väittelemään kadottamatta itsekunnioitustani ja pidän itseäni siihen
liian hyvänä. Vastaiset hyökkäykset siltä suunnalta jätän siksi
vastaamatta. On esineitä, joihin ei voi tarttua likaamatta sormiaan;
niihin kuuluvat myöskin häväistyslehdet.