Matkan tarkoituksena oli herättää suomalaisen kirjallisuuden
harrastusta siirtolaistemme keskuudessa. Puhuin kaikkialla Johannes
Linnankosken elämäntyöstä, myyden hänen teoksiaan yli 4 000 dollarin
arvosta. Edelleen puhuin kirjallisuudesta yleensä sekä kirjallisuuden
merkityksestä siirtolaisille erittäin.
Oli luonnollista, että kansanedustajana minulta odotettiin ja
pyydettiin tietoja myöskin maamme valtiollisista tapahtumista ja
eritoten siitä puolueesta mihin itse lukeuduin. Puhuin viimeksi
mainituista aineista pidättyvästi, esittäen kunkin puolueen parhaat
puolet ja syyt niitten syntymisiin. Maalaisliitosta puhuin sen
aatteellista tarkoitusta selvitellen, kajoamatta päivän politiikkaan.
Mutta siitä huolimatta sain vastaani Ameriikassa sosialisti-lehdet ja
kotimaassa oikeistolehdet.
Tätä oli mahdoton välttää. Edelläni ehtinyt reklaami tulostani teki
sen mahdottomaksi, reklaami josta en luonnollisestikaan minä ole
vastuussa. Olisi erittäin houkuttelevaa liittää tähän loppuun kaikki
ne voimakkaat, mitä erilaisimmat arvostelut, joita matkani johdosta
niin Amerikan kuin Suomenkin lehdissä kirjoitettiin, mutta jääkööt.
Jos miestä haukuttiin, niin kyllä kehuttiinkin. Kaikenkaikkiaan:
matkani saavutuksiin olen tyytyväinen. Jos siihen lisäksi hiukankaan
sain siirtolaisissamme heräämään rakkautta “vanhaa maata” kohtaan ja
nyt jatkuvalla työllä kotimaassa saan täältäpäin lisääntyvän
harrastuksen hereille siirtokansaamme kohtaan, niin saan kun saankin
iloita tekemäni matkan saavutuksista.
Tämän kirjan alkupuolella lupasin lopussa esitellä Suomen
Maalaisliiton johtavia periaatteita. Teen sen, julkaisemalla Ilkan
15-vuot. numerosta kirjailija Santeri Alkion seuraavan kirjoituksen: