Hänessä oli tehty vaarallisia leikkauksia ja koko ajan senjälkeen
on hänen pitänyt maata selällään. Nyt aamulla hänen vuodettaan
korjatessaan otti hoitaja pois tyynyn hänen polviensa alta ja sanoi,
että nyt saa ruveta makaamaan kylellään ja saa jo istuakin sängyssä.
Huomenna saa nousta kävelemään ja ylihuomenna saa lähteä kotiin, jos
jaksaa.
-- Jaahas, -- hän vain siihen sanoi, niinkuin asia olisi jo ennen
päätetty ja nyt vain pantiin sinetti alle.
Häntä ei suurestikaan ilahuttanut kotiinmeno entisiä tuttuja
tapaamaan. Voivat vaikka nauraa.
Hurraata eivät ainakaan huuda, eivätkä liehuta liinoja, kun hän
perille pääsee. Vertaisenaan vain pitävät tunkionkuukkijatkin -- ja
niinhän -- -- Hän ei uskaltanut ajatella loppuun.
Kun hoitaja oli saanut kaikki siistityksi, keräsi hän likaantuneet
vaatteet kainaloonsa ja poistui huoneesta. Silloin päätti hän koettaa
maata kylellään.
-- Mitä tämä on? -- Eikö hän makaa vuoteella? -- Hän koetteli
käsillä. -- Rehellisesti hän makaa vuoteella. -- Mutta kun on
niinkuin makaisi jollakin kapealla lankulla hyvin korkealla ja
aina olisi putoamaisillaan. Kaikki vuoteet, sairaitten pienet
kaksilautaiset pöytätelineet, kaappi, tuolit, pesuteline,
vuodevarjostin ja kaikki pyörivät tulista kyytiä yhdessä
sekamelskassa sinisen sumun seassa. Ei näy ainoatakaan selvää
piirrettä. -- Kuitenkin ponnistelee hän uljaasti pysyäkseen
kylellään, mutta mikään ei auta. Hetken kuluttua täytyy kääntyä
selälleen. Vähän ajan päästä on kaikki jälleen selvää.
-- Voi pojat, mutta te menitte hurjaa kyytiä. Tokko olette edes
eheitä kaikki? kysyi hän toisilta sairailta, vallattomuutta
tavottelevalla äänellä. Vuoteilta kuului hyväntahtoisia osanoton
naurahduksia ja osaaottavia silmäyksiä kohdistui häneen. Ja hän
joutui omituisen nöyryyden tunteen valtaan.
Vähän ajan kuluttua hän yritti uudestaan ja päivällisaikaan hän jo
voi jokseenkin turvallisesti maata kylellään ja katsoa lattialle,
joka ei nyt pyörinyt. Illalla hän jo uskalsi istuakin tyynyjen
varassa sängyssä, eikä lattia sittenkään pyörinyt.
-- Huomenna sitä sitten pasteeraillaan ja käydään naapurissakin ja
vaikka kahvilla kyökissä.
Hän veti peiton päälleen ja tuokion kuluttua nukkui kuin päivämies.