Sivut 41-51 neuvovat opettajaa alkeita lapselle opettaissa, niinkuin jo
aikaisemmin on huomautettu Lasten Kirjan liitteestä puhuttaissa.
»Neuvot» käyvät tähän suuntaan:
»Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei
lapsella siehen (!) erinomaista halua ja taipumusta ole, ja sittekin
pitää sitä ensinmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän; sillä aiwan
nuorukainen on tähän työhön, koska se on pälle (!) pandu ja
rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön
parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin
hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon. Sitte kuin lapsi on jo opetettu
ja tottunut kirjaa lukemaan, ei muulla kuin hywän ja kauniin puheen
tapaisella äänellä, aljetaan ulkoa lukeminen, sillä tawalla, että joka
kappale, kuin ulkoa lukemiseksi lapselle määrätään, pitää ensin
puhtaasti kirjasta luetettaman, ja sen sisällä pito hänelle niin
selitettämän, että hän asian itse hywin ymmärtää, ja taitaa kysymyksiin
oikein wastata.»
»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »_Ensiksi_, pitää
lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin
huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden
19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä,
ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w. Tämä järjestys
on endistä keweämbi, jossa äänelliset puustawit owat ensimmäiset, ja
yksinänsä äänettömät seuraawat sitte aina sen mukaan ja siinä
järjestyksessä kuin niistä äänellisiä puustawia tarvitaan.»
Tähän huomautukseen liittyy pitempi selvittely lainakirjaimista, minkä
jo ennestään tunnemme hänen »kritiikistään lainakirjaimista».
_Toisessa_ neuvossa kehotetaan »näyttämään lapselle puustawien muoto ja
tunnus-merkit»,----»sitte kuin nimet jo muistossa owat». Lapsi, näet,
ei saa tottua kirjasta »puustawia tundo-merkitä luettelemaan, jonga
kautta tarkkaus niiden eroituksessa tulisi wähennetyksi. Ihminen
käsittää ja oppii myös parhain yhden asian erällänsä.--Puustawit
opetetaan lapselle kirjasta ensin wähissä osissa, sitte kaikki yhteen,
wuorottain alusta loppuun ja lopusta alkuun.»
_Kolmas_ neuvo koskee »tawaamista», joka oli tuota entis'ajan tavausta.
Kun se on lapsella jo taitona, niin annetaan sille _neljänneksi_ tieto
»puustawien luonnosta» ja osiksi samoista
asioista, joita äsken mainitussa »Kritiikissäkin» on esitetty.
»_Wiidenneksi_, tavataan ja yhteen sanotaan muu
tämä tawaus-merkitön lehti, niin että ne taitaan selkeästi yhteen
luettaa, ennen kuin ne siksensä jätetään. Tämä järjestys on seurattawa
niin kauan kuin yhteen lukeminen rupee käymään joksikin huokeasti.
Täydellisyys seuraa sitte itsestänsä ahkeruuden kautta.--Tawaaminen ja
yhteen lukeminen ovat itsestänsä melkein yhtä; edellisessä eroitetaan
puustawit ja tawaukset toinen toisestansa nimityksellä, jälkeisessä
silmä-näöllä.»
»_Kuudenneksi_, annetaan lapselle tieto nummeroista elli
luku-merkistä.»
»_Seitsemänneksi_, koska selkeästi, äändä meiningin mukaan taiwuttain,
lukea mielitään, on tieto tawallisista kirjoitus-merkistäkin sangen
hyödyllinen», jonka takia ne luetellaan ja niiden käyttöä tarkemmin
selitetään. »Puolipisteestä» esim. on seuraava huomautus:
»; _Wäli-merkki_. Tässä pisätetään enemmän, ja ääni alennetaan. Tätä
tarwitaan meiningien wälissä, enemmittäin koska _sillä_ seuraa taikka
seuraaman pitäisi. Niin myös joskus koska _mutta_ seuraa». Huomautukset
muihinkin välimerkkeihin ovat sangen huvittavia. Kaksoispisteen jälkeen
esim. »toisella nuotilla aljetaan». Kysymysmerkki oikeutta myöten olisi
Juteinista pantava lauseen alkuun.
_Kahdeksanneksi_ pitää alkavan lukemisen tapahtua opettajan kuullen.
Luonnolliset syyt tähän mainitaan. Koska lapsen tarkasti tulee täyttää,
mitä hänelle määrätään, niin »ei pidä händä mahdottomuudella
wäsytettämän».
_Yhdeksänneksi_ on vähän vokaalioppia esitettävä, kun lapsi jo osaa
lukea. »Eroitusta (vokaalien) välillä ei tarwitse sen tietää, joka
ei kirjoittaa ja uusia sanoja kokoon panna mieli. Mutta koska
kirjoitus-konsti on aivan hyödyllinen, ja moni talon-poikakin on jo
ruwennut sitä harjoittelemaan, niin ei ole neuwo turha tässäkän
asiassa». Vokaaliharmoniiaa esitetään useammassa kappaleessa ja
»_kymmenenneksi, on muistettawa, että suuret puustawit tarwitaan
ainoastansa, meiningiä, nimiä ja muita suuria sanoja aljettaissa, ja
pieni s tawauksia ja erinomattain sanoja lopetettaissa». Tätä seuraa
lämmin ja lasta kohtaan rakkautta uhkuva »Jälki Puhe».