Eipä näyttänyt tulevan loppua maanpakolaisuudesta enemmän kuin
sodastakaan. Kuukaudesta toiseen jatkui vain yhtä ja samaa
Siperiassa-oloa. Silloin Dietrich ehdotti eräänä päivänä, että
ryhdyttäisiin maanviljelyspuuhiin.
Näistä puuhista Svinhufvud kertoo:
— Alkutalvella 1916 ostimme poliisilaitokselta itsellemme hevosen. Se
oli koko lailla vahva ja hyvä, vaikka vähän ontuikin, ja maksoi vain 12
ruplaa. Saksalainen Dietrich oli mukana sitä ostamassa, ja hän sen otti
myös hoitoonsa. Hän oli maanviljelijä Itä-Preussista, jossa hänellä oli
pieni talo kotipuolessaan, vaikka hän pääasiassa hoiti vuokraamiansa
kreivi Tyshkevitshin tiloja Liettuassa. Hän oli komea, pitkä ja harteva
sekä puhui yhtä hyvin liettuaa kuin saksaa.
Ostimme torilta reenpohjan, johon hän laittoi siivet ja muut lisät,
niin että se saatiin ajettavaan kuntoon. Kärrytkin hankittiin ja samoin
tietysti valjaat.
Ajoimme hevosellamme milloin missäkin ja kuka milloinkin. Saksalaiset,
ja varsinkin Dietrich, käyttivät sitä paljon. Sillä oli kesällä kaunis,
kellertävä karva, mutta talvella pakkasen vaikutuksesta se kasvoi niin,
että karvat törröttivät kuin pystykorvakoiran.
Eivät Siperian aroilla hevoset yleensä suurissa hinnoissa olleet.
Hyvät työhevoset maksoivat 15—25 ruplaa. Eivät ne tosin »orloffareita»
olleet, mutta vankkoja stepin hevosia. Siksipä Heinonenkin tuli sinne
nahkoja ostamaan.
Kesällä 1916 ruvettiin Dietrichin ehdotuksesta suunnittelemaan
maanviljelystä. Vuokratuinkin pieni maa-ala stepiltä, noin 5 virstan
päässä Kolyvanista. Sinne laittoi Dietrich itselleen pienen asumuksen
riu'uista, risuista ja turpeista ja muutti sinne parin saksalaisen
kanssa asumaankin. Kun maa vuokrattiin »otets» Stepanilta, eräältä
papilta, annettiin asumukselle sen mukaan nimeksi »Villa Batjushka».
Siellä kynnettiin omalla hevosella ja viljeltiin kauraa ja vehnää ja
siellä kasvatettiin myös kaaleja, lanttuja, kurkkuja ja herneitä.
Kävimme siellä pastorin ja rouvan kanssa pari, kolme kertaa hevosella.
Minä kävin kyllä jalkaisinkin siellä toisinaan. Sinä kesänä kuivuus
Kolyvanin seuduilla vaivasi viljelyksiä, ja meidän maatalouttamme sitä
enemmän, kun myöhänlaisesti päästiin kylvämään. Sitten tuli vielä
aikainen syksy, niin ettei kaura oikein tahtonut valmistua. Tulos
maanviljelyksestämme ei näistä syistä ollut erikoinen. Kun syksyllä
jako toimitettiin, minä sain kuitenkin aika ison säkin vehnää, jonka
pitkä Hoffmann juuri ja juuri jaksoi kantaa. Myin sen Annanoffille, kun
sieltä lähdin. Taloudellinen puoli yrityksestä ei siis ollut kehuttava,
mutta virkistävä ja mielenkiintoinen puuha se oli.
* * * * *
Pastorinrouvan päiväkirja kertoo Dietrichin maanviljelyspuuhista:
4.5.1916. — Svinhufvud ja Dietrich ottivat Benitan mukaansa matkalle
muutaman virstan päähän kaupungista, missä ovat erään venäläisen papin
pellot, joita Dietrich ryhtyy viljelemään.
26.5.1916. — Iltapäivällä Svinhufvud lähti Dietrichin pelloille noin
5 kilometrin päähän täältä. Minä olin vähän huolissani, kun hän
lähti juuri pahimpaan helteeseen. Dietrich tarjosi hänelle ruokaa ja
saattoipa hänet hevosella takaisinkin. Svinhufvud toi mukanaan suuren
joukon kasveja, osaksi jo »prässättyinä».
13.7.1916. — Heti ruokapöydästä noustuamme tuli Dietrich sopimuksen
mukaisesti hakemaan meitä kaikkia luokseen »Villa Batjushkalle».
Hänelle oli suuri pettymys, että asessorinrouva ja Benita olivat
matkustaneet pois.
Hän oli järjestänyt kaiken hurmaavasti. Eräässä teltassa odotti
meitä valkoisella liinalla mitä herkullisimmin katettu pöytä. Meille
oli suuri yllätys teltan taakse asetettu gramofoni, joka yht'äkkiä
soitti kauniin marssin ja useita kauniita lauluja. Tuntui niin
eurooppalaiselta, että aivan unohti Siperian.
Ne kolme nuorukaista, jotka olivat jääneet Dietrichille uskollisiksi,
näyttivät hyvin hauskoilta. Luulen, että ne olisivat hyvin mielellään
pyörähtäneet Benitan kanssa.
20.8.1916. — Dietrich lähetti hevosella hakemaan meitä »Villa
Batjushkalle». Mukana olivat myös Hoffmannit ja Beauvais't. Jälleen
soitti gramofoni ja nuoriso tanssi. Luettiin, puheltiin, pidettiin
päivällislepoa ja haettiin kukkia, kukin halunsa ja mielensä mukaan.