Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen
alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi
kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä
menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen.
Pääjulkaisuna on tietysti »Lasten Kirja» ja siihen liitteenä yhdistetty
»Lyhyt Neuvo Lapsen Opettajalle». Kirjanen on 52 sivun laajuinen ja
otsakkeeseen on jokseenkin suurella painettu: Toinen paino, jonga on
Parannettuna ja lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Porvoon
tuomiokapituli on sen hyväksynyt painettavaksi 24 p. helmik. 1819.
Kolmannella sivulla lapselle opetetaan »Perustussuomen puustawit» ja
»perustussuomea» käytetään sitten oikeinkirjotuksessakin aina 11 sivun
loppuun saakka. Kirjaimista luetellaan »äänelliset» ensin: sitten
»yksinänsä äänettömät» ja nimiksi on näille tietysti annettu: ällä,
ämmä, ännä, ärrä, ässä, ho, ko, pe, te, je, we.
»Pitkä-äänelliset puustawit» merkitään joko kahdella kirjaimella tai
korkomerkillä varustetulla yhdellä: siis esim. á, ó j.n.e.
»Kaksi-äänelliset puustawit» eli diftongit luetellaan sitten.
Koko neljäs sivu omistetaau tavuille, jotka muodostetaan niin, että
a:han liitetään vuoroon kaikki konsonantit; tästä muodostuu ensimäinen
rivi tavuja. Muihinkin vokaaleihin liittämällä samat konsonantit
saadaan 8 riviä tavuja, mitkä kaikki alkavat vokaalilla ja kukin rivi
samalla vokaalilla. Kun toisapäin tarkastetaan eri vokaalilla alkavien
rivien lukua, on niitä 9, riippuen siitä, että näin monella
konsonantilla »perustussuomeksi» sanojen tavuja muodostetaan. Toisessa
puoliskossa neljättä sivua muodostetaan sama määrä tavurivejä
asettamalla vokaalit toiselle sijalle: esim. la, lo, lu, le, li, lä,
lö, ly; mutta konsonanteilla alkavia rivejä ylhäällä alaspäin lukien
saadaan nyt 11, koska nyt voidaan ottaa lukuun j:llä ja w:llä alkavat
tavutkin.
Viidennellä ja kuudennella sivulla on »yhteentavausta» ja sitä varten
muodostettujen kappaleiden otsakkeeksi on merkitty: »Al=ku
lu=ke=mi=seen». Havainnollisia kertomuksia ei Juteini ole niitä varten
muodostanut tai etsinyt, vaan päin vastoin hän niissä esittelee
mietelmiään. Seuraavat kuusi ajatelmaa ovat niissä tavuttain
esitettyinä: »Lapsi on pieni ihminen, jolla on ehto sekä hywään että
pahaan; hywästä on hänellä onni ja pahasta wahinko.»
»Ihminen on wapaa olento maan päällä, jolla on sielu ja ruumis. Ruumis
elää ja kuolee, mutta sielu on järjellinen olento, jota ei kuolema
käsitä.»
»Maa on kaikkein eläwäin, sekä suurten että pienten yhteinen
asumapaikka; mutta ihmisen oikea koto on taiwaassa.»
»Taiwas merkitsee pysywäistä iloa ja autuutta. Taiwaan perilliset ovat
ne, jotka täällä nuhteetoina eläwät, ja hywyyttä rakastavat, Jumalan
mielen jälkeen, joka on herättänyt kaikki henkellänsä.»(!)
»Jumala on korkein hywyys, joka on perustanut maan ja valmistanut
aurinkon.(!) Hän on rakentanut koko luonnon eläwäin hywäksi, ja
ihmisten onneksi, josta seuraa hänelle määrätön kiitos ja kunnia.»
»Silloin Jumalaa oikein kiitoksella kunnioitetaan, koska hänen
hywyyttänsä kohtuullisesti ja sowinnossa ilolla nautitaan, pyhästi
muistellen Herran korkeutta ja armoa.»
Seuraavatkin »perustussuomeksi» esitetyt sivut esittävät vielä asioita
(esim. Juteinin omia »tutkinnon aineita»), jotka eivät suinkaan ole
helppotajuisia lapselle.
Kahdennellatoista sivulla vasta esitetään »Nykyiset suomen puustawit».
Konsonanttien joukkoon on näissä merkittynä myöskin k:n rinnalla g, p:n
vieressä b ja t:n vastineena d.
Samalla sivulla hän vielä esittää »Uudet latinaiset puustawit» ja niissä
on ä merkitty ae:ksi ja ö oe:ksi kirjotettuina yhdeksi merkiksi.
Latinaisten pitkiä vokaaleja ei hän ensinkään ehdotakaan kahdella
kirjaimella merkittäväksi, vaan ainoastaan korkomerkillä
varustettaviksi. Tästä seikasta sekä ä:n ja ö:n merkistä »latinaisia»
kirjaimia käyttäissä suomenkielessäkin hän viivanalaisessa sanoo:
»Monia-päin asiaa ajatellen, ja etsien puhtautta, selkeyttä ja lyhyyttä
Suomen kielestä ja kirjoituksen muodossa, olen minä tämän muutoksen
latinaisten äänellisten puustawien seassa hyväksi hawainnut, ja tuotan
sen tässä Kirjaisessa, eniin wähäin esi-merkkien kautta, wiisasten
miesten tutkinnon alle.»
Sivuilla 13-19 esitetään 7 hauskaa »juttua» hänen käyttämällään
tavallisella kielellä ja joka jutun loppuun on pantu äsken mainittuja
»wähäisiä esi-merkkiä» »latinaisten» kirjainten ja korkomerkin
käytöstä; painatamme tähän yhden lyhyen näytteen:
Ystævýs ja yksi mieli
mássa paljon matkán sáwat.
20:nnella sivulla ovat »Sekoitetut puustawit», joissa on myöskin c:t,
q:t, x:t ja z:tkin mukana.
Sivuilla 21-27 on »Lyhykäinen Uskon-Opin Historia Lapsille
Kristi-kunnassa», josta ei suinkaan voi mitään pahaa sanoa. Tätä
raamatuahistorian-tapaista seuraa Jumalan Kymmenen Käskyä, Herran
Rukous, Synnin Tunnustus, rukouksia ja siunauksia, niinkuin muissakin,
sen ajan aapisissa ja vähässä katkismuksessa.
35:nnelle sivulle on painettu 9 hyveeseen kehottavaa sananlaskua ja
seuraavalle kaunis 6-säkeistöinen »Laulu Lapselle». Tätä seuraa
»Nummerot elli Luku-merkit». Numeroista Juteini ei vielä tunne
miljoonaa, vaan puhuu »tuhannen tuhannesta». Luvun 123'456,789 hän
sanoin esittää näin: »Sata kaksi kymmendä kolme (kertaa) tuhannen
tuhatta, neljä sataa viisi kymmendä kuusi tuhatta, seitemän sataa
kahdeksan kymmendä yhdeksän».
Niinkuin edellä olevasta luvusta näkyy, on miljoonamerkki asetettu
yläreunaan. Lukujen rinnalle on asetettu »Tawalliset Kirjoitus-merkit»
eli välimerkit. Ja seuraavalle sivulle »Luku-laskun Taulu»
(Kertotaulu).
Huvittanee lukijaa ehkä tietää, mitä nimiä hän eri välimerkeille antaa.
Pilkku = »eroitus-merkki»; puolipiste = »wäli-m.»:[142] kaksoispiste
»seuraus-m.»; piste = »päätös-m.»; ? = »kyymys-m.»; huutomerkki =
»liikutus-m.»; korkomerkki = »pitkennys-m.»; lainaus-merkki =
»lainna-m.»; poisheittomerkki = »pois jättö-m.»: sulkumerkki =
»sulkiat»; ---- = »ajatus-m.»; ... = »taukous-m.»; - = »yhdistys-m»;
= = »tawaus-m.»; ;:; = »kertaus-m.»: § = »jako-m.».