Aine on nyt aivussani
Suomenmaata mainita.
Väinämöinen, veisussani
itse solmet sovita,
ett' se olis' otollinen,
kaikumahan kelvollinen.
Tääll' on leipää tarpehexi
Suomenmaassa suuressa,
ehk' ei elo einehexi
kasva miesten maatessa,
ilman sitä ilo suuri
juhlina on jalo juuri.
Silloin kestiin kutsumata
ovat olven jakoiset,
laulu kuuluu lakkaamata,
posket ovat punaiset.
Veljein malja maistettava
täysi ain' on tarjottava.
Suomalaisten suututtajat
saavat pahan palkkansa,
vihollisix' vihvoittajat
syystä kovan surmansa,
koska pyssyt pauhailevat,
tykit liiax' laukeilevat.
Suomen poika pellollansa
miestä monda vastaapi,
korvet kylmät voimallansa
niitux' pellox' perkaapi.
Töissä on hän toimellinen,
onnest' aina osallinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kandeleita
valmiina on uusia.
Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäissä
marja pysyy punainen;
hal' ei viivy harmaa näissä,
näit ei pane pakkainen.
Likat kauniit kukoistavat,
joihin rinnat rakastuvat.
Kestiss irtain iloisena
juo hän joka kannusta,
yxin kannun kumppanina
maistaa harvoin herkusta.
Ain' on ollut Suomalainen
tavoissansa taitavainen.
Hänen Keisarillisen Majestetinsä Armollinen Asetus, niistä
ulosteoista kuin Wirkamiesten silloin maxaman pitää, koska heitä
Wirkaan saatetaan. Annettu Turusa 5 (17) päivänä Marraskuusa 1809.
Me Alexander I:nen Keisari ja Itsevaldias kaikkein Wenäläisten
ylitse etc: etc: Suuri Ruhtinas Suomesa, teemme tiettäväxi: että
niinkuin päähuolenpito yhteisestä vaivaisten holhouxesta on määrätty
Huonenhallitus-Departementin Cancellie-Expeditionille Meidän
Suomenmaahan asetetusa Hallitus-Raadisamme, niinkuin 4:jäs Momenti,
1:nen Luku, 3:mas Osa Meidän Armollisesa Reglementisämme osottaa, joka
on nimitetylle Hallitus-Raadille 6 (18) päivänä edesmenneesä Elokuusa
ulosannettu, ja jonga johdatuxesta, 9:nen Momentin jälkeen samasa
Lugusa ja Osasa, pitää todistuskirjat niistä vaivaisten holhouxexi
määrätyistä ja maxetuista ulosteoista, kuin Wirkamiehet heitä Wirkaan
saatettaisa maxavat, nimitetysä Expeditionisa kirjaan pandavaxi
näytettämän; niin tahdomme me vielä tämän kautta säätää ja käskeä:
1:xi että kaikki Wirkaan saattamisisa ennen tavalliset ulosteot, niin
hyvin Sotamiehen huoneeseen ja Lasarettiin, kuin myöskin se niin
kutsuttu Charta Sigillata recognitioni (elli vissi ulosteko Charta
paperista Wirkamiehen palkan suuruuden jälkeen) pitää siinä Maaherran
Läänisä, josa se Wirkaan saatettu tulee palvelustansa tekemään, Maan
Ränterihin sisälle pandaman, ja todistuskirjat sen päälle niildä,
joille joko Me itse, taikka Meidän Suomeen asetettu Hallitus-Raadimme
jonguun Wiraan Kruunun palkalla suoneet olemme, edellä nimitetysä
Cancellie-Expeditionisa kirjaan merkittää annettaman, jota vastaan taas
niiden virkamiesten, jotka Hovrätildä ja muilda Oikeuxilda ja
Wirkamiehildä ovat Kruunun palkalla Wirkaan saatetuixi tulleet, pitää
todistuskirjat niistä ulosteoista, kuin he Wirkaan saatettaisa maxavat,
sielä näyttämän, kusa he Wirkansa valan tekevät; ja 2:xi että ei
yhtäkän Wirkamiestä pidä hänelle eteenkirjoitetulle valalle
laskettaman, viellä vähemmän palvelusta tekemään, ennen kuin hän tällä
tavalla on osottanut, että ne velvolliset ja täsä ennen nimitetyt
Wirkaan saattamisen ulosteot häneldä täydellisesti maxetut ovat; joka
kaikki asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee. Turusa 5 (17)
päivänä Marras-kuusa 1809.
Hänen Keisarillisen Majestetinsa korkian nimen puolesta:
Hänen asetetun Hallitus-Raadinsa Huonenhallitus-Departementti:
Robert Wilh. De Geer. Knut von Troil.
C. Fr. Rotkirch. C. Mannerheim.
Erik E. Tulindberg. H.C. Nordenswan.
Carl J. Idman.
Suomea Kansalle, vuonna 1810.
Rakkaat Suomalaiset!
Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset
saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi.
Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias
Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan
Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan,
korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin
hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän
etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on
ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen,
niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä
omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä
lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja
viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin
kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta
missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta?
Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan
ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen
rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana
Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme
ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti
meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä
kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain
syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän
valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes
meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka
tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin
viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen
auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen
on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama
Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta
ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut,
että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga
valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa
onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja
kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo
ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka
turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä,
koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle
uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen
ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös
Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta
suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla--
se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun
luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla------
rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä!
Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig åtskilliga af sina
Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som
förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom
ämnenas val torde kunna betydiigen verka på den Finska Allmänhetens
odling, samt att han i Finska språket förvärfvat sig en ovanlig
färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, på hans
begäran, mitt anspråkslösa vitsord. Åbo d. 27 Januarii 1810.
Frans M. Franzén.
Professor.
Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Åbo göre
vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af
Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad
att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga
Regerings Conseilen i Åbo, och i sådant ändamål om Academiskt
vittnesbörd anhållit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat,
att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie
inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine
Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska
Språket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo
måtto ärbart och anständigt förhållande; Fördenskull har Consistorium
Academicum bordt sådant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver
härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen
till all ynnest och bevågenhet underdånigt anmäla. Till yttermera visso
varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill
bekräftadt. Åbo den 1 Februari 1810.
På Consistorii Academici Vägnar
Gustaf Gadolin.
Kejserl. Acad:s n.w. Rector.
(Sigill.)
L.S.
Joh; Fredr; Ahlstedt.
Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis.