Aika kaikki kadottawa
kaikki jälle kaswattaapi.
Auran wanha Oppi-huone,
muinen wahwa, warustettu,
josta lähti monda miestä
waikuttamaan walistusta
kansan luona kiitollisen,
rupes' wiimein riutumahan
alla wuosien ajoissa,
ahdistumaan Opillekin,
joka kerran juurtuneena
lewiääpi loppumata
lasten lastengin hywäksi.
Nyt on nurkka-kiwillensä
Yli-Koulu ylennetty,
Akatemia awara,
jossa wanhat wiisaudet,
Opit saawat uuden woiman,
niin kuin neste wanhan puungin
lakastuwan lahowaisen
ombi uusi uuden luona.
Wasaran ja wisa-nuijan
nuotti kuului kestäwäinen
kallioilla Kaupungissa,
koska Suomi kuuluisasti
laski lujan perustuksen
maansa wiisasten majalle.
Wasaran ja wisa-nuijan
nuotin kauas kuuluessa
puut ja kiwi-pilaritkin
tanssasiwat tasaisesti.
Konsti Suomessa kotoinen
halkoi kowat kalliotkin;
kilkutellen, kalkutellen
wuoli, hiersi, hiwutteli
kiwen kyljet kiildäwiksi.
pyöritellen pystyssäkin
teki peiliksi pilarit,
nosti peilit paistawaiset
korkeuden kannatteiksi;
peitti katon pilwein alla
warsin waskella kowalla;
sisä-puolda silitellen
muutti seinät marmoriksi,
täytti lowet taitawasti
Suomen suurilla kuwilla.
Auran uusi Oppi-huone
näin nyt endisen nojalla
waski-harjan wälkkywäisen
yli Kaupungin ylensi.
Selwä taito Suomen maassa,
Opit oikeat Turussa,
wasta saiwat lujan Linnan--
arwon, ansion mukaisen.
Siellä saawat Suomalaiset
neuwot, taidot tarpeelliset;
pojat polwissa paraten
wiljelewät wiisautta,
jotka jälle kotonansa
järjen kalliin kipinällä
wirittäwät walistuksen,
wäärät menot wähendäwät
sytyttäwät hywän suonnon
kungin onneks', kunniaksi,
Isän maan ja ihmisyyden
arwon ainaisen lisäksi.
Hauskassa runossa »Runo-niekoille elli Runolaisille Suomessa», jonka
Juteini oli kirjottanut nähtävästi jo vuoden 1810 vaiheilla,[112]
vaikka se vasta edellämainitsemaamme vihkoon »Waikutuksia» painettiin,
hän valittaa, että
»nälkä sotii Suomen maassa
vasten lahjaa Wäinämöisen.
Onneta on Runolainen
nähty täällä taistelewan
kanssa puutosten pahinden,»------
kun sen sijaan
»miehet mutka-seljät,
orjat oman woiton pyynnön,
kumarrellen kokoilewat
onnen yksin osaksensa.»