Aina armas päivä hohtaa huhtiin,
paistaa pitkin päivärinteen sarkaa,
puro paulat puhkoin pääsi puhtiin,
kevään askel viel' on aamunarkaa,
luonto niinkuin neitsyt lymyillen
paljaat parmaat kätkee hymyillen.
Huhtikuu jo huuhtoo hangen maasta,
veestä jään, min lautat laulain lähti.
Kottarainen hiljaa haastaa haasta,
hohtoon himmenee jo kevään tähti,
peippo virskuu virttään varvullaan,
maa kun nostaa nuorna oraitaan.
Tuuli tuulettavi laulutupaa,
viiri vinkuu, vastasuuntaan tarraa,
maa ei täytä, minkä taivas lupaa,
ilma ilkkuu, itkee, nauraa, narraa,
keksii kiihoitellen kujeitaan,
lumoo onnellaan ja oikuillaan.
S
Ilmassa on tenhoa ja taikaa,
enne-yöt suo hyvää heinävuotta,
"marja-yöt" jo katsoo kukkain aikaa,
Jyrkinä ei jyrähtele suotta,
kevät, kevätkuita kiirehtää,
tautivanha talvi jälkeen jää!
Huuruun haihtuu talven harmaa haamu
palmusunnuntai käy vastaan ylkää,
koittaa kirkas pääsiäisen aamu,
riemusta se tanssii, huolet hylkää,
taivaassakin silloin riemu soi,
maahan kevään keijut karkeloi.
Luhdinkatolle öin neidot hiipi,
vuoden seikat, sulhot aprikoidaan;
soitimella kaartuu metsonsiipi,
naaraan tähden tuimaa sotaa soidaan,
jänö jumppii lemmenpolkujaan,
kettu vuorta kiipee kiihkossaan.
Ilmaan sinkuu noidat sekä trullit,
paaston pahaa unta loihtii pappiin,
läävässä kun kiimaa mylvii mullit,
padankoukuin velhot lentää Lappiin,
kukko kiekuu, pois ne piehtaroi,
pääsiäisen pyhät kellot soi.
Paista, päivä, paista, pääsiäinen,
yli merten kalvon kauas kahlaa,
taivaan kuninkainen kruunupäinen,
juoksuta jo kohta koivuun mahlaa,
kuule, kuinka kopse kumajaa,
kevät taivaanrantaa ratsastaa!
Aavat avaruudet säteilevät
ikuisuuden lämmönlähteen vyöstä,
ihmissieluun saapuu suuri kevät,
kertoo kaikkeuden luomistyöstä,
kaikki uuden loiston, lennon saa,
Luoja kanneltaan kun koskettaa.
Oulunkylä 16.4.19.