Kuinka erilaisia olivatkaan nuo kaksi päivää Viipurissa, joulukuun
7:s 1914 ja maaliskuun 28:s 1917. Paljon merkillisiä muutoksia oli
tapahtunut välillä. Silloin oli aamuvarhain, pilkkopimeässä, ajettu
yksinäisellä reellä poliisien saattamana vankina kohti tuntematonta
päämäärää, Nyt tultiin kirkkaimpana keskipäivänä takaisin, auringon,
laulujen ja kukkien saattamana.
* * * * *
Svinhufvudin tulosta Viipuriin kertoo Karjala:
— Ei liene Viipurin asema milloinkaan ollut niin täynnä yleisöä kuin
eilen päivällä Pietarin postijunan saapuessa. Vaikka olikin arkipäivä,
näytti kuin koko Viipuri olisi kokoontunut asemalle. Tukahduttavaan
ahdinkoon asti oli väkeä tilavalla asemasillalla, odotussalit ja
halli olivat täpöisen täynnä ja tiheät ihmisjoukot liikkuivat
rautatientorillakin.
Kaikki olivat kokoontuneet ilmaisemaan lämpimän osanottonsa asessori
Svinhufvudille, jonka palaaminen kotimaahan oli parhain todistus
sortovallan kukistumisesta. Ja kaikkia elähdytti sama tunne, jonka
tahtoi ilmaista tervehdyksenä tälle huomatuimmalle kansalaisellemme,
jossa on henkilöitynä oikeustaistelumme.
Juna oli myöhästynyt, mutta odotettiin kärsivällisesti, vaikka
tungos oli miltei sietämätön. Vihdoin ajaa juna asemalle Viipurin
torvisoittokunnan soittaessa Suomen ratsuväen marssia. Juna
seisahtuu, asessori Svinhufvud ilmestyy vaunusillalle ja raikas
eläköönhuuto kajahtaa hänelle tervehdykseksi. V.S.B. oli lippuineen
kunniatervehdyksellä ja viritti laulun »Terve Suomen maa» sekä
senjälkeen »Pää pystyyn vain». Tuskin olivat nämä sävelet kaikuneet,
kun musiikkitirehtööri Sivorin johtama sekakuoro aloitti »Suomen
laulun» sekä senjälkeen »Eläköön».
Nuorsuomalaisten naisten ompeluseura antoi rouva Svinhufvudille kukkia
ja seuran puolesta lausui neiti Jenny Elfving tervehdyksen kotiin
palaaville.
Korkea ruusukimppu ojennettiin heille myös Viipurin
Nuorsuomalaiset-yhdistyksen puolesta.
Asessori Svinhufvud vastasi kiittäen kunnianosoituksesta sekä
teroittaen oikeuden voittoa, vapauden merkitystä.
Kohotettiin vielä eläköönhuuto oikeudenvalvojalle, prokuraattori
Svinhufvudille ja V.S.B. lauloi Porilaisten marssin.
Senjälkeen asetettiin Svinhufvud rouvineen tuoleille ja tanakoiden
käsien kohottamana kannettiin molemmat tiheiden ihmisjoukkojen lävitse
rautatien torille, josta hänet V.S.B:n lippu etunenässä saatettiin
Pohjoispankin taloon, pankinjohtaja Lundsonin luo.
Mutta ennenkuin tänne päästiin, jatkuivat kunnianosoitukset
kauppatorilla, jossa myöskin oli suunnaton väen paljous Pankinjohtaja
Lundson oli rouvineen asuntonsa edustalla tulijoita vastassa
kukkastervehdyksin. Pankinjohtaja Lundson lausui tällöin:
»Lausun tervetulleeksi Pekka Svinhufvudin, Suomen ensimmäisen miehen.
Hän on meidän suomalaisten ensimmäinen mies sen vuoksi, että hänen
ihanteenaan on ollut oikeuksiemme puolustaminen, ja sen sitkeyden
vuoksi, jolla hän on niitä puolustanut.»
Agronomi Eero Eerola lausui sepittämänsä runon.
Asessori Svinhufvud vastasi kiittäen vielä kerran vastaanotosta ja
vakuuttaen, ettei hän ole sitä ansainnut ja pitäen sen kohdistettuna
vapauden ja oikeuden asialle. Puhuessaan karkotuksesta lausui hän,
että kyllä sen kestää, ja kestävyyttä luo se tietoisuus, että oikeuden
ja vapauden tunto on kansassa hereillä, että kansa palvelee niitä
ihanteita ja että kansassa elää tietoisuus siitä, ettei vastarinnatta
saa alistua sortajan edessä. Silloin kestää karkoituksenkin mielellään.
Puhuja kohotti kolminkertaisen eläköönhuudon vapaudelle ja oikeudelle
maailmassa ja erittäinkin Suomessa.
Eläköönhuudoin otettiin puheet vastaan, ja lopuksi hovioikeudenneuvos
G.V. Homén piti puheen pyytäen vielä kerran kohottamaan eläköönhuudon
Suomen lainvalvojalle, prokuraattori Svinhufvudille.
Eläköönhuuto kajahti, minkä jälkeen kunnioitetut vieraat siirtyivät
pankinjohtaja Lundsonin asuntoon.
* * * * *
Svinhufvudin kunniaksi järjestetyistä juhlapäivällisistä kertoo Karjala:
— Asessori Svinhufvud rouvineen saattoi viipyä Viipurissa vain
niin vähän aikaa, ja varmuus tästäkin viipymisestä oli saatu siksi
myöhään, ettei ollut mitenkään mahdollista järjestää täällä heille
suurempaa sisäjuhlaa, varsinkin kun raatihuoneen sali oli luovutettu
samaksi ajaksi toista tilaisuutta varten. Sensijaan kiiruhtivat
kotimaahan palaavien lähimmät tuttavat täällä kutsumaan heidät klo
4:ksi päivällisille hotelli Andreaan, mihin kerääntyi kaikkiaan lähes
satakunta henkilöä. Täällä puhui ratsumestari Ignatius asessori
Svinhufvudille tervehtien hänessä vapautemme ja oikeutemme etevintä
edustajaa, jolle kohotettiin raikas eläköön.
Asessori Svinhufvud kiitti lyhyesti, huomauttaen, että oikeus lopulta
voiton saa, ja esitti eläköönhuudon Suomelle.
Pankinjohtaja Lundson puhui lämpimästi rouva Svinhufvudille.
Varatuomari Hellstöm tervehti lämpimästi toista Siperiasta palannutta
karkoitettua, päivällisillä läsnäolevaa toimittaja Einar Ottelinia,
joka myös vastasi lyhyesti kiittäen.
Päivällisillä läsnäollut V.S.B. lauloi »Suomen laulun» y.m.
Jo klo 6 päättyivät nämä innostuttavat päivälliset, kun asessori
Svinhufvud silloin lähti ylimääräisellä junalla kotiinsa Luumäelle.
Asemalle oli saapunut joukko ystäviä saattamaan ja yleisöäkin, vaikka
lähtöhetkestä ei ollut ennättänyt levitä tietoa.
Myös saapui asemalle täällä eilen vuosikokoustaan viettäneen
Savo-Karjalan Tukkuliikkeen puolesta kolmimiehinen lähetystö, jonka
nimessä puhui kauppias J. Hietanen kiittäen asessori Svinhufvudia hänen
taistelustaan oikeuksiemme puolesta.
Asessori Svinhufvud vastasi puheeseen.
Vaununsillalla seisten hyvästeli asessori Svinhufvud saattajiaan. Juna
läksi liikkeelle. Eläköönhuuto kajahti. Päät paljastuivat. Suuren
kansalaisemme kookas vartalo näkyi vielä junan sillalla junan vieriessä
pois.
* * * * *
Pimeä oli jo tullut. Junanikkunasta näkyivät Viipurin valot nyt
paljon iloisempina kuin marraskuussa 1914, jolloin maailmansota
oli juuri syttynyt. Viipurin linnan muurit seisoivat juhlallisina
vartiopaikallaan. Ne katselivat länteen kiitävää junaa, ja tuntui kuin
nekin olisivat iloinneet oikeuden voitosta.
* * * * *
Viipurissa-olostaan ja juhlimisesta siellä Svinhufvud kertoo:
— Viipuriin tultiin, ja siellä olivat suurenmoiset vastaanottajaiset.
Siellä kantoivat junalta tuolilla alas käytäviä pitkin. Sitten mentiin
Lundsonille, ja juhlapäivälliset olivat vielä hotelli Andreassa. Olimme
vain niin väsyneitä koko ajan!
Kunnianosoitusten runsauteen ja suurenmoisuuteen vaikutti tietysti
se juhlatunnelma, jossa kansamme silloin eli, kun pitkä, lähes pari
vuosikymmentä kestänyt puristus Venäjän taholta äkkiä laukesi.