Neiti Sten tuhahti:
»Senkin ilkeä vanha vintiö! Mutta hän ei kuole synteihinsä», sanoi hän
yhteenpuristetuin hampain Truls Wallille, minkä jälkeen hän sulkeutui
de Beerin huoneeseen ja itki kirkkaina kyyneleinä pois harminsa.
Kun se oli tehty, käytti hän kymmenen minuuttia pukuhommiin, minkä
jälkeen hän päättävä ilme kasvoillaan kastoi kynänsä mujuun ja sappeen
ja kirjoitti paloartikkelin »Yliopettaja Jönsvangin hävyttömyydestä.»
Se artikkeli oli karkea. Hänestä itsestään tuntui, että se ei sietänyt
arvostelua. Siksi hän salasi sen Wallilta ja huolehti korjausluvusta
itse. Antoi sitten määräyksen, ettei se saisi tulla lehteen, mutta teki
viime hetkessä toisen päätöksen ja antoi sen päästä mukaan.
Kun hän seuraavana aamuna todella näki tuotteensa painettuna, alkoi hän
pelätä. Tämä ei ilmoisna ikinä päättyisi hyvin!
Eikä se päättynytkään. Samana iltana »Aviisi» julkaisi seuraavan:
»Kunnioitettava kansalaisemme, yliopettaja Jönsvang, on ryhtynyt
tarpeellisiin toimenpiteisiin vetääkseen syytteeseen Aamiaislehden
niiden hävyttömien kunniallekäypien syytösten johdosta, mitkä lehti
tänä aamuna julkaisi.»
Tämä suihku ei virkistänyt Gudrun Stenin mielialaa.
Mutta pahempaa tuli. Kun hän seuraavana aamuna meni konttoriin kohtasi
hän sattumalta Ole Bergin. Tämä tervehti kohteliaasti ja oli mennä ohi,
mutta muutti mielensä, kääntyi ja huusi hänelle:
»Vain hetkisen, neiti. Kun nyt näin sattumalta tapaan teidät,
niin käytän tilaisuutta hyväkseni antaakseni teille neuvon, josta
toivoakseni ette pahastu.»
»No, antakaa kuulua.»
»Sähköttäkää heti päämiehenne tänne.»
»Tohdinko pyytää teitä selittämään lähemmin. Puhutte arvoituksin, herra
Berg.»
»Saatte itse huolehtia selityksistä. Annan teille tämän vihjeen siksi
että pidän teistä ja siksi että on oikein, että de Beer itse saa
olla paikalla huolehtimassa eduistaan, kun isku tulee. Muuten saatte
puolestani tehdä niinkuin mielitte. Minulla ei ole mitään iloa armahtaa
vastustajiani, ja jos de Beer ei halua tulla, niin se on hänen asiansa.
Annan teille kolme — ei, neljä päivää aikaa saada hänet kotiin, se on
riittävästi. Näkemiin, neiti.»
Samana päivänä, kun määräaika loppui, syöksyi Jan Wilken sisään.
Hän oli vihdoinkin saanut selville, että Ole Berg tällä välin
oli julkaissut kehoituksen, joka allekirjoittamista varten oli
lähetetty kaupungin kunnioitettaville porvareille. Sen sanamuotoa
hän ei tuntenut, mutta hän oli varma, että kyseessä oli jokin juoni
Aamiaislehteä vastaan.
Neiti Sten pelästyi kovasti, mutta hän oli itsepäinen eikä toistaiseksi
sähköttänyt de Beeriä kotiin.
Illalla hän sai ensiluokkaisesta lähteestä tietää kehoituksen
sanamuodon. Ilmoituslehden palstat tarjosivat sirossa painoasussa
seuraavaa:
»TIEDOKSIANTO.
Voidaksemme mahdollisesti vapauttaa kunniallisen kaupunkimme
lehdestä, jonka tarkoitusperät ja toimintatavat eivät mielipiteemme
mukaan ole sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, joita voidaan
vaatia säädylliseltä lehdeltä, olemme me allekirjoittaneet päättäneet
ensi maanantaista lähtien olla tekemättä ostoksia niiltä, jotka
ilmoittavat Aamiaislehdessä tai jollakin muulla tavalla tukevat
mainittua lehteä.»
Allekirjoitukset olivat lukuisat. Kahdeksankymmentä seitsemän kaupungin
parasta nimeä.
Kun neiti Sten luki tämän, kävi hän kalpeaksi kuin ruumis.
»Jumala varjelkoon, mitä minun on tehtävä?» Mutta sitten hän rohkaisi
mielensä. »Huolehdin asiasta itse.» Hän otti sähkösanomalomakkeen ja
kirjoitti:
De Beer, Grand Hotel, Kristiania.
Aamiaislehteä boikoteerataan, tilanne epätoivoinen, tulkaa heti.