Kevättalvella, pari kuukautta ennen Ellenin ja Eivindin
Siperiaan-saapumista, sanoi Basilnikoffin emäntä irti asukkaansa.
Pastorinrouvan päiväkirja kertoo asiasta seuraavaa:
15.3.1916. — Vanha emäntämme pyysi meitä muuttamaan pois voidakseen
antaa huoneemme miniälleen, mikä meistä oli hyvin ikävää. Kävimme heti
Svinhufvudin ja Costin kanssa kaupungissa uutta asuntoa hakemassa.
17.3.1916. — Juoksimme Svinhufvudin kanssa puoli päivää asuntoa
hakemassa.
19.3.1916. — Olemme löytäneet mainion asunnon, vielä paremman kuin
entinen. Se on kauppias Laptjeffin talossa ja saamme siitä haltuumme 3
isoa huonetta. Taloon kuuluu puutarha, piha ja pieni parveke. Hinta on
sama kuin entisessä eli 15 ruplaa kuukaudelta.
28.3.1916. — Muutimme uuteen asuntoomme ihanan ilman vallitessa,
Karlin, Lillin ja erään siviilivangin uskollisesti auttaessa. Asunto on
aivan eurooppalainen, melkein ylellisen hieno isoine puutarhoineen.
31.3.1916. — Ensimmäinen lukutuntimme uudessa asunnossamme.
* * * * *
Kevät tuli. Aurinko nousi yhä korkeammalle, päivät pitenivät ja
elämä hiihteli vanhaa latuaan. Oltiin metsästysmatkoilla, tehtiin
rekiretkiä, luettiin iltaisin kirjallisuutta ja käytiin naapureissa
vierailuilla. Niin kuluivat helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu lumen ja
pakkasen merkeissä. Mutta Siperian jättiläinen, Ob, auringon rinnalla
kesän ja talven mahtavin valtias, kävi huhtikuun viimeisinä päivinä
yhä levottomammaksi. Päivä poltti ohenevaa jäänpintaa yhä kuumemmin,
ja vedet jäitten alla myllersivät yhä vuolaammin. Ja toukokuun toisena
päivänä — Svinhufvud ja Dietrich olivat silloin menneet jahtiin
stepille — murtuivat yht'äkkiä Obin jäät, vesi nousi sylimitoin ja
peitti valtansa alle kaiken, niin että jättiläisjoesta tuli nyt
rannaton meri. Ja siihenpä taittui talven viimeinen valta, vedet
laskivat jälleen ja uusi kesä alkoi tehdä lehtiä puihin ja kukkia
maahan. Kesäkuuta odotellessa alkoi tulla tietoja, että Ellen-rouva
on jälleen tulossa Siperiaan. Pastorinrouvan päiväkirja kertoo näistä
asioista seuraavaa:
27.5.1916. — Asessorinrouva toivoo olevansa noin 14 päivän kuluttua
täällä mukanaan joko nuorin tai vanhin poikansa. Edellinen on noin
9-vuotias ja jälkimmäinen asianajaja Turussa. Kylläpä tulee suuri ilo
Svinhufvudille.
8.6.1916. — Asessorinrouva kirjoitti tänään, että hänen tulonsa on
epävarma, koska hänen sairautensa asettaa hänelle edelleen esteitä.
10.6.1916. — Asessorinrouva kirjoitti tulevansa maanantaina mukanaan
nuorin poikansa. Kun Laptjeffin väki muutti kesäasunnolleen, vuokrasi
Svinhufvud nopeasti myös rouva Laptjeffin makuuhuoneen.
11.6.1916, — Helluntai. Ihana ilma. Haimme yhdessä erään saksalaisen
siviilivangin kanssa koivuja ja lemmikkejä koristaaksemme niillä
asessorinrouvan huoneen hänen tuloaan varten. Benita sitoi seppeleen,
ja Hoffmann laittoi ruotsinkielisen tervehdyslauseen.
12.6.1916. — Kaikki oli valmista asessorinrouvan vastaanottoa varten,
mutta saimme odottaa turhaan.
13.6.1916. — Svinhufvud sai rouvaltaan sähkösanomatiedon, ettei ole
saatavissa ainoatakaan matkalippua, minkä takia hänen lähtönsä siirtyy
20 p:ään kesäkuuta. Vastaanmennyt ajuri on nyt turhaan odottanut 3
päivää, ja huone on liian aikaisin vuokrattu. Svinhufvud oli niin
väsynyt 2-päiväisestä odotuksesta, että hän jäi mieluummin kotiin
meidän lähtiessämme vierailulle Dietrichin luo.
24.6.1916. — Svinhufvud jäi kotiin odottamaan sähkösanomaa meidän
toisten lähtiessä viettämään Fuchsin syntymäpäivää.
25.6.1916. — Olimme juuri menossa Novonikolajevskiin, kun
asessorinrouva tuli pienen poikansa Eivindin kanssa täydellisesti
yllättäen meidät. Hänen Pietarista lähettämänsä sähkösanoma ei
luonnollisestikaan ollut tullut perille.
