Marraskuu taittui joulukuuhun. Lähenivät kolmannet syntymäpäivät
Siperiassa. Ensimmäiset olivat olleet Tomskissa, jolloin Ellen ja
Majewskikin olivat mukana. Silloin ei niitä muistettukaan, sillä
oli niin paljon muuta ajattelemista. Toiset syntymäpäivät olivat
jo iloisemmat, ja ne vietettiin Kolyvanissa. Silloin oli laulua ja
vieraskäyntejä, ja Ellenkin oli silloin mukana.
Nyt olivat ovella kolmannet syntymäpäivät. Läheni aika, jolloin
karkoitettu oli täyttävä 55 vuotta. Iän paino alkoi jo tuntua
hartioilla.
* * * * *
Syntymäpäivänsä varhaisena aamuna nukkui Lappeen tuomiokunnan tuomari
rauhallista Siperian-untaan. Herkät ajatukset ja aavistukset, jotka
lähenevä juhlapäivä ja sen kintereillä kiirehtivä joulu toivat
mukanaan, olivat nyt unten mailla. Niistä ajatuksistaan ei hän ollut
kertonut kenellekään, mutta hänen silmissään oli salaa nähty surullinen
väike, ja se oli koskenut niitten ystävien sydämiin, jotka nyt seisovat
hänen luonaan oven takana, valmiina herättämään hänet laulutervehdyksin.
Yht'äkkiä alkavat nukkuvan korvissa soida ihmeelliset ja tutut sävelet.
Ne tulevat yhä lähemmäksi ja kuuluvat yhä selvempinä. Nyt kuulee hän
sanatkin. Hänelle lauletaan Maamme-laulua.
On suurta herätä unestaan laulunsäveliin, mutta vielä suurempaa ja
valtavampaa on herääminen silloin, kun se tapahtuu kaukana vieraalla
maalla. Mitä Svinhufvud on silloin tuntenut, kun hän keskellä Siperian
pimeyttä on herännyt oman isänmaansa kansallislaulun säveliin, sen
tietävät vain Siperian arot.
* * * * *
Suuren juhlapäivän monista kunnianosoituksista on Svinhufvudin mieleen
jäänyt kaunis juhlanäytös, jonka ystävät olivat hänelle järjestäneet.
Hänen nimensä jokaisesta kirjaimesta oli suunniteltu pieni kuvaelma tai
näytelmä jostakin tunnetusta tapahtumasta, ja hän sai itse arvata, mitä
hänen nimensä kirjainta mikin niistä tarkoitti.
Aivan erityisesti hän muisti ne kaksi kuvaelmaa, jotka edustivat
hänen nimensä ensimmäistä ja viimeistä kirjainta, sillä niiden aiheet
olivat Vänrikki Stoolin tarinoista. Alkukirjainta esitti kuvaelma,
jossa nuori Runeberg istui vänrikki Stoolin vieressä kuuntelemassa
hänen kertomuksiaan Suomen sodasta. Stoolin osaa näytteli pastori
Hörschelmann, ja piippu hampaissaan hän oli todellakin kuin ilmetty
vanha vänrikki-ukko. Nimen viimeisen kirjaimen kuvaelma-aihe esitti von
Döbelniä Juuttaalla. Jälleen näytteli pastori pääosaa ollen itse Döbeln
ja leväten vuoteessa musta side otsallaan. Ankaraa lääkäriä esitti Max
von Beauvais. Tähän kuvaelmaan oli sovitettu sanojakin. Ja niin se
antoi vielä elävämmän kuvan Vänrikki Stoolin tarinoista. Hartaana ja
ruotsinkielisin sanoin selitti pastori vuoteeltaan kuin parhain Döbeln
kuulevansa jyskeen Juuttahalta, jossa arpa lankee Suomen armeijan, ja
tahtovansa päästä taudin alta, vaikka takaa kuoleman. Kun lääkäri oli
pyyhkäissyt lääkepullot pois pöydältä, tarjosi pastori veljen sylin ja
kiitti ymmärtämisestä.
