[Kuva: 127-vuotias vielä elävä intiaanipäällikkö John Smith
heimopuvussaan.]
Voimakas, kaikki matkan tuottamat kärsimykset unohduttava uteliaisuus
valtasi mielet kun Amerikan rannat alkoivat näkyä. Onhan Amerikka se
vieras maa, josta kansamme pohjakerroksissa enimmän juttua riittää.
Kuolemantapauksista ja Amerikkaan lähtevistä aina enin keskustelu
viriää kun kyläläiset paikkakuntansa kuulumisista alkavat toisille
haastaa. Amerikka on kansamme sieluissa kuin mikäkin satujen maa. Sen
vuoksi harras uteliaisuus mielen valtaa kun todella näkee edessään
tuon ihmeitten maan rannat.
Minkälainen sitten on tuo maa, joka täältä kaukaa pohjolastakin
ihmisiä puoleensa vetää?
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, johon maamme siirtolaisuus pääasiassa
kohdistuu, on lähes 1 000 miljoonaa ha. suuri, eli yhtä suuri kuin
koko Europpa. Sen vuoksi Europan valtakunnat tuntuvat kääpiövalloilta
Amerikkaan verrattuna.
Yhdysvallat vapautuivat Englannin vallasta 1700-luvun
jälkipuoliskolla. Silloin oli siellä asukkaita ainoastaan 2 ¼
miljoonaa, siis vähemmän kuin nyt Suomessa. Sittemmin on historia
nähnyt siellä väestölisäyksen ja rikkauden kasvun sellaisen, että sen
vertaista ei ole ennen maailmassa ollut. Yhdysvallat ovat vetäneet
puoleensa ihmisvirran kaikista maapallon ääristä, sillä se on luonnon
antimiensa puolesta rikas maa. Amerikkalainen filosoofi Emerson
nimittää sitä “Jumalan viimeiseksi parhaaksi lahjaksi ihmiskunnalle”,
joka maa on varattu korkeampaa ihmiskuntaa varten.
Väestö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä puolellatoista miljoonalla
aina vuodessa ja viime vuosisadan aikana 71 miljoonalla ja yhä vain
lisääntyy.
Tämä on jättiläiskasvamista. 1700-luvulla oli 2 ¼ miljoonaa ja nyt
neljännes _toistasataa_ miljoonaa. —
Tällainen suunnaton ihmisten kasaantuminen todistaa ihmisluonnossa
olevaa rikkauden janoa, sillä kuten yllä jo sanoimme, on Yhdysvallat
maapallon rikkain maa. Yhden ainoan vuoden kaivostyön arvo on 10
miljaardia ja maanviljelyksen _31 miljaardia_, josta puhtaan
viljasadon osalle tulee 14 miljaardia. Maa lähettää viljaa 2
miljaardin ja raaka-aineita 3 miljaardin arvosta ulkomaille.
Yhdysvallat on maailman suurin vilja-, puuvilla- ja liha-aitta.
Väestön nopean lisääntymisen vuoksi kuitenkin ennenpitkää tulee se
aika, jolloin emme enää saa “amerikkalaisia vehnäjauhoja”, vaan saamme
tyytyä omaamme. Tämä ei merkitse sitä, että Amerikassa uhrattaisiin
maanviljelys teollisuudelle kuten Englannissa, vaan onhan
luonnollista, että suunnaton väestön lisäys vaikuttaa viljan vientiin.
Amerikka on suuri maa. Hallitus on varannut itsellensä suuria alueita,
joita se on käyttänyt asutustarkoituksiin. Se on aina 1860-luvulta
saakka tarjonnut suunnattomia etuja siirtolaisille omien kotien ja
talojen, “Homesteadien” perustamiseksi. Siten onkin maa jaettu moniin
käsiin, ilman sanottavaa suurtilain muodostumista. Pikkutilat alle 70
ha käsittävät melkein puolet maanpinnasta. Kolmea maanviljelijää kohti
tulee keskimäärin yksi palvelija.
Maan taloudellinen kehitys on vasta puolivälissä. “Jänkit” ovat
vakuutettuja siitä, että koko maailman valta siirtyy heille. Silloin
kai toteutuu se haave, josta Caronia-laivassa edellä mainittu
professori puhui, takanaan seinässä koko maailman yhdysvaltain mahtava
lippu. Senaattori Beveridge lausui v. 1900 seuraavat lennokkaat
ajatukset: “Amerikka muodostuu ajanoloon koko maailman senaatiksi,
jossa ihmiskunnan ylituomari jakaa oikeutta kansoille. Hän on antanut
meille edistyksen hengen masentaaksemme pimeyden voimat kautta
maailman. Hän on tehnyt meistä hallitustaidon perillisiä hallitaksemme
villejä ja vanhentuneita kansoja. Tämä on Amerikan jumalainen tehtävä.
