Ma Suomenmaata vartioin,
kun sotatorvi soi,
ma kuljen kautta vainioin,
mi vihannoi,
kun vaarassa on vapaa synnyinmaa,
sen töitä tahdon puolustaa.
Maa, maista kaikkein kallein tää,
on sulo Suomenmaa,
haat ihanuuttaan hengittää,
kun vuodattaa
sen eestä kaikki, urho haudan saa,
ei kohtaloa kauniimpaa.
Vapaustaistoon kutsun sain,
maa kallis kutsui niin,
ma riviin astuin auraltain,
kun taisteltiin,
maa sykki synnyintaistoin tuskissaan,
kun urhot kulki kuolemaan.
Jos uhkaa vanha vihamies,
saat jättää murheen muun,
kun rajalle käy riemun ties,
käy taisteluun,
kun kaadut, kaadut kunnialla näin,
jos et, käyt seppelpäin!
Ma havun hattuun kiinnittäin
käyn sodan soittohon,
en pirujakaan pelkää näin
ja voittohon
kun rientäin Pohjanpoika lyö,
ei sorru Suomen suuri työ.
Ma valtakuntaa vartioin,
ma suojaan Suomenmaan,
sen eestä elää, kuolla voin
ma ainiaan,
kun vaarassa on vapaa synnyinmaa,
taas sotahuuto kajahtaa.