»wainon hengi suonut
lewon aina lepäilewän
wilja-pellolla Wenäjän,
joss' ei wielä wieras jalka
ole käynyt kostamata»,
se herätti sotaisan innon suuressa sotasankarissa,
»Napoleon nimeldänsä,
joll' on ollut onni, woitto
werisinä weljeksinä,»
niin että hän voitetuista kansoista muodostetuilla sotalaumoilla
ryntäsi Wenäjälle aina »Muskowaan» saakka, mutta
»eipä tainnut miehen mieli
olla täällä tytywäinen
sadan woiton saallisihin:
miehen tahdon tarkoitusta,
onnen, woiton wietellessä,
awaruuskin ahdistaapi.»
Sitä suunnatonta suuruutta Venäjän maa käyttääkin kostajana
»wainolaiselle.» Sodan nurmi on jo niellyt kyllä werta, kyyneleitä.
Huudosta: »Muskowa on murrettuna, hywä Kaupungi häwäisty!» herää toinen
huuto, joka vaatii kostoa. Ja vihdoin Venäjän kauan kärsinyt kotka
kostaa kovasti, kuten historiasta tunnemme. »Leipsin lakealla
laitumella» pantiin vielä ranskan keisari ahtaalle ja voitettiin.
Rauhan ehdot määrää Parisissa
_Aleksander_ armiaambi
rakastettu Ruhtinoilda,
ihmisyydellä ilona,
joka woitti woittajangin,
lahjoitteli lembeästi
wapauden wainotuille.