Vapaus, kallein, kaunein lahja Luojan,
vapaus, kansain toivo, määränpää,
vapaus vaatii sulle, Suomi, suojan,
vapaus vapaaks hengen helkyttää,
siunattu, suuri jouluhuurteen huomen,
loit uudeks unelmien vanhan Suomen!
Löit sorron, idän saastan, vihan, vainon,
mi uhkas meiltä kaiken kuristaa,
veit orjan pelvon, painajaisen painon,
kun kuristajan käsi höltyi, taipui,
kuin hirmuhaamu varjon valtaan vaipui.
Ja kirkas päivä paistoi kaikkialta,
ikuinen vapaa kehrä kimmeltäin,
kun väistyi vihamiehen väkivalta;
kamppailu uljas urhoin kestäväin
sai valkeuden voimallansa voiton,
loi vapaan miehen suoran, suuren soiton.
Liikkeelle heimon heljä henki lähti,
hengitti heränneenä vapaa maa.
Taivaalta tuikkain vapaudentähti
ylitse muiden tähtein kimmaltaa,
se katsoo joka kodin valontöihin
yhtyen joulupuiden kynttilöihin.
On joulu maassa, Suomen joulu-aatto,
mi siunaa vapahtajan vapaan työn,
ja sitä seuraa suurten muistoin saatto
kuin valkeet siivet soittain läpi yön,
ne riemun, rauhan kaikkeutta soittaa,
maan kultakautta, joka kerran koittaa.
On vapaa maa ja vapaa kansakunta,
mi ylväänä nyt nostaa pystyyn pään
uskaltain nähdä suurta suvun unta,
valaen vapauden kynttilään
valonsa varman uskon, uhrin antain
sen kansan pitkään juhlapöytään kantain,
Ne syttyvät niin hiljaa kuusten valkeet,
ne suomalaisen rintaa lämmittää,
kun paukkuu karaistuksen pakkaspalkeet,
ja niiden loisto iäks silmiin jää,
ne loistaa uuden polven pyhään kehtoon,
ne väikkyy yli vanhan elonehtoon.
Niin loista, vapaa liekki, kautta aikain,
kun joulukuuset syttyy synnyinmaan!
Saatoissa suuren sodan sankartaikain
et sammu, muutu meillä milloinkaan,
käy itä turmioon ja tuomioonsa,
kun armas Suomi astuu aurinkoonsa.
Sytytä kynttiläs ja sitä säästä,
uus polvi uudet soihdut sytyttää,
vapaustähti vuosisatain päästä
valaisee uljaan urhon kypärää,
siunaten nyky-ajan sankarhautaa
se käskee: takokaa vain tahdon rautaa!
Helsingissä. 22.12.10.