KARJATALOUS.

Suomalaisen farmarin kartano on kokonaan toisenlainen kuin kotimaassa.

Se ei eroa amerikkalaisista kartanoista. Ainoastaan siellä täällä

tapaa alkuperäisen sitkeitä suomalaisia, jotka ovat kartanonsakin

laittaneet “vanhanmaan” mallin mukaan. Eräskin peräseinäjokinen

kertoi, että kun ei Peräseinäjoella ollut hänelle tilaa, tuli hän

tänne ja _loi itsellensä kappaleen Peräseinäjokea._ Ja todella, hän

oli sen tehnytkin! Kartano, huoneitten sisustus, sanalla sanoen kaikki

olivat rakennettu kotiseudun mallin mukaan. Yksinpä ruokajärjestyskin

muistutti eteläpohjalaisia oloja, vaikka perhe oli noin 40 vuotta

Amerikassa ollut. Emäntä vieläkin aivan kyyneliin asti ikävöi

kotimaata. “Harva se yö, etten unissani kävisi Peräseinäjoella”,

jutteli emäntä.

[Kuva: Standard-rakenteinen navetta. Ylinen itsekannattava.]

Mutta tällaisia alkuperäisen sitkeitä suomalaisia on harvassa, suurin

osa mukautuu ympäristönsä kanssa ja rakentaa kartanonsa naapureista

saadun mallin mukaan.

Navetta rehusäiliöineen on komea. Ylinen on tavattoman suuri, noin

kolme kertaa korkeampi kuin navetta sisältä. Rehulatoja ei ole, kaikki

ajetaan navetan ylisille. Oljet ja pahnat jätetään pellolle ilman

mitään suojaa. Sinne ne mätänevät. Usein ne myöskin poltetaan.

Navettaan kuuluu myöskin pyöreä, tornimainen painorehusäiliö.

[Kuva: Korkea, teräslevyistä tehty aita suojaa eläimiä kuumalta

tuulelta, joka muuten polttaisi niiden ihon. Metalli tulee niin

kuumaksi, että on vallan mahdoton viipyä aidan vierustalla.]

Talli on tavallisesti navetan kanssa samassa rakennuksessa. Se on

niinikään suuri ja komea.

Amerikassa tapaa navetoita, joissa on sisustus porsliinista ja

lasitetusta kaakelista. Lehmät syövät ja juovat hienoista

porsliinipilkkumeista j.n.e.

Tällaiset navetat kuuluvat miljonäärien oikkuihin, suomalaisilla ei

sellaisia ole. Mutta yleensä kuitenkin on navetta karjafarmareilla

kartanon komein rakennus, asuinrakennuskin huomioonotettuna.

Karja on siellä hyvin kirjavaa. Mitään amerikkalaista karjarotua ei

ole. Yleisimmät karjarodut ovat Holsteiniläinen ja Jersey. Edellinen

on suurikokoinen mustan ja valkoisen kirjava. Jälkimmäinen on

enimmäkseen yksivärinen, ruskea.

Amerikka on äärimmäisyyksien maa. Niinpä löytyy siellä lehmiä, jotka

voivat lypsää esim. 63 kg. päivässä.

[Kuva: Holsteinilais-friesiläinen lehmä.]

Hinnat ovat myöskin tavattomia. Hyvä sonni voi maksaa yli 100 000

dollaria. Kuulin kerrottavan, että Chicagon näyttelyssä olisi yhdestä

holsteiniläisestä sonnista maksettu 225 000 dollaria, eli meidän

rahassa nykyisen kurssin mukaan yli 15 miljoonaa markkaa.

Karjan ruokinta eroaa hyvin paljon kotimaan ruokintajärjestelmästä.

Väkirehua käytetään hyvin paljon, sillä sitä on riittävästi. Maissin

ja vehnän jätteitä ja monenlaisia öljykakkuja on joka farmilla

yllinkyllin.

Päivällä lehmät tepastelevat ulkona. Navetassa niitä ruokitaan vain

aamuin ja illoin. Ruokinnan, samoinkuin kaiken muunkin karjanhoidon

toimittavat miehet. Naiset eivät käy ollenkaan navetalla, poikkeuksia

lukuunottamatta.

[Kuva: Skorthorn-lehmä.]

Hyviä hevosia en nähnyt ollenkaan Amerikan suomalaisilla. Konevoiman

tultua maanviljelyksen palvelukseen on hevosten lukumäärä ja laatu

alkanut Yhdysvalloissa taantua.

Hevosrodut ovat Euroopasta kotoisin. Juoksijat ovat englantilaisia,

siroja, rikkaitten omaisuutta. Farmareilla on tavallisin suuri

Percheron. Väri sillä on harmaa tai musta ja on sen kotimaa Ranska.

Ainoastaan kantofarmarit ja pienemmät Dakotan maanviljelijät käyttävät

vielä hevosia vetojuhtina. Hevonen on useilla farmiseuduilla lampaan

arvoinen ja alenee sen arvo alenemistaan.

[Kuva: “Shire”-ori.]

Tämä lienee ainoa ala Amerikassa, joka siellä taantuu.

Mutta sika, läskin antajana, lisääntyy lujasti. Yhdysvalloissa on

sikoja yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Minnesotassa on 5 sikaa jokaista

asukasta kohti.

Suomalaisilla farmareilla on suuret sikalat. Possu on useilla

seuduilla omaisuuden mittana, rahana. Siat ovat punertavia. Rotuja on

jos minkälaisia, mutta yleisin suomalaisilla tuntui olevan Duroc

Jerseyn. Se on yksivärinen, punertava ja pienikokoinen.

[Kuva: Poni-varsa ja Percheron-hevonen. Äärimmäisyyksien maasta.]

64 päivää suomalaisen siirtokansan keskuudessa Amerikassa · 第 14 / 24 题