* * * * *
Ellen-rouvan ja Eivindin käynnistä Kolyvanissa Svinhufvud kertoo:
— Kesäkuussa 1916 tuli Ellen sinne Eivindin kanssa. Ellen kertoi
matkaltaan, että kun he ajoivat Gustshinin kanssa Tshikistä Kolyvaniin
maantietä pitkin, tuli keskellä kuumaa päivää iso paarmalauma niinkuin
pilvi heidän kimppuunsa. He saivat hosua sateenvarjolla, nenäliinalla
ja piiskalla minkä kerkisivät varjellakseen itseään, ja hevoset
kiitivät hurjaa laukkaa eteenpäin, kunnes paarmat äkkiä hävisivät.
Tuollaiset paarmalaumat kuuluivat olevan matkamiesten pahimpia vaivoja
kesällä. Kerran olivat saksalaiset ystävämmekin eräällä retkellä
joutuneet samanlaiseen paarmalaumaan.
Sitten kuljettiin ympäri Ellenin kanssa steppiä katsomassa. Oltiin
myös vieraina Beauvais'lla, Hoffmannilla ja muilla tuttavilla. Ellen
sai nähdä, ettei minulla vieläkään mitään hätää ollut. Kun hän sitten
oli aikansa ollut, lähtivät hän ja Eivind takaisin Kotkaniemeen
kotiaskareilleen.
* * * * *
Ellen-rouvan oleskelusta Kolyvanissa kertoo pastorinrouvan päiväkirja:
1.7.1916. — Ilokseni maistui päivällisruokani kaikille, vieläpä
pienelle Eivindillekin, joka söi suurella ruokahalulla.
2.7.1916. — Pikku Eivind jäi vuoteeseen 39°:n kuumeessa. Näyttää
kuin hänelle tulisi angina. Sitä en ihmettele ollenkaan, sillä hän
on juossut kaiket päivät paljain jaloin ulkona kylmässä ja kosteassa
ilmassa. Eilen onkimatkalla kastuivat hänen jalkansa, ja hän istui
märissä sukissa koko illan.
3.7.1916. — Pienokainen, Jumalan kiitos, on päässyt kuumeestaan. Hän
jäi kuitenkin luonnollisesti vielä vuoteeseen.
4.7.1916. — Pienokainen oli koko päivän pystyssä, mutta on hieman
heikko vielä.
6.7.1916. — Asessorinrouva toi meille muuten kaikenlaista hyvää:
Costille kirjoituspaperia, paperosseja, ruotsalaisen Uuden Testamentin
ja mustikanlehtiä teetä varten, Benitalle ja minulle makeisia.
Asessorinrouva oli nukkunut huonosti yönsä ja jäi senvuoksi lepäämään
iltapäivään asti, minkä jälkeen hän meni yhdessä miehensä ja poikansa
kanssa Studnitzin luo kahville.
7.7.1916. — Asessorinrouva ottaa Benitan mukaansa ja hankkii hänelle
paikan Helsingissä.
9.7.1916. — Svinhufvudit olivat kahvilla Alenskin luona.
10.7.1916. — Asessorinrouva oli tänään hyvin pahoinvoipa ja oli koko
päivän omassa huoneessaan.
11.7.1916. — Klo 6 aamulla menivät Svinhufvud, Fuchs, Ullrich, Beauvais
ja Karl kalaan ja jäivät koko päiväksi. Costin piti mennä mukaan, mutta
hän jäi kuitenkin sateen takia kotiin. Myös aamupäivällä ja illalla
tuli vähäisiä sadekuuroja. Siitä huolimatta palasivat matkamiehet
täysin kuivina klo 1/2 9 juuri parhaiksi teelle, mutta ilman kaloja. He
olivat vetäneet venheen sateen ajaksi maihin, kaataneet sen kumoon ja
hakeneet suojaa sen alta.
13.7.1916. — Koko yö valvottu. Matkatavarat lähetettiin klo 3 yöllä, ja
klo 5 aamulla lähtivät asessorinrouva ja Benita.
* * * * *
Sinä aamuna, jolloin Ellen-rouva, Eivind ja Benita lähtivät ajamaan
rattailla Siperian aroa pitkin Tshikin rautatieasemalle, oli aurinko
satumaisen kaunis. Se oli juuri nousemassa Obin itärannan metsien takaa
ja valaisi kylmillä aamusäteillään Kolyvania. Mutta mitä lähemmäksi
rautatietä saavuttiin, sitä ylemmäksi korkeni aurinko. Aron kukkasmeri
heräsi sen lämpöiseen hyväilyyn, levitti terälehdet ilmiauki ja kantoi
niiden tuoksun vastaan kaikilta suunnilta.
Tulikuumia kiskoja pitkin kiiti Siperian juna muutamia tunteja
myöhemmin Tshikin asemalta jälleen länttä kohden. Jo kolmatta kertaa
matkasi Ellen-rouva samaa tietä. Maisemat ympärillä tuntuivat jo niin
tutuilta, ettei mieli voinut niihin enää kiintyä. Mutta pieni Eivind
istui alinomaa ikkunoissa, katseli kyliä ja metsiä ja ihmetteli matkan
suunnatonta pituutta.