»kohta nälkä, kylmän kautta,
hallan häijyn lähettääpi
turmelemaan tuhansien
wilja-pellot wainioilla.
Halla, pahan harjoittaja,
ilkeydestä iloitsi,
pehtaroitsi pesässänsä
korwen kylmemmän sisällä;
sieldä nousi surman hengi
sawun lailla salaisesti;
pedon pahimman tawalla
syöksi yöllä Suomen päälle,
hywät hedelmät häwitti;
oli paha ollessansa,
paetessansa pahembi;
tuotti tuskan tulduansa,
jätti jälkeensä ahingon.
Tosin täytyi toimellisten
laihon, leiwän puuttehessa
männyn kuoria kokoilla,
syödä wehka-wellingiä
pettu-leipänsä lisäksi,
joka oli outo ruoka
rawinnoksi ruumihissa,
warsin huono wastukseksi
näljän kurjan kowuudelle,
joka aiwan angarasti
käwi päälle pakkaisella,
tarhat, aitat tyhjendeli;
mutt' ei tunne Suomen miehet
epäilystä elämässä;
tottuneina tyhjyyteengin.
puna-posket puutoksissa,
kukin itse kohdastansa
täytti tytywäisyydellä
onnen osan waillisengin.(!)
Kowin soti Suomalainen
aina työllä, toimellansa
näljän kanssa näändymätä.
Kahden kauan keskenänsä
woiton tähden taistellessa,
riensi talwi, näljän turwa,
paksu ukko pohjaisesta,
Suomalaista sortamahan;
lumi-lakki, puikko-parta,
talvi, angara aroille,
viluisille vihaisembi,
hautas' hedelmät lumella,
peitti kannella kalatkin,
koski kaswoin, kylmäs kynttä,
paukkui nurkissa pihalla.
Mutta kesä kaunihimbi,
viitta päällä ruohon-päinen,
panda päässä kukkaisista,
oli Suomen suojelia,
hautoi pakkaiset pahatkin;
järven jäätä pehmitellen,
lunda liemeksi sulaten,
teki talven tuskaiseksi,
joka hiestä hikoili;
päivä poltti ukon päätä,
vesi virsuissa purisi;
suvi tuli siunattava
meille avuksi merestä,
ajoi talven taka-perin,
lisäs' leipämme varoja.
Sitte woiton saatuansa
vasta Suomi varomahan
rupes' rauhaansa jalosti
vasten wanhaa wihollista,
jok' on nälkä nimeldänsä.
Työllä walmistaa wäkevä
kaskiksensa metsät kylmät,
niitut perkaa pelloksensa,
suot ja korwet kylmemmätkin
leivän avuksi awaapi;
toimen kanssa taitawasti
osas' kaiwella ojatkin,
jotka pojes juoksuttawat,
wievät wirtaan hallan woiman.
Tällä lailla työnsä kautta
oli Suomi suuren arwon
saanut kansahin seassa.
Tällä lailla toimen kautta
ombi nälkä näännytetty,
häwitetään hallan pesät,
joka soissa salaisesti
mieli alati asua;
ahkeruus ja työ ja toimi
johdattawat kaiken kansan
kohden yldä-kylläisyytä
toiwon siiwillä suloisen.»