Viisi päivää Lontoota katseltuamme astuimme Caronia-nimiseen suureen
valtamerihöyryyn. Vaikka laiva oli pienimpiä valtamerilaivoja, oli se
kuitenkin kuin pieni liikkuva kaupunki. Matkustajiakin oli lähes kaksi
tuhatta. Jouduin erään saksalaisen ja italialaisen kanssa samaan
hyttiin. Joulukuun 21 päivän iltana läksi laiva liikkeelle. Oli kaunis
kuutamo-ilta. Majakkatulia kaikkialla. Mahtavat meren mainingit
hiljakseen keinuttelivat laivaa. Ensimäinen vuorokausi oli tyyntä ja
kaunista, mutta sitten alkoi myrsky, joka kesti joulupäivään asti.
Laiva oli koko ajan melkein yhdessä paikassa.
Mahtava on suuren Atlannin myrsky!
Koko meri näyttää suurelta vuorimaisemalta. Suurikin laiva on kuin
pieni lastu. Pari- kolmekymmentä metriä ylös ja alas kiikutaan.
Meritauti on kaikissa naisissa ja suurimmassa osassa miehiäkin. Kolme
naista kuoli myrskyn aikana, sydän ei kestänyt. Ruumiit haudataan aina
heti mereen, pannaan säkkiin, sidotaan lautaan, laivan pappi siunaa —
siinä kaikki. Meren jättiläiseläjät saavat herkkupalan.
Myrskyn aikana ei ketään lasketa ulos kannelle. Jumalanpalveluksia
pidetään jos minkälaisia. Polvillaan rukoilevia ihmisiä on kaikkialla.
Avuttomuuden ja nöyryyden tunne valtaa ylimielisimmänkin matkustajan,
sillä ei kukaan tiedä milloin on viimeinen rysäys ja laiva lastineen
meren omana. Avuttomuuden vakavuus loistaa kaikkien kasvoilta.
Joulupäivä oli jo kaunis ja ihana. Tuuli lakkasi ja taivas kirkastui.
Ihmiset paranivat meritaudista ja olivat iloisia. Jouluiltaa
vietettiin lauluin, soitoin ja puhein. Eräs amerikkalainen professori
puhui _koko maailman tasavallasta_. Hänellä oli jo “maailman
lippukin”, jossa oli kaikki vesikaaren värit ja maapallon kuva
keskellä. Sanoi viisi kertaa kiertäneensä maapallon ympäri puhumassa
tästä asiasta. Vanha mies, mutta tulinen ja innostunut hän oli. Siinä
tapasin ensimäisen suurpiirteisen amerikkalaisen.
Jouluiltana oli myöskin tanssiaiset. Sekin oli katsomisen arvoista.
Espanjalaiset ovat maailman tulisimpia ilonpitäjiä ja tanssijoita.
Heidän tanssiaan ihmettelivät kaikki. Ainoastaan venäläiset yrittivät
kilpailla, toiset kansallisuudet vetäytyivät kiltisti katselijoiksi.
Merimatka kesti myrskyn vuoksi yksitoista vuorokautta. Kolmannen
luokan matkustajat vietiin New Yorkin rannassa pienelle Ellis-saarelle
karanteeniin, mutta n. s. luokkamatkustajat laskettiin heti maihin.