Mutta eivät ainoastaan nämä kaksi aihetta Vänrikki Stoolin tarinoista,
vaan myöskin toiset kuvaelmat olivat aiheeltaan syvästi isänmaallisia
ja vaikuttavia. Pastori Hörschelmann oli viikkokausia valmistellut
tätä esitystä, kirjoittanut ja runoillut ja onnistunutkin todella
valmistamaan sellaisen iloisen yllätyksen, että sen muisto on jäänyt
lähtemättömästi elämään kaikkien läsnäolleiden mieliin.
* * * * *
Pastori Hörschelmann kertoo Svinhufvudin syntymäpäiväjuhlien vietosta
seuraavaa:
— Jo viikkoja ennen alkoivat valmistelumme suurisuuntaisia esityksiä
varten, joilla aioimme yllättää Svinhufvudin. Olimme päättäneet
vanhan virolaisen tavan mukaisesti muodostaa hänen nimensä
kirjaimista tunnussanoja ja esittää nämä elävin ja puhuvin kuvin.
Oli siis sepitettävä tarvittavat runot teksteihin, opittava ne
ulkoa, harjoiteltava niitä yhä uudelleen ja valmisteltava pukuja.
Erikoista vaikutusta odotimme eräiden Vänrikki Stoolin Tarinoista
otettujen runojen näyttämölleasettamisesta sekä herttua Alban ja
Egmontin kuuluisasta keskustelusta Egmontista, joka oli, kun muistaa
keisarillisen väkivallan ja Svinhufvudin kohtalon, tilaisuuteen hyvin
sopiva. Erään kohtauksen Robinsonista piti viitata hänen isänmaansa
menetykseen ja muutamien oikeuskohtauksien piti muistuttaa häntä hänen
entisestä työalastaan. Niin aikuiset kuin lapsetkin olivat haltioissaan
saadessaan olla mukana valmistelemassa kunnianosoitusta ihailemallensa
ystävälle, ja jokainen oli valmis yrittämään parastansa.
Syntymäpäivän varhaisena aamuna herätti kvartettimme Svinhufvudin
eräällä koraalilla, pienellä motetilla ja Maamme-laululla.
Mieliala oli mitä juhlallisin kaikkien rakkaiden ystävien käydessä
onnittelutervehdyksellään aamupäivän kuluessa. Hänen vaatimaton,
kaikkia suosionosoituksia torjuva esiintymisensä oli liikuttava. Me
olisimme vain toivoneet, että hänen perheensä olisi hänet ympäröinyt
ja että hänen kansansa olisi tietänyt, että hänelle myöskin kaukana
vieraalla maalla ja yksinäisyydessä osoitettiin rajatonta kunnioitusta
ja rakkautta.
Tervehdyskäyntien jälkeen lähetettiin syntymäpäiväsankari kävelemään
ja aloitettiin sillä aikaa hänen huoneensa tyhjentäminen. Kaikki
esineet ja puvut järjestettiin siten, että ne tarvittaessa heti
löytyisivät. Päivällinen syötiin ulkona ruokapaikassa, ja Svinhufvudia
pyydettiin saapumaan vasta myöhemmin. Vaimoni sai tehdä työtä olan
takaa valmistellessaan varojemme mukaan mahdollisimman juhlallista
illallista. Ystävämme saapuivat hyvissä ajoin, ja niin aloitettiin
pukeutuminen ja naamioiminen. Kun meillä oli vain yksi huone yhteisesti
käytettävänämme, sattui äärettömän hassuja välikohtauksia. Niinpä
vaimoni, jolla ei ollut hetkeäkään aikaa ottaa aktiivisesti osaa
esityksiin, sattumalta sisään pistäytyessään huudahti:
»Mutta jo nyt jotakin, teillähän ei kohta enää ole mitään yllänne!»
Kun kaikki oli valmista, saattoi vaimoni Svinhufvudin esiripun eteen
asetettuun nojatuoliin ja istui vapaina hetkinään hänen luonaan.
Eräät kutsutut tuttavat siviilivangit muodostivat pienen ja korkeassa
juhlatunnelmassa olevan katsomon.
Ohjelman loputtua Svinhufvud kiitti meitä herttaisesti. Omasta
mielestämme oli kaikki onnistunut hyvin, ja hänen teeskentelemätön
tunnustuksensa tuotti meille erityistä tyydytystä. Nyt oli kiireesti
korjattava kaikki pois. Jokainen koetti parastaan, ja pian oli
näyttämölaitteiden paikalla katettu illallispöytä. Sen ympärillä,
iloisessa seurassa, viivyttiin myöhäiseen iltaan. Kahvipöydässä aamulla
esittämäni pitkähkön pöytärunon samoinkuin kuvaelmassa esitetyn tekstin
ojensin hänelle illallispöydässä siistissä kuoressa. Hän vastasi
muutamin vaikuttavin sanoin.
Juhla oli Siperian suurin ja onnistunein.
* * * * *
Syntymäpäiviensä vietosta Svinhufvud kertoo:
— Joulukuussa 1916 vietettiin minun syntymäpäiviäni. Ystäväni olivat
tehneet suurenmoisia valmistuksia, ja ohjelma oli komea. Sen pääkohtana
oli kuva-arvoitus, jonka lopputuloksena oli minun nimeni. Toiset
kuva-arvoituksista olivat kuvaelmia, toiset näytelmäkappaleita, ja
jokaisen piti esittää yhtä kirjainta minun nimessäni. Esittäminen
ja näytteleminen oli oivallista. Varsinkin ukko Hörschelmann ja
Fuchs sekä Josef Franz Hoffmann, joka pikenttinä oli niin mainio,
olivat erinomaisia, niin että nauroimme aivan katketaksemme. Iloinen
syntymäpäivä tunnelma vallitsi aamusta iltaan.
Pastorinrouvan päiväkirja kertoo asiasta vain muutamin sanoin:
15.12.1916. — Svinhufvudin 55-vuotissyntymäpäivä. Ihme kyllä, hän ei
ollut yhtään huomannut valmistuksiamme. Kaikki luisti erittäin hyvin.
Aamulla klo 8 oli serenaadi, ja klo 3:n aikaan oli kahvi kaikkine
vieraineen, jolloin Costi luki kirjoittamansa prologin. Kuvaelmaesitys
alkoi klo 1/2 5. Klo 8:aan mennessä oli illallispöytä valmiina.
Kun juuri olimme aikeissa istua pöytään, tuli pitkä Hoffmann
ilmoittamaan, että apteekkari ja venäläinen rauhantuomari tulevat
vierailulle. Hän oli ilmiantanut heille syntymäpäivän, luultavasti
katkerana siitä, ettei häntä oltu kutsuttu juhlaan. Niin söi hän mukana
nopeasti illallisen, ja klo 9 tulivat molemmat herrat, jotka muiden
vieraiden lähdettyä klo 10 jäivät istumaan ruotsalaisen punssin ääreen,
mikä luultavasti oli pääsyy heidän tuloonsa. He istuivat klo 1/2 2:een
saakka yöllä, ja me olimme joutua aivan suunniltamme väsymyksestä.
Hoffmann on nähtävästi aivan kykenemätön arvostelemaan, kuka missäkin
on sopiva vieras.
* * * * *
On jälleen hiljaista ja yö. Väsymys tulee pian, mutta sitä ennen
kiitävät päivän tapahtumat ohi uneen vaipuvien silmien. Edessä erottuu
ilmiselvään todellinen Döbeln, sankarihahmo, joka sairasvuoteeltaan
nousee taisteluun ja voittoon. Taistelun jälkeen seisoo hän kyyneleisen
tantereen keskellä, sydänyölläpä ajattelee isänmaan kohtaloa, joka on
salattu tuleviin aikoihin ja josta ei tiedä, iloko lie vai itku sille
suotu.