I
Maa annettu on meille, maa kaunein alla taivaan,
mi järviemme pintaa päilyttää,
maa synnyttänyt meidät on valoon sekä vaivaan,
maa antoi varman vaiston
sen voiman vakavuutta säilyttää,
se antoi tarmon, taiston,
loi tulta
maan musta multa.
Maa oli laulun lohtumme, kun alkukehto häilyi,
se oli korkein kohtalo, kun korkein päivä päilyi,
kun elämästä voitimme vain pilkkaa sekä pintaa,
maa-emo aina ehtymätön antoi meille rintaa.
Me nähdä saimme päivän sen, kun vapaa oli maamme,
kuin suurta lasta vapautta vaaroissa varjelkaamme,
me liitymme kuin veljinä nyt moneen kansakuntaan,
käy Suomi, suuri synnyinmaa nyt kohden suurta untaan!