[1] Kertojamme on Hauhon Pätiälässä vielä nykyään (v. 1913) elävä
vanhus, yli 80 vuoden ikäinen, entinen talonisäntä Henrik Joel Juutila.
V. 1862 myi hän perimänsä osan Juutilan taloa vanhemman sisarensa
miehelle Antti Antinpoika Juutilalle, joka oli Juutilan talon nykyisen
omistajan Kustaa Antinpojan isä. Henrik Joel Juutila taas osti Pätiälän
talon Hauholla. Tämä vanhus, Pätiälän entinen isäntä, joka eläkkeen
varassa elää huvilassaan aivan lähellä taloa, minkä nykyään ent.
senaattori Charpentier omistaa, on kertonut tämän kirjan tekijälle
tapahtumia ynnä asioita, joita ylläolevassa elämäkerrallisessa
esityksessä, suoraan Juteinia koskevina, lukijalle tarjoamme, sekä sen
lisäksi hänen veljistänsä, edellä mainitsemistamme talonjakajista,
seuraavat tiedonannot, jotka välillisesti Juteinin elämäkertaa jollain
tavoin voivat valaista. Juutilan nykyisen isännän isoisä Antti, Jaakko
Juteinin velipuoli, oli ollut »hyvin puuhaava mies»; aivan toista maata
kuin kertojan Henrik Joel Pätiälän isän kasvatusisä Tuomas, Juteinin
vanhempi täysiveli, joka taas »oli enemmän viinaanmenevä»; olipa
»melkein oikein alkoholisti, kuitenkin vasta vanhoilla päivillä», kuten
sanat kuuluivat. Esimerkkinä Antti Juutilan toimekkuudesta mainittiin,
että, vaikk'ei paasikiveä ole lähitienoilla saatavissa, Antti oli
erästä kellaria varten, jonka hän rakensi talonsa päärakennuksen toisen
pään alle, hankkinut ja vuorannut sen takaseinän paadella, joka oli
»neljä kyynärää kanttiinsa», ja »kellarin halssin» kattoon käytti hän
myös paasia.
Esitämme edellisen yhteydessä vielä muutamia muitakin Henrik Joel
Juutilan eli Pätiälän antamia tietoja: »Juteinin sisar Anna joutui
Tyrvännössä naimisiin Suotaalan kylän Mattilan taloon ja eli
myöhemmällä ajalla köyhyydessä ja puutteessa ja kävi Viipurissa
muutaman kerran ja sai Juteinilta aikaisemmin apua, mutta tuli
uudestaan pyytämään; silloin J. oli kiivastunut, niin että ajoi hänet
pois, eikä antanut edes yösijaa.» Tämän oli Juteinin täysiveli Tuomas
kertonut Henrik Joel Juutilalle, joka oli Tuomaan kasvattipojan poika
(Tuomaalla ei ollut omia lapsia). Pätiälän tietämiä ovat seuraavatkin:
»Yhden kerran olivat veljekset, velipuoli Antti ja veli Tuomas käyneet
Juteinin luona Viipurissa».--»Kun Juteini parin ja kolmen vuoden
väliajoilla--etupäässä talvisin omalla kuomureellä--kävi Hattulassa,
niin toi hän mukanaan muistoksi paljon lahjoja, etenkin kirjoja.»
Sellainen muistolahja oli esim. kertojan kehtolapsena saama hopeinen
helistin. »Juteini toi vasaroita ja kerran yhden näverin, jonka varsi
oli mahongista hienosti tehty.» Juteinin käyntien muistoina näytettiin
Juutilassa tämän teoksen tekijälle hänen käydessään siellä tämän vuoden
(1913) tammikuulla erästä vanhaa peiliä, jossa oli tahkottu lasi ja
koristeinen kehys mahonkia; samoin vanhaa kelloa ja hopeasankaisia
silmälaseja sekä sievää säilytintä: posliinista kanankuvaa.
Niinikään näytettiin J:n aikana jo kodissa luultavasti ollutta suurta,
vanhaa oudonnäköistä kaappia, joka oli varustettu omituisella
kirjotuksella (Kats. saman vuoden Valvojan kirjotusta »Juteinia
etsimässä»). Samoin näytettiin tekijälle maanviljelijä Pätiälä
nuoremman leskellä Hämeenlinnassa J:n antamaa suurta peiliä, jonka
kehykset olivat mahongilla vaneeratut ja lasi tahkottu, sekä Juteinin
norsunluulle maalattua medaljonkikuvaa, jonka luultavasti on maalannut
taidemaalari Le Moine, joka oli ranskalaista sukujuurta ja Ruotsista
kotoisin sekä kävi täällä Suomessa ynnä Venäjällä viime vuosisadan
alkupuolella. (Kts. Valv. helmik. 1913 siv. 150 E.N. S(etälä)n kiij.)
Tämä Juteinin muotokuva on sittemmin lunastettu Kansallismuseolle
Helsingissä ja säilytetään siellä.
Juutilan nykyinen isäntä Kustaa Antinpoika, edellämainitun Juteinin
velipuolen Antin pojanpoika, kertoi, että hänen isänsä Antti
Antinpoika, joka ei itse ollut mikään ryyppymies, usein sanoi, kun näki
toisen ryyppivän: »Juoden janottaa, sanoi Juteini», tarkottaen sillä,
että väkijuomat synnyttävät himon. Kustaa Juutila on 8 lapsesta (4
poikaa ja 4 tyttöä) nuorimmasta edellinen ja on hänellä vain yksi
poika.
[2] Jos nykypäivien Juutilan ulkomuodosta saa johtopäätöksiä tehdä,
olisivat vielä jaon jälkeenkin ainakin piha ja kaivo olleet yhteisiä,
mutta mahdollisesti yhtä ja toista muutakin, niinkuin karjapiha,
karjakeittiö y.m..
[3] Katso Liitettä VI.
[4] Tätä suomalaista nimeä hän sittemmin aina käytti esiintyessään
suomenkielisenä kirjailijana; muuten hän sekä virkamiehenä että
ruotsinkielisissä teoksissaan oli sukunimeltään Judén.
[5] Lagus'en Matrikelin tieto siv. 834: »Student 15/9 1800,», on
epäilemättä väärä. Hänen nimestään on siinä myös seuraavasti: »Judin
[Judén, Juteni], Jakob Tavastens.» En ole tavannut Judin ja Juteni
hänen nimensä muotoja missään, mutta kyllä P. Päivärinnan teoksesta
»Elämäni» siv. 28 Jutén.
[6] Kts. »Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Turussa 1810» sivv. 23 s.
1817-vuoden painoksessa »Lausuminen Pää-Rowastin Polwianderin
muistoksi. (Hattulaisille).»
1856-vuoden painoksessa »Lause Pää-Rowastin Polwianderin Muistoksi
1806.» Selvin, paras ja oikein kaunis on alkuperäinen 1810-vuoden
painoksessa oleva runo. Näille muille painoksille emme tahtoisi antaa
samaa runollista arvoa.--Tämän yhteydessä huomautettakoon, että paitsi
jo mainittua kahta Porthan'ille ja Polviander'ille omistettua runoa,
joiden syntymävuosi on ilmotettu, otaksuisimme vielä ainakin kolme
Kirjoituksia-vihkosen huomattavaa runoa syntyneen aikana ennen vuotta
1806, mutta mahdollisesti kaikki muut saman runovihkon 22 runosta sitä
jälkeisenä aikana vuoteen 1810 mennessä, jolloin ne painettiin. Tämä
olettamus johtuu siitä, ett'ei muissa ole vanhan kirjotustavan
merkkiäkään, kun sitä vastoin noista kolmesta niitä voi vielä löytää
muutamia 1810-vuoden painoksessa. Tämä meistä todistaa niiden
vanhemmuutta noiden toisten rinnalla, tai ainakin että ne ovat alkuaan
kirjotetut aikana, jolloin Jutein vielä käytti vanhaa oikeinkirjotusta.
Kuten esityksemme sivulla 14 tulemme näkemään, oli v. 1804 Åbo
Tidning'issä oleva runo Porthan'in muistoksi vielä kokonaan kirjotettu
vanhaa oikeinkirjotusta noudattaen x:ineen y.m., mutta 1810-vuoden
painoksessa on siinä oikeinkirjotus jo kauttaaltaan uusittua. Samoin on
yritetty tehdä siinä 1810-vuoden painoksen runossa, joka on v. 1806
kirjotettu ja Polviander'in muistolle omistettu; mutta kuitenkin on
siihen vielä yksi merkki jäänyt vanhasta kirjotustavasta. Loppupuolella
runoa on, näet, sanamuoto sellainen kuin _hywyydensä_, mikä ilmeisesti
vielä on jäännös aikaisemmasta kirjotustavasta. Runot _Rupulista,
Wilutaudista_ ja _Nuoren Rouwan haudalla_ ovat nuo ennenmainitut kolme,
joissa myöskin olemme huomanneet vanhemman kirjotustavan merkkejä.
Rupulista-runon viivanalaisessa sanotaan nimenomaan, että se on
kirjotettu »Ruotsin wallan aikana», ja on siinä ainakin yksi selvä
vanhan oikeinkirjotustavan merkki jäljellä. Runon alkupuolella on sana
_sugusta_, jossa sanan sisässä suljetun tavun alussa on vokaalin
jäljessä puheäänellinen g. Wilutaudista-runossa on sanaan
_ryppykynnöxen_ vielä jäänyt x, vaikka muualla runossa tämä äänneyhtymä
jo onkin merkitty ks:llä, ja loppupuolella runoa on sanamuoto _kaawut_
(1817-v:n pain:ssa: _kaakut_), ehkä ex anal. nk. _ruuvan_. Runossa
Nuoren rouwan haudalla, joka 1817-vuoden painoksessa on jonkinverran
muuntuneena saanut nimen Lausuminen Nuoren Rouwan haudalla ja
1856-vuoden laitoksessa vielä enemmän muutettuna otsakkeen Lause nuoren
äidin haudalla, on ensimäisessä painoksessa seuraavat aikaista
syntyperää todistavat merkit. Alkupuolella on sana _ildaha_, joka
viittaa aikaan, jolloin vielä noudatettiin Vhaël'in Suomalaisen
kieliopin sääntöä, että sai h:lla erottaa pitkät vokaalit useissa
nominien ja verbien päätteissä. Toisessa kohdassa noin keskellä runoa
on ensin _syöxi_, mutta sitten vähän alempana _syöksit_. Ihan runon
lopussa on sana _pugun_. Muuten koko tämä runo alkuperäisessä
muodossaan on liikuttavan kaunis.
[7] Teoksessa Suomal. Kirjallis. vaiheet s. 204.
[8] Franzén'in lausunto kuuluu alkuperäisenä ruotsinkielisenä: »att han
i Finska Språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt», ja
konsistorin: »Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine
Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedom af det Finska
Språket förnämligast, lämpat.» Lagus'en Matrikelin tieto, »hvilket
språk (finskan) jemte humaniora han i sht studerat», perustuu
nähtävästi juuri konsistorin pöytäkirjaan.
Katso tarkemmin näitä todistuksia »Liitteissä».
[9] Finland och dess invånare af Friedr. Rühs. Öfvers. Andra Upplagan,
tillökt och omarbetad af Adolf. Iwar Arwidsson. Stockholm. 1827.
Siv. VII.
[10] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 206.
[11] Katso Liitteitä.
[12] Juteinin hakesnus ja näytteet Liitteissä.
[13] Februarii 10. Judén, Jacob, Studerande vid Academien i Åbo,
anhåller att blifva befordrad till Finsk Translator vid Kejserl.
Regerings Conseilen.
[14] Canc: Exped. föredragit och resol. finaliter den 7 April. Acten
återld.
[15] Näin valtioarkistossa! Minua neuvottiin tässä asiassa kääntymään
ministerivaltiosihteerinviraston arkivarion puoleen, minkä parissa
kirjeessä teinkin, kun en senaatin arkistostakaan mitään selvyyttä
asiaan saanut. Mutta Arkivario siellä ei löytänyt sieltäkään mitään
tiedonantoa Juteinin hakemuksen hylkäämisen syystä.
[16] Meidän kursivoimaa.
[17] »Härigenom sluta sig studierna vid denna Akademi nära till dem,
som förnämligast vid Åbo varit gängse; ty här värderades ypperst
kunskapen i Fäderneslandets Historia. Derjemte har under denna tiden
smak för det stränga filosofiska studium allmännast vid detta
universitet blifvit bibehållen, hvarvid en mera poetisk stämning röjt
sig, och således den estetiska delen af filosofien förnämligast
älskats, liksom, hvad den moderna Litteraturen angår, den Tyska äfven
här, såsom i Upsala, haft det mesta inflytande på vettenskapernas
behandlingssätt, då den danska deremot i Lund närmast varit aktad och
känd. Men vid Åbo insmög sig, småningom, under de sednare åren, en allt
mer och mer tilltagande Fennomani, som äfven yttrat sin verkan så väl
på de studerandes tänkesätt som på studiernas eget skaplynne. Då
studiernas riktning och lynne vid ett universitet så mycket beror af
vissa lärares anseende, så låter det naturligt sluta sig, att en Dahl,
en Afzelius, en Nordmark, liksom en Lundblad, Sjöberg och Florman samt
en Franzén, Porthan och Calonius skulle bidraga att i allmänhet gifva
de studerandes bemödanden den karakter, som man i det föregående sökt
att uttrycka, och hvarvid man som facta egentligen betraktat de vid
hvarje Högskola utkommande Disputationes in genere, emedan det är genom
Disputationer, som både de lärandes och lärarnes kunskaper läggas för
en dag.»
[18] Miten lienee asian ollut? Eiköhän Franzén seuraavana vuonna (1811)
muuttanut Suomesta osiksi myöskin siitä syystä, että häntä näin
epäiltiin »fennomaniasta» ja leimattiin »fennomaniksi».
[19] Katso Liitteitä.
[20] Kaikki tässä puheessa meidän.
[21] Kun Juteini tässä runossa sanoo: »Kyllä minä köyhyydessä/ olen
kolmesti kokenut / leipää kohden kuroitella, / kolmesti myös olen minä
/ tika-puilda pudotettu», niin emme tiedä selvitellä, mitkä nuo muut
kaksi kertaa olivat, sillä ei ole meillä tiedossa muuta kertaa, jolloin
hän virkaa tai tointa olisi hakenut sellaista saamatta.
[22] Edellisestä Konsistorin todistuksesta, josta jo aikaisemmin on
ollut puhetta, sekä tästä toisesta viivan yläpuolella juuri mainitusta
on Lagus'en Matrikelissa e.m.p. seuraava tiedonanto: »Betyg 1/2 1810
_att söka finska translatorstjensten_ vid reger. konselj., åter 18/4
1812 till befordran.»
[23] Saman Matrikelin tieto, että Juteini v. 1812 olisi ollut
Hämeenlinnan maistraatin sihteerinä perustuu nähtävästi erehdykseen ja
tarkottaa hänen Haminan aikuista sihteerinäoloaan. Ettei Hämeenlinnan
maistraatin pöytäkirjat tiedä mitään Juteinista sihteerinä siellä,
siitä on hyväntahtoisesti Tohtorinrouva Verna Koskimies hankkinut
minulle varmuuden, samalla kuin hän on Juutilan talostakin kuvia
valokuvauttanut, minkä kaiken kiitollisena täten mainitsen.
[24] Hattulan nykyinen (v. 1913) kirkkoherra J.J. Westerlund on
ystävällisesti paitsi edellä esittämiämme Juteinin sukua selvittäviä
kirkonkiijojen tiedonantoja kirjallisesti myöskin kertonut seuraavan,
johon jo viivan yläpuolella viittasimme: »Milloin ja mihin yllä
mainittu Jakob (Jaakko Judén) on Hattulasta muuttanut ei ole merkitty
kirkonkirjaan. 1811 vuoden kirk. kirjassa hän vielä on muistutuksella
»vistas i Rysslad», mutta 1812 vuoden kirk. kirjassa ei hänen
nimeänsä enää löydy.» Viivan yläpuolella olevan perustelun ja siitä
johtuneiden johtopäätösten tueksi on vielä mainittava, että Viipurin
lääni v. 1811 palautettiin muun Suomen yhteyteen.
[25] »Viborgs stads Kommunionbok 1813-25» sisältää seuraavan tiedon
Juteinista: »Secr. Herr Jacob Judén / Födelsedag och år /.
Att. pr. 2/2 1814 1782
»Viborgs stads svenska församlings Kommunionbok. 1835-45» taas esittää
meille Juteinin seuraavasti: »Magistr. Secret. Philosophiae Doctor
(syrjässä:
Enki.) Judén, Jacob. / Födelsedag och år /
Egen gård N:o 109 i staden.» 1781
[26] Nämä kirjat olivat epäilemättä Juteinin v:na 1816 julkaisemat
Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle ja Lasten Kirja.
[27] Prof. Setälältä olen ystävällisesti käytettäväkseni jäljentämistä
varten saanut seuraavan otteen R. Rask'in päiväkirjasta maalisk. 23
p:ltä 1818: »Ankom jeg dog med elendig Skyds, især paa sidste
Stationen, til Viborg, hvor jeg hilsede paa Sekretær _Iudén_,
subskriberte paa hans Grammatik (10 Ark.) og hans Samling af Ordsprog;
(8 Ark) og fik til Foræring 16 af hans smaa finske Pjeser, 2 vare
udsolgte nemlig Barneböger. Han introducerte mig i Klubben; hvor vi
drak Te; men han var engageret i Kortspil, hvorover jeg gik hjem. Næste
Dag afleverte jeg en Pakke fra Dr Haartman till Landshövdingen Vallén,
samt et Brev fra Vulfart til Baron Nikolay; dog uden at göre Lykke med
nogen af Delene; jeg havde siden et Besög af Sekr. Iudén, som jeg viste
mine Sager og ny Böger. Ieg kjedede mig hjemme især da Iudén ikke kom
som han havde lovet at öve mig i at tale Finsk, besluttede derfor, at
rejse og inviterte ham skriftlig (den fjerde gang som jag sögte ham
forgjæves) til om Aftenen kl. 6. og at blive til Aften hvilket han og
gjorde og gav mig en Del Hjælp og Oplysning i Finsk med det samme.»----
Niinkuin näkyy, on sananlaskukokoelman arkkimäärä tässä liian suureksi
ilmotettu.
Juuri esittämämme Rask'in päiväkirjaotteen sanamuodosta mielestämme voi
päättää, että Juteini luultavasti jo aikaisemmin oli lupautunut
osanottajaksi korttipeliin »Klubissa», ennenkun hän sinne vei mukaansa
Rask'in, ja että hän nähtävästi yhteisen teenjuonuin jälkeen liittyi
pelaajiin, mutta myöskin että Rask, joka ei näyttänyt haluavan pelata,
koko tähän joukkoon nyt ikävystyneenä ja toiveissaan hauskasta
illanvietosta pettyneenä meni kotia, kun »Klubissa» ei hänen mielestään
ollut tilaisuutta mihinkään henkevään seurusteluun. Tämä kohtaus johtaa
mieleemme Franzén'in v. 1801 runoileman Studentvisa-nimisen kauniin ja
perin hauskan laulun. Rask on tullut tähän seuraan, ehkä sellaisia
seurustelutapoja mielessä väikkyen, kuin Franzén'in juomalauluissa
»Till en yngling» ja »Glädjens ögonblick» kuvataan; ja luultavasti
näiden vaikutuksesta Juteini itse pari vuotta aikaisemmin, juoma- ja
Kesti lauluissaan oli esittänyt. Ja ne Rask epäilemättä oli juuri
lukenut, koska oli Juteinin Pilakirjoituksia-kirjankin hiljan saanut.
Saatammekin senvuoksi ajatella kuinka pettyneeksi R. tunsi itsensä, kun
Klubissa vallitsi toisellainen katsantotapa kuin se, mikä ilmenee
Juteinin omissa seuralauluissa sekä Franzén'in sepittämissä
samanhenkisissä, jotka varmaan olivat Rask'ille tunnetut, ja olivat
sopusointuiset hänen omien mielipiteittensä kanssa. Vertaa esim.
seuraavia kohtia:
»Hvar dag med ädel visdomstörst
stå främst vid Mimers källa»,
ja
»Från skum skilj drycken som från stoft,
Sky sprätten som pedanten.
Bär på din frack ej cedrodoft,
ej dam af folianten!»
ja
»För moln af rök, der ruset bor,
fly alla gracer unnan.
Den Bacchus, som var Febi bror,
är icke den på tunnan.
Drick vid en högtid ett glas eller par
för att glädjas, ej blott för att dricka;
drick som du drucke, om munskänken var
din i brudstolen rodnande flicka!»
Mutta Klubissa ollessa korttipelin aljettua kaikuvat saman laulun
säkeet:
»Svär till allt spel ett osläckeligt hat,
båd' din tid och din själ det föröder.»
ja Rask jätti illatsun.
Epäilemättä Juteinilla nuorena ylioppilaana oli ollut samat mielipiteet
jalostavasta ja henkevästä seuraelämästä, kuin hänen opettajallaan
Franzén'illakin oli; mutta nähtävästi olosuhteet ehkä jo hänen
kotiopettajana ollessaan saivat hänet seurapiirinsä makuun
mukaantumaan. Samoin kuin meidän päivinämme tähän asti on ollut, oli
näet varmaankin Juteininkin aikana aatelisten, laki- ja
sivilivirkamiesten piireissä korttipeli herrain kesken sangen
tavallisena seurahuvina.
[28] »Suomi», Toinen jakso I:nen osa; sivuilla 225-226 kuuluu sanottu
kohta: Jag vet väl att han, såsom barnfödd i Savolax, är en god Finne
ex usu, men om han fästat någon uppmärksamhet vid språkets Grammatik
m.m. känner jag icke. Magister Savenius vore i sådant afseende enligt
min tanke bättre. _Den första af alla är dock Secreteraren Judén,
onekligen en af våra bästa Finnar, både i theoretiskt och praktiskt
hänseende_. (Kursivointi meidän!)
[29] »Suomi», e.m. jakso ja osa siv. 229. Viime kohta kuuluu
alkuperäisenä: »Vore han närmare till Åbo, så önskade jag mig icke
någon bättre medarbetare, ehuru han icke känner Latinska språket.»
[30] E.m.t. siv. 232.
[31] E.m.t. siv. 238.
[32] Niinkuin myöhemmin Juteinin kielioppia selostaissamme mainitsemme,
on J. Krohn'in arvostelu siitä Biogr. Nimikirjassa, että se »ei ollut
suuren-arvoinen». 1891-vuoden Valvojaan painetussa esitelmässä taas,
samoin kuin vähän lyhennetyssä muodossa v. 1897 julkaistussa Suomal.
Kirjall. Vaiheet-nimisessä teoksessa, J. Krohn'in arvostelu kuuluu:
»Hänen kielioppinsa näet ei millään muotoa ansaitse sijaa Beckerin ja
Renvallin teosten rinnalla, sillä se on suureksi osaksi vaan
järjestämätön kieliopillisten vaarin-ottojen ja ainesten kokoelma.
Mutta yhtä hyvin on sillä se ansio, että melkein sadan vuoden päästä
oli ensimmäisiä uusia yrityksiä ja että se Vhaël'in kieliopin perästä
oli askel eteenpäin.» »Oman Maan» Juteinia koskevasta kirjotuksesta tuo
arvostelu on poistettu ja kappale kieliopin esipuheesta pantu tilalle.
[33] Nykyään sanottaisiin: koska niissä vahvan asteen k:ta heikossa
asteessa vastasi _kato_.
[34] Ylläolevan kirjeen on prof. Setälä kopioinut Kööpenhaminan
yliopistonkijastossa ja kyväntahtoisesti antanut minun jäljentää se.
Ruotsinkielisenä se kuuluu: »Wiborg 21 Febr. / 5 Martii 1819.
Vidtberömde och Höglärde Herr Professor!
Min lifligaste tacksamhet har jag äran aflägga för Herr Professorns mig
bevista ynnest och hogkommelse med dess högst berömvärda arbete. Jag
har ännu icke hunnit genombläddra hela Boken, men hvad jag läst och
förstått, är förträffeligen afhandladt. Jag kan egenteligen icke
bedöma, utan allenast beundra en så djup forskning af språkens
grunder.--Hvad för öfrigt Herr Professorns anmärkningar öfver mitt
lilla Grammaticaliska försök beträffar, finner jag dem, angående
bokstäfverna, ganska riktiga, och har jag äfven haft sådant i project,
men ännu icke vågat införa något nytt bruk; jag skall likväl icke
glömma att taga saken i närmare bepröfning. Men, rörande Verberna och
deras indelande i tre Conjugationer efter samma grund, som i
Declinationerna, dertill kan jag ej finna nog bestämda reglor, mer än
jag dem i mitt försök företedt. Denna omständighet måste jag således
lemma derhän tills vidare upplysning i saken erhållits. Med odelad
tillgifvenhet har jag äran framhärda