Kunnioitus sydämessä astuu Amerikan kansa toivorikkaana ja iloisena
tulevaisuuteen ja tahtoo uskollisesti suorittaa sen tehtävän, jonka
Jumala on sille määrännyt.”
Tämä kaikki voi toteutua, sillä ovathan maan maantieteellinen asema ja
historia ainutlaatuiset maailmassa.
Amerikka on kuin luonnonkattama pöytä, joka vetää puoleensa kaikkia,
jotka siihen huomiotansa kiinnittävät. Ei ole siis kummeksittavaa, jos
meidänkin maamme tuhannet voimakkaat käsivarret ovat sinne siirtyneet.
Maan suunnattomat rikkaudet, suuruus ja mahtavuus lumoo ihmisen.
Mutta varjopuolensa on Amerikallakin. Rikkaus kasvattaa huonoja
taloudenhoitajia. Amerikassa on harjoitettu hirvittävää
ryöstöviljelystä. Siellä tapaa autioita tiloja, sellaisia joitten maat
ovat laihdutetut ja metsät poltetut ja hävitetyt. Paras peltomaa, 9/10
koko pinta-alasta, on jo otettu viljelykselle. Vapaita kodinpaikkoja
“Homesteadia” ei ole enää saatavissa. V. 1903 odotti vielä 15 ½
miljoonaa palstaa farmaria, mutta nyt ei ole niitä enää jaettavana.
Suuri ja rikas maa on kansan tehnyt ylpeäksi, mutta samalla
laajakatseiseksi. Taistelu luontoa vastaan on ollut ankara, mutta
tilasta ei ole puutetta ollut.
Kulkuneuvot ovat kehittyneet. Rautatieverkko on 400 tuhatta km.
pitempi kuin koko Europan yhteensä. New Yorkista pääsee 18 tunnissa
Chicagohon ja puolenneljättä vuorokauden kuluttua Tyynenmeren
rannalle. Maantiet risteilevät miltei joka mailin päässä.
Automobiilejä on käytännössä 5 kertaa enemmän kuin koko muussa
maailmassa yhteensä. Viime vuonna valmisti yksin Fordkin 1 miljoona 50
tuhatta autoa.
Suuruus vapauttaa ahtaitten näköpiirien rasituksista. Pienellä
“töppösperällä” on toisenlaiset harrastukset kuin suurella
kirkonkylällä. Amerikan kansa on suurpiirteistä ja selvää. Katto on
korkealla. Rakennetaan pilvenpiirtäjiä. Kansan tarmo muistuttaa suurta
Niagaran putousta.
Amerikkalaisen kansallisluonnetta aateloi nuoruuden voimakkaat
piirteet. Tämä nuoruus ilmenee esimerkiksi siinä suuressa melun
suosimisessa, joka maassa vierailevan europalaisen silmään heti
ensimäiseksi pistää. Kansalliset merkkipäivät, uudenvuoden yö y. m.
tilaisuudet todistavat “yankeen” (jänkin) melunrakkautta.
Kansallisluonteen nuoruuden rakkautta osoittaa myöskin luonnon
antimien kevytmielinen pitely, taipumus hermojakiihdyttäviin huveihin
ja rakkaus jännittäviin salapoliisiromaaneihin. Nuoruutta todistaa
vielä todellinen sivistysinto. Suuret, mahtavat kirjastot,
oppilaitokset ja yliopistot puhuvat kuohuvasta nuoruuden voiman
elähyttämästä sivistysinnosta. Piittaamattomuus ihmishengestä,
laiminlyönnit varokeinoihin nähden esim. rautateillä ovat niinikään
nuoruuden merkkejä. Amerikkalainen veturinkuljettaja ajaa hurjalla
vauhdilla vioittuneen sillan ylitse, hänellä ei ole aikaa jäädä
odottamaan sillankorjaajia. Sellainen on amerikkalaista. Ihmishengen
halvekseminen on vain varjopuoli nuoruuden pursuvasta uskosta
menestykseen ja edistykseen. Nuori ja terve veri, lujat hermot ja
palava edistyksen halu ovat “jänkki”-kansan silmiinpistävimmät hyvät
ominaisuudet.
Amerikkalainen henki ei välitä yksilöistä niin paljoa kuin esim.
meillä Suomessa välitetään. Siellä voimakas palkitaan, heikko nääntyy,
sillä seurauksella, että _työ_ kulkee voitosta voittoon. Maan rikkaus
ja kansan häikäilemättömyys yhdessä muodostavat amerikkalaisuuden.
Itsemääräys, itsetoiminta, itsetunto ja itsekehitys ovat ne tekijät,
joilla tuo ainutlaatuinen kansallistunto lepää. Vapaus ja oma apu ovat
kasvattaneet maahan muuttaneista siirtolaisista uuden kansan,
voimakkaan ja rohkean. Maahan muuttava europalainen huomaa äkkiä
vapautuneensa vanhoista perimystavoista. Lincolnin aate, että kaikki
miehet ovat samanarvoisia, vaimentaa luokkarajoja. Kaikki on vapaata
luovalle älylle. Täällä saa osaksensa sitä kannatusta, jota jokainen
ihminen vaatii voidakseen jatkuvasti innostua työhönsä, sillä onhan se
niin — kuten Foerster sanoo — että ihminen ei ole mikään koira, joka
tyytyy luupalaseen, vaan hän on yhteiskunnallisilla vaistoilla
varustettu olento, joka vaatii toisten kannatusta jatkuvasti
innostuakseen työhönsä. Ei ole näinollen kummakaan, että esim.
keksimiskyky on amerikkalaisen kansan keskuudessa niin tavattoman
korkealle kehittynyt.
Suurimmat saavutuksensa on amerikkalainen tarmo saavuttanut
maanviljelyksen alalla. Maanviljelijät ovat tunteneet itsensä täällä
vapaiksi kaikesta vanhasta ja lahosta. Siinä syvin syy hämmästyttäviin
saavutuksiin. Laiskinkin täällä innostuu yrittämään.
Porvarien ja sosialistien välinen taistelu ei ole Amerikassa läheskään
niin kärjistynyt kuin Europassa. Se joutuu siellä varjoon demokratian
ja rahavallan välillä. Pääomat ovat järjestyneet trusteiksi. Niinpä on
esim. eräällä 18 toiminimen yhtymällä noin 200 miljaardia; eräällä
viiden pankin yhtymällä 100 biljoonaa. Vanhin trusteista on Standard
Oil Company, öljytrusti.
Amerikassa ovat kaikki pääomat trustiutuneet. Voimakas hallitsee
heikon kustannuksella. Se on amerikkalaisuuden suurin varjopuoli.
Dollarin ylivalta uhkaa koko maan demokratiaa. Vasta viime aikoina
ovat esim. maanviljelijät alkaneet järjestäytyä. Maata uhkaavat
dollari-“kuninkaat”, sellaiset kuin Rockefeller, Carnegie, Morgan,
Vanderbilt, Harrman, Hill y.m. Toisella puolella on kymmeniä
miljoonia, jotka elävät kurjuuden partaalla, New Yorkissa esim.
haudataan joka kymmenes köyhäin hautausmaahan.
Työväen järjestymistä ehkäisee voimakas yksilöllisyyden tunne. Sen
vuoksi on se heikkoa. Työmies uneksii rikkauksia. Ovathan monet
raha-“kuninkaat” alkaneet työmiehestä. Miksei hänkin voi rikkauksia
koota! Sitäpaitsi työväen olot ovat paljoa paremmat kuin missään
muualla maailmassa. Rahamiehet osaavat erinomaisesti pettää
pintapuolisen työmiehen sisintä olemusta. Ulkonainen mukavuus, elämän
halpuus ja huvittelutunteen tyydyttäminen ovat keinoja, joilla
työmiesten silmät sokaistaan. Senvuoksi kuuluukin Amerikan noin
30-miljoonaisesta työväestöstä vain kolmisen miljoonaa
ammattiyhdistyksiin.
Valtaa maassa pitää kaksijakoinen puoluejärjestelmä, demokraatit ja
republikaanit. Kahtena valtavana valtiollisena trustina pitävät ne
valtaa muutamien mahtavien puoluejohtajien käsissä. Näin ollen on
mielestämme Amerikassa harvainvaltainen kansanvalta, jota emme voi
ihailla vaikkakin amerikkalaiset tuntuvat siitä pitävän.
Dollari-trustien ja puoluejohtajien väliin litistyy todellinen terve
yhteiskunnallinen vapaus. Merkkejä, vieläpä voimakkaitakin, on
kuitenkin olemassa siitä, että terve kansanvalta alkaa voimistua.
Valtiososialismi esim. nostaa yhä voimakkaampana päätänsä. Rautatiet
olivat sodan aikana valtion hallussa. Trustien toiminnan ankaraa
kontrollia vaaditaan j. n. e.
Riittäkööt nämä muutamat ajatukset yleisen amerikkalaisuuden
esittelyksi ja siirtykäämme katselemaan siirtokansamme elämää täällä
kansakuntain suurella kilpakentällä. Sitä ennen kuitenkin muutamia
ajatuksia miljoonakaupungeista, sellaisista kuin esim.