Ollaan Kotkaniemessä, jossa kesä on jo pudottanut lehtensä ja Kivijärvi
odottaa pakkasia laineitaan vangitsemaan. Kesä on kulunut kiireiden
kintereillä, mutta nyt myöhäissyksyn saapuessa on Ellen-rouva päättänyt
kiireistään huolimatta lähteä jälleen Siperiaan, jonne vain kirjesilta
on yhdistänyt hänet pitkän ja puuhakkaan kesän aikana. Nyt kun orvokit
ovat jo kuolleet stepiltä ja pimeä on hiipimässä sinne tilalle,
tarvitaan siellä valoa ja aurinkoa.
Juna kiitää itää kohden, ja samat tutut kaupungit tulevat taasen
vastaan. Ural-vuoret seisovat yhtä synkkinä kuin ennenkin, mutta
sittenkin monet toiveet risteilevät mielessä. Ovathan sanomalehdet
kesästä lähtien olleet täynnään uutisia vapauttamisista. Vielä
viimeisinä päivinäkin ennen matkaa on siitä puhuttu tuhkatiheään. Ja
tulihan kesällä jo kymmeniä onnittelusähkösanomia Kotkaniemeen. Silloin
uskottiin jo vapauttaminen todeksi, mutta ensimmäistä iloa seurasivat
pitkät odotukset ja pettymykset.
Tshikin tutulla asemalla Ellen-rouva nousee rekeen ja ajaa tuon
saman aron halki, jossa kevätkesällä kukkivat orvokit, mutta jossa
nyt lumi peittää maan kaikkialla. Muutaman tunnin kuluttua alkavat
näkyä jo Kolyvanin talot, ja pian senjälkeen pysähtyy reki eräiden
asuntoportaiden eteen, joissa tulijaa odottavat — — —
* * * * *
Vaimonsa ensimmäisestä käynnistä Kolyvanissa Svinhufvud kertoo:
— Marraskuussa Ellen tuli Kolyvaniin ja viipyi siellä muutamia
viikkoja. Hänellä oli tullessaan matkalaukku täynnään kaikenlaisia
hyviä tavaroita. Minun piti mennä häntä vastaan asemalle, mutta en
saanut lupaa, ja niin lähetettiin sinne pitkäpartainen ajuri, ukko
Gustshin. Kun Ellen ajoi pihalle, oltiin joukolla häntä vastassa.
Pastorinväki kertoi jälkeenpäin tulleensa oikein vartavasten katsomaan,
minkänäköinen vaimoni oli.
Ellenin ollessa Kolyvanissa koetettiin häntä huvittaa vierailuilla ja
muilla. Korttia ei kuitenkaan koskaan pelattu, sillä minä en ollut
mikään korttimies.
Jouluksi piti Ellenin lähteä kotiin hoitamaan pensionaattia, joka
oli aloitettu jo syksyllä. Vieraat olivat etupäässä venäläisiä ja
viihtyivät siellä erittäin hyvin. Joulunkin he viettivät Kotkaniemessä.
Yritys rupesi kannattamaan, ja siitä ansaitsemillaan rahoilla Ellen
maksoi sitten Siperian-matkansa ja muut menot, niin ettei hänen
tarvinnut muilta pyytää.
* * * * *
Pastorinrouvan päiväkirja kertoo Ellen-rouvan olosta Kolyvanissa
seuraavaa:
11.11.1915. — Svinhufvud sai sähkösanoman: »Kren eilen 1/2 3 lähtenyt
Pietarista.» On tiedusteltu kuka se on, mutta luultavasti se on hänen
vaimonsa.
12.11.1915. — Svinhufvud sai korjausvedoksen sähkösanomaansa, jossa oli
Ellen. Niinpä voimme odottaa häntä luoksemme jo maanantaina.
14.11.1915. — Svinhufvud ei, surullista kyllä, saanut mennä noutamaan
vaimoaan Tshikin asemalta. Hän lähetti kyytimiehen häntä vastaan. Paha
lumimyrsky.
15.11.1915. — Ikävöiden kaivattu asessorinrouva saapui klo 10 aamulla.
Reki pysähtyi portaiden eteen. Jumalan kiitos, hän oli kestänyt matkan
vaikeudet. Hän näyttää olevan hyvin rakastettava ihminen, ja me olemme
jo hyviä tuttuja keskenämme.
16.11.1915. — Aamupäivällä kävivät Svinhufvudit tervehtimässä meidän
vanhustamme, rouva Basilnikoffia. Meidän täytyi kaikkien juoda teetä
hänen luonaan ja syödä juuri uunista tulleita tuulihattuleivoksia.
Iltapäivällä he menivät Hoffmannien luo ja pyysivät minua mukaansa,
koska asessorinrouva puhuu vain auttavasti saksaa. Hänen kanssaan tulee
kuitenkin toimeen erinomaisesti.
17.11.1915. — Svinhufvudit menivät kävelemään. Rohdoskauppias tuli
vierailulle heidän luokseen. Keitettiin teetä ja haettiin kakkuja, ja
lopulta vieras jäi myös illalliseksi. Senjälkeen menimme ulos, joten
emme päässeet tänään ollenkaan lukemaan.
22.11.1915. — Asessorinrouva valmisti jäätelöä. Hän aikoo sillä
huomenna kestitä Hoffmanneja, jotka tulevat silloin vastavierailulle.
Svinhufvudit menivät iltapäiväