On keskiyö. Pietarin asemalla puhkuu laiturin vierellä pitkä Siperian
juna viikkoisesta matkastaan väsyneenä. Kalpeiden lyhtyjen valossa
kiiruhtavat ihmiset monine matkalaukkuineen laitureita pitkin
asemahalliin ja sieltä edelleen portailta eteen aukeneville pimeille
kaduille. Suuresta joukosta syrjässä vaeltaa kaksi junasta tullutta,
joiden askelten tahti on hidas ja käynti epävarma. Kukaan ei ole
tietänyt tulla heitä vastaan, ja vieraan miljoonakaupungin hotellit
ovat täynnään matkustajia.
* * * * *
Pietarissa-olostaan Svinhufvud kertoo:
— Tällä tavoin sitä tultiin puoleksi hurrattuina ja kovin väsyneinä
Pietariin. Sinne saavuttiin myöhään yöllä. Hotellit olivat kaikki
täynnä, joten emme päässeet minnekään sisään, mutta sitten meidät
kutsuttiin erään rautatievirkamiehen luo yöksi. Hän oli tullut junaan
Vologdasta, ja olimme häneen matkalla tutustuneet. Odotettuamme tunnin
ajan asemalla tuli hän tarjoamaan meille yökortteeria, ja sinne hänen
luokseen mentiin. Nukuttiin jollakin sohvalla ja oltiin tyytyväisiä,
että saatiin katto pään päälle, sillä muuten olisi saatu olla kadulla
koko yö.
Seuraavana aamuna minä menin Hackzellin luo ja kävin hänen seurassaan
tervehtimässä Venäjän väliaikaisen hallituksen jäseniä. Ne olivat
silloin jo palauttaneet Suomelle oikeudet takaisin. Suomelle oli
määrätty eri edustajakin, Roditsheff, joka oli Suomelle hyvin
ystävällinen. Tapasin Kerenskin, joka oli oikeusministeri, ja
Miljukoffin, joka oli ulkoministeri, mutta Ljvoff, pääministeri, oli
niin kiinni töissään, etten pyrkinytkään hänen puheilleen. En muista,
mitä siinä Kerenskin ja Miljukoffin kanssa juteltiin, mutta tietysti
kiitin heitä siitä, että olivat antaneet Suomelle oikeudet takaisin,
ja Kerenskiä kiitin vapauttamismääräyksestäni. Kävin myös Suomen
ministerivaltiosihteerin virastossa, ja siellä olivat Roditsheff ja
viraston virkamiehet vastassa.
Illalla olivat Pietarin suomalaiset järjestäneet meille juhlan.
En muista, keitä siellä oli, mutta rovasti Saarinen oli ainakin
ja nykyinen sotarovasti Malin, joka oli Pietarissa ruotsalaisen
seurakunnan pappina. Paljon siellä oli väkeä. Me olimme kuitenkin kovin
väsyneitä pitkän matkan jälkeen.
* * * * *
Perjantaina 30.3.1917 Inkeri kertoo:
— Päivän kuluessa kävi asessori Svinhufvud tuomari Hackzellin kanssa
oikeusministeri Kerenskin luona, joka syleillen ja suudellen toivotti
asessori Svinhufvudin tervetulleeksi lausuen samalla, että ne
vääryydet, jotka niinhyvin asessori Svinhufvudia kuin Suomen maatakin
vanhan hallitusjärjestelmän aikana olivat kohdanneet, tulisivat tästä
puolen korjatuiksi ja jäisivät vain ikäviksi muistoiksi.
Tervehdykseen vastasi asessori Svinhufvud valituin sanoin.
Tämän jälkeen kävi asessori Svinhufvud ministerivaltiosihteerin
virastossa, jossa väliaikainen ministerivaltiosihteeri Roditsheff ja
hänen apulaisensa Protopopoff sekä kaikki viraston virkamiehet olivat
kunnioitettua maanmiestämme vastassa. Tervehdyksen täällä lausui
Roditsheff ja puheeseen vastasi lyhyesti asessori Svinhufvud.
Vielä kävi asessori Svinhufvud päivän kuluessa ulkoministeri
Miljukoffin luona, joka niinikään toivotti hänet pitemmässä puheessa
tervetulleeksi.
Myöskin ovat useat duumanjäsenet lausuneet toivomuksen, että asessori
Svinhufvud kävisi valtakunnanduumassa. Matkasta väsyneenä ja arvaten,
että täällä tulisi loppumattomiin puheita, hän jätti kuitenkin tämän
käynnin tekemättä.
Klo 8 illalla olivat sitten Pietarin suomalaisen ja ruotsalaisen
siirtokunnan jäsenet järjestäneet asessori Svinhufvudille
vastaanottoillanvieton Grand-hotellissa. Tilaisuudessa olivat m.m.
ministerivaltiosihteeri Roditsheff ja hänen apulaisensa Protopopoff
sekä useita muita huomatulta Pietarin venäläisen seurapiirin edustajia.
Suomalaisia ja ruotsalaisia oli tilaisuudessa saapuvilla n. 200 henkeä.
Juhlavieras saapui rouvineen illanviettoon hiukan yli klo 8, ja yleisö
otti hänet vastaan seisaalleen nousten ja vilkkain kättentaputuksin.
Ensimmäisen tervehdyspuheen piti Pietarin ruotsalaisen seurakunnan
kirkkoherra, pastori Malin, kiittäen lämpimin ja valituin sanoin
asessori Svinhufvudia siitä horjumattomasta esimerkistä, jonka hän
oikeuksiemme esitaistelijana oli koko kansallemme antanut.
Tämän jälkeen puhui kapteeni Backmansson venäjänkielellä Roditsheffille
ja Protopopoffille lausuen samalla kiitokset uudelle väliaikaiselle
hallitukselle siitä, että se oli Suomelle palauttanut takaisin entisen,
perustuslakien mukaisen oikeusjärjestyksen.
Roditsheff ja Protopopoff vastasivat samoin venäjänkielisissä puheissa
lausuen toivomuksen, että Suomen ja Venäjän keskinäisissä suhteissa
tulisivat tästä puoleen toiset siteet vallitseviksi kuin kaatuneen
sortovallan aikana.
Pietarin suomalaisten koulujen johtaja Peräläinen kosketteli puheessaan
niitä mullistavia muutoksia, jotka vallankumous muutaman päivän aikana
oli saanut aikaan sekä Suomessa että Venäjällä.
Tämän jälkeen laulettiin Maamme-laulu.
Laulun sävelten vaiettua nousi puhumaan asessori Svinhufvud pitäen
puheensa sekä suomen- että ruotsin kuin myös venäjänkielellä.
Puheessaan teroitti asessori Svinhufvud, ettei hän ole ansainnut niitä
suurenmoisia kunnianosoituksia, joita hänen osakseen on tullut pitkin
matkaa jo Venäjälläkin ja varsinkin nyt Pietarissa. Hän on tehnyt vain
tuomarinvelvollisuutensa. Samalla hän painosti sitä, että oikeuden
horjumattomat ihanteet aina pääsevät loppujen lopuksi voitolle, ja
siksipä niiden puolesta kannattaa taistella silloinkin, kun mielivalta
näyttää hetkeksi kaiken oikeuden tallaavan jalkoihinsa.
Puhe otettiin vastaan myrskyisillä suosionosoituksilla.
Tämän jälkeen seurasi kaunis puhe rouva Svinhufvudille, joka rohkeasti
oli jakanut puolisonsa kärsimykset ja nyt yhdessä puolisonsa kanssa
palasi isänmaataan kohti.
Tämän jälkeen lauloi Pietarin »Nordiska Föreningenin» lauluseura
johtajansa Hoppendorffin johdolla useita lauluja sekä suomen- että
ruotsinkielellä.
Vielä tämän jälkeen puhui vapaaherra Bruun ministerivaltiosihteerin
apulaiselle Protopopoffille kiittäen häntä siitä aivan harvinaisen
väsymättömästä työinnosta ja tarmosta, jota hän oli viime aikoina
osoittanut saadakseen Suomen asioiden hoidon järjestetyksi oikealle
tolalle sen sekasotkun jälkeen, jonka edelliset vastuuttomat maamme
edustajat Pietarissa olivat saaneet aikaan.
Vielä seurasi muutamia puheita ja lauluja illan kuluessa. Mieliala
tilaisuudessa oli tietysti erittäin innostunut.
* * * * *
Svinhufvudin lähdöstä Pietarista kertoo Karjala:
— Asessori Svinhufvud lähti Pietarista kotimaataan kohti postijunalla
klo 9.30 aamulla. Vaikka tämä aika Pietarin oloihin verraten katsotaan
vielä sangen varhaiseksi aamuhetkeksi, oli siitä huolimatta asemalle
kokoontunut moniin tuhansiin nouseva väkijoukko sekä suomalaista ja
ruotsalaista että venäläistä yleisöä toivottamaan kunnioitetulle
maanmiehellemme onnellista matkaa hänen kotimaansa portilla.
Kun asessori Svinhufvud rouvineen oli saapunut aseman eteissaliin,
istuttivat nuoret kädet hänet paikalle hätäpikaa hankitulle tuolille
ja kantoivat riemusaatossa ja yleisön eläköönhuutojen kaikuessa
asemasillalle.
Suomen valtionrautateiden puolesta oli Pietarista lähtien varattu
asessori Svinhufvudia ja häntä kotimaahan saattamaan lähteviä
pietarilaisia maanmiehiämme varten erikoinen I:n luokan vaununosasto.
Kun matkatavarat oli sijoitettu siihen, viritti yleisö asemasillalla
laulun »Jos sydän sulia puhdas on» ja »Maamme». Viimeksimainitun
laulun sävelten vaiettua piti Svinhufvud saattojoukolleen lyhyen
jäähyväispuheen kiittäen siitä suurenmoisesta ja sydämellisestä
vastaanotosta, joka hänen ja hänen puolisonsa osaksi oli tullut suuren
ja nyttemmin vapaan Venäjän vapaassa pääkaupungissa, sekä lausuen
ilonsa sen johdosta, että sai palata kotimaahan juuri silloin, kun
meidänkin kansallemme pitkän sortokauden pimeyden jälkeen vapaan ja
valoisan tulevaisuuden aamu kauneimmillaan hymyili.
Puheen jälkeen vielä laulettiin Savolaisten ja Karjalaisten laulut.
Junan liikkeelle lähtiessä kohotti yleisö jyrisevän eläköönhuudon, joka
kauan vielä kaikuna seurasi vitkalleen kotimaahan päin poistuvaa junaa.
* * * * *
Edellisenä yönä oli Pietarissa olevan Suomen aseman sähkösanomalaitos
kuumeisella kiireellä naputellut tietoja kotimaahan, asemalta asemalle
ja kaupungista kaupunkiin, että Svinhufvud on tulossa. Kuin kulovalkea
levisi ilosanoma ympäri maan.