Joulukuussa 1915 jääkäripataljoonan lähetin Aarne Sihvon oleillessa
Helsingissä pidettiin osakunnittain lukuisia salaisia kokouksia,
joissa miehiä kehoitettiin lähtemään mukaan Saksaan harjoittelemaan
ja taistelemaan jääkäreitten riveihin. Näihin aikoihin istuivat
ravintolassa eräänä iltana jääkäriliikkeen innokkaat toimihenkilöt,
Yrjö Ruuth, Harry Backberg ja Martti Eklund. Illan mittaan muistui
heidän mieleensä kaukana Siperiassa oleva Pehr Evind Svinhufvud. He
tiesivät ja luottivat siihen, että vaikkeivät toiset vanhemman polven
miehet heidän pyrkimyksiään ymmärtäisikään, niin ainakin Svinhufvud
seisoisi heidän takanaan.
— Mutta lähetetäänpä mies Siperiaan kertomaan hänelle puuhistamme!
Tämä ajatus tuli aivan yht'äkkiä mieleen ja sai innostuksen
nousemaan. Kohta joulun jälkeen asettui Yrjö Ruuth asiasta
neuvotteluihin Kai Donnerin kanssa, ja ajatus toteutettiin: Martti
Eklund lähetettiin tervehtimään Svinhufvudia. Sitä ennen kertoi Kai
Donner yksityiskohtaisesti Eklundille jääkäriliikkeen viimeisistä
vaiheista, erityisesti jääkäreitten oloista Saksassa, josta hän itse
hiljattain oli palannut. Hän antoi myös Siperiaan lähtevän tiedustella
Svinhufvudilta — ja tämä oli yksi matkan kaikkein tärkeimpiä tehtäviä
—, hyväksyikö hän jääkärien toiminnan. Täten tahdottiin saada
Svinhufvudin siunaus asialle.
* * * * *
Martti Eklundin käynnistä Kolyvanissa Svinhufvud kertoo:
— Tammikuun alkupäivinä vuonna 1916 tuli Martti Eklund sinne. Hän oli
entinen apulaiseni, ja hänet olivat nuoret jääkäriliikkeen miehet
vartavasten lähettäneet minua tervehtimään sekä katsomaan, miten siellä
Siperiassa elettiin ja kuinka tultiin toimeen. Minä muistan, että oli
sunnuntai, ja me olimme kaikki Radziminskilla syömässä, kun hän tuli
sisään. Minulla ei ollut aavistustakaan hänen tulostaan, sillä siitä ei
ilmoitettu edeltäkäsin. Hän jäi muutamiksi päiviksi Kolyvaniin, ja oli
hauskaa puhua hänen kanssaan.
Hän kertoi tarkemmin, kuinka asiat täällä kotimaassa olivat, ja minä
tiedustelin lisäksi niin tarkkaan kuin voin, mitenkä kukin täällä
eli. Muistan, että hän kertoi erikoisesti jääkäriliikkeestä, mikä oli
jo ollut vuoden hyvässä käynnissä. Olin kyllä vähän rivien välistä
sanomalehdistä lukenut, että jotakin siellä oli tekeillä, sillä
venäläiset lehdet puhuivat hyvin suuttuneessa äänilajissa suomalaisten
suhtautumisesta sotaan. Mutta venäläiset eivät tietysti ilenneet
suoraan sanoa, että suomalaisia oli mennyt Saksaan tappelemaan heitä
vastaan. Eklundilta sitten sain kuulla jääkäriliikkeestä, ja se
ilahdutti minua suuresti, että täällä kotona oltiin toiminnassa eikä
istuttu kädet ristissä. Samalla sain kuulla, että yleinen mieliala
Suomessa oli edelleen päättävästi Saksan puolella ja venäläisvastainen.
Kaikki toivoivat vain kotona, että venäläiset saisivat vahvasti
selkäänsä. Sain kuulla myöskin, että Adolf von Bonsdorff, Rafael Erich
ja Samuli Sario olivat menneet Saksaan, ensin tosin tiedustelemaan ja
tunnustelemaan vain maaperää. Mutta sitten oli tullut heille sana,
ettei kannatakaan palata kotimaahan, sillä viranomaisilla oli jo
jotakin vihiä heidän toimistaan. Muita yksityiskohtia ja nimiä en
muista hänen kertoneen.
Eklund oli muuten hyvin sopiva mies tulemaan sinne, sillä hän oli nuori
ja vahva aktivisti ja osasi venättä koko lailla. Vanhempaa miestä oli
vaikea sinne lähettää, sillä oli hyvin epävarmaa pääsikö sieltä pois
ollenkaan.
* * * * *
Pastorinrouvan päiväkirjassa on 10 p:nä tammikuuta 1916 lyhyt merkintä
suomalaisen vieraan oleskelusta Kolyvanissa:
»Svinhufvud ja hänen ystävänsä ovat olleet paljon yhdessä ulkosalla
kävelemässä eli toisin sanoen me olemme jättäneet heidät yksikseen,
koska heillä varmaankin on paljon sanottavaa toisilleen.»
Mutta samana tammikuun päivänä, jolloin Svinhufvud ja Eklund kävelivät
yhdessä kaukaisessa Siperiassa ja jolloin Svinhufvud sai ensimmäisen
kerran kuulla jääkäreiden taistelusta, sattui eräs toinenkin pieni
merkkitapaus kansamme historiassa. Silloin, samana päivänä, seisoi
kaukana Saksanmaalla lähes tuhatpäinen miesjoukko, suomalainen
jääkäripataljoona 27, täysissä varusteissa ja suorissa sotilaallisissa
rivistöissä kuunnellen tarkkaan komentajansa majuri Bayerin miehekästä
puhetta. Samalla kuin pataljoonalle ilmoitettiin silloin uudet
upseeriylennykset, esitti majuri Bayer ensimmäisen kerran julkisesti
ajatuksen suomalaisen jääkäripataljoonan lähettämisestä rintamalle
taistelemaan pirua ja ryssää vastaan.
Tästä puheesta ja näistä taistelusuunnitelmista eivät Svinhufvud ja
Eklund silloin, Kolyvanin katuja mittaillessaan, tietäneet mitään,
mutta he aavistivat varmasti, että kosto tulee, sillä miekka vaappui
jo Venäjän kotkan ympärillä, näkymättömissä vielä, mutta silti minä
hetkenä tahansa valmiina rautaiseen lyöntiin. Tuntui kuin sydän
olisi täyttynyt rajattomasta ilosta ajatellessa, että viimeisetkin
siteet Venäjään katkeavat ja että venäläisten kanssa neuvotellaan
tulevaisuudessa, niinkuin monet vuosisadat sitten, vain raudalla ja
tulella.