Nyt on käyty Ruotsin koulu,
nähty aika armollinen
Wenäjängin wallan alla.
Aina kullakin ajalla
ombi sulla, Suomalainen,
osa arwon ansiossa.
Sinä näytit Naapurilles,
Wenäjälle wäkewälle,
että mies on miehuullinen
sotimahan Suomessakin,
maansa wakaa warjelia;
näytä jälle nykyiselle
Waldiaallas (!) wiisahalle,
jok' on saanut suojatansa
armon siiwillä sinungin,
sekä sinun että Suomen,
lapset, lesket lohdutella,--
näytä, ett' on Esiwalda
saanut sinuss alammaisen
urhollisen, uskollisen.
jok'ei ole orja ollut,
arka waaran asioissa,
niin kuin wanha Saksan sota,
moni surkea sanoma
tästä wielä todistawat.
Kansa aina kiitettäwä!
anna arwo lapsilleskin,
jongas olet omaisildas
polwi polwelda perinyt;
maksa arwost' ansaitusta
wanha welka wanhemmilles,
esi-isilles isoille.
Älä sure, Suomalainen,
yli kärsityn kowuuden
muilla mustilla ajoilla;
onni, ilo ihanainen,
karkoitetut kulkuwille,
kerran tulewat takaisin;
eipä riemu rinnoillemme
ole wielä wierastunut,
ehkä sota surmallansa
meitä muinen peljätteli,
musta tietämättömyyskin
olostamme, onnestamme
maalas' kaikki kauheinmaksi;
aika ajalda monesti
syöksi waara wihaisena,
niin kuin peto pesästänsä,
täyttämähän murha-töitä
Suomen suruisen majoissa,
kulki kurjalla tawalla
pitkin pohjan mandereita,
sekä uhkas' että pieksi
witsallansa werisellä.
----Mutta, muista lohdutusta,
muista, ettäs murha-raudan
auras kynneksi asetat,
kosk' on lepo lahjotettu
meille murheemme perästä,
jotka sodan sortawaisen
astin lautana asuimme.
Nälkä, taudit tarttuwaiset,
sodan saastaiset sikiät,
peljätettiin pesihinsä
kautta rauhan rakkahamman;
sota kahleissa kirottu
talutettiin taka-perin
Suomen maasta siunatusta.
Pellot punatut werellä
wielä kyllä wihertäwät,
kaswawat ja kukoistuwat
lewon tuldua tykömme,
enenewät elon keinot,
wiisauskin wiriääpi.
Isän maani mainittawa!
wanhat unhota wahingot,
murheelliset mustat päiwät;
Haldiasi hywyydessä
löytywä on lohdutukses.
Kansain kalliilla isällä,
jong' on maja mandereellas,
Linna Lahtes liepehellä,
paljon ombi oikeutta,
josta wääryys wäriseepi,
lembeyttä lapsillensa
Suomessakin suloisessa,
jossa syttywät sydämet
händä kohtan kiitolliset.
Warhain owat waljenneina
päiwät Suomessa suruiset;
toiwo koittaa korkealle
kaiken hywän kyllyydestä,
että walkenee enemmän
aika toinen tulewainen
syngeästä sumustansa.