Laptjeffin talosta, jonka huoneiden sanottiin talvella olevan liian
kylmiä, oli syyspuolella kesää muutettu asumaan Gustshinin luo. Muutto
tapahtui heinäkuun lopulla 1916, ja nyt oli asuttu uudessa paikassa
jo muutama viikko. Eräänä päivänä ilmestyi yhtäkkiä taloon kaukainen
vieras. Tästä vierailusta Svinhufvud kertoo:
— Eräänä kuumana elokuun päivänä, kun istuin huoneessani Gutschinilla,
kurkisti joku ovesta ja kysyi:
»Saako tulla sisään!»
»Saapi», vastasin, ja huoneeseen astui vanha tuttu Tymskojesta,
puolalainen Veselovski.
Sepä hauska tapaaminen! Lausuin hänet tervetulleeksi ja onnittelin,
että hän oli päässyt Tymskojesta eteläisemmille maille, sekä kysyin
häneltä, millä matkoilla oltiin. Veselovski selitti, ettei matka ollut
niinkään hauska enää. Hän oli nimittäin karkumatkalla, ja tie oli
noussut pystyyn. Nyt piti päästä takaisin Tymskojeen, mutta rahoja kun
ei ollut, pyysi hän saada lainata minulta 20 ruplaa. Sitten hän kertoi,
että hän oli saanut 2 viikon loman matkustaakseen Tomskiin hampaitansa
korjauttamaan. Sinne tultuaan oli hän hankkinut itselleen väärän passin
ja lähtenyt Novonikolajevskiin, josta oli sähköteitse tuttaviltaan
Odessasta pyytänyt matkarahoja päästäkseen eteenpäin. Hän ei kuitenkaan
ollut uskaltanut lähettää sähkösanomaa omassa nimessään, mutta oli
koettanut laatia sen siihen muotoon, että vastaanottajat ymmärtäisivät
yskän. Hän odotteli sitten vastausta viikon päivät, mutta kun ei mitään
kuulunut, ja omat rahat hupenivat aivan vähiin, tuli hän Kolyvaniin,
jonne viimeisillä rahoillaan vielä pääsi. Loma-aika oli kyllä jo mennyt
umpeen, mutta se ei ollut niin vaarallista. Kun pisti pari ruplaa
»strashnikalle» käteen, ei asiasta puhuttu mitään. Mutta ellei hän
pääsisi takaisin Tymskojeen, olisi hän hukassa, ja siksi hän pyysi
nyt apua. Sen hänelle heti lupasinkin ja pyysin hänet päivälliselle.
Kun hän kysyi, saisiko olla meillä yötä, suostuin siihenkin, josta
kaikesta hän oli minulle varsin kiitollinen. Ilmoitin tietysti asiasta
pastorille, mutta hänellä ei ollut mitään Veselovskin vierailua
vastaan. Sen verran solidaarisuutta piti aina olla karkoitettujen
kesken.
Veselovski kertoi myös uutisia Tymskojesta. Tuttavamme elivät siellä
vanhaan tapaansa, mutta ikävää elämä siellä oli. Kesällä oli olo
huonompaa kuin talvella, sillä kärpäset olivat maanvaivana. Lavantauti
oli paljon liikkunut kylässä ja siihen oli moni kuollut, m.m. eräs
juutalainen Gutmann, jonka tuttavuuteen viime aikoina siellä jouduimme.
Bischler oli joutunut jonkinlaisiin rettelöihin ja oli siirretty
pieneen kylään Ket-joen varrelle. Resch oli samana kesänä karannut.
Lukkari ja kansakoulunopettaja Afanasjeff olivat joutuneet sotaväkeen
rintamalle.
Kolyvaniin oli Veselovski tullut jo edellisenä päivänä ja ruokapaikassa
tavannut useita siellä asuvia puolalaisia. Mutta hän ei uskaltanut
heille ilmoittaa oikeata nimeänsä, vielä vähemmin millä matkoilla hän
oli. Veselovski oli sitten meillä yötä ja lähti seuraavana päivänä
laivalla pohjoiseen. Sen jälkeen en kuullut hänestä mitään, en saanut
häneltä edes kirjekorttia.