Maariana maaliskuussa
silmut puhkee pajupuussa .
unten ummuin ihme-illoin,
verhoks voiman vienoin villoin,
alla tähtein välkevyön,
jälkeen talven turman työn.
Kevään ennustajatarta
kosii talvi takkuparta,
jäinen kyynel vierii, vettyy,
voima vaipuu, toiveet pettyy,
lumilinnaan laukkaillen
sulkee portin paukkaillen.
Pyhä Maarja maan jo näyttää,
tukkii tiet ja ojat täyttää,
päivät päilyin pitenevät,
saatoin saapuu nuori kevät,
koivun puunnot purppuroi,
keijuin kapse kaukaa soi.
Avartuvat ääret, suhteet,
häipyy hohtoon iltapuhteet,
loppuu laulut, talven toimet,
aitat kätkee rannut, loimet,
seisoo rukki, kangaspuu,
kummaa oireet oudoksuu.
Pois te, peikot, tauteinenne!
Pyhä Maarja, kevään enne
aavistuksin, rinnoin paljain
ajaa aurinkoisin valjain
alta kidekristallin,
kautta kevään kaupungin.
Viime hohtoon hanki vaipuu,
kautta kaiken henkii kaipuu,
"kodin ilo" ikkunalla
vertyy onnen orren alla,
kulposta kun kukko juo,
kevättuoksun tupaan tuo.
Rohkeet rotkopurot pauhaa
taittain talven kuolonrauhaa,
tuuli paiskaa pilvenkaistaa,
railon rakoon päivä paistaa,
poreet pyörii, soissa soi,
koppelot jo karkeloi.
Jäistä merta talvi hiihtää,
päivä paistain verta kiihtää,
hellittää ja häilyy lämmin,
sydän sykkii täytelämmin,
ilta kun luo ruskoaan,
uhraa uutta uskoaan.
Silmut puhkee piilipuusta,
toiveet touvon, kukkain kuusta
nousee Maarjan nuoren rintaan,
maiset nesteet pyrkii pintaan,
minkä yöllä huurtaa hyy;
armain aika lähestyy.
Lykky lykkää iltaa tummaa,
luonto kätkee jotain kummaa,
pyhä Maarja päivään astuu,
lemmen lehtoon, jalka kastuu,
tanhun tontut kurkistaa
aitain naurunurkistaan.
Maarja mahlamaljaa kantaa,
Maarja kevään kaihon antaa,
kaikkeuden kirkkaan tulon,
siunatun ja suuren sulon,
elon enne, pyhä Maaria
kiertäin tähtikaaria.
Helsingissä 20.3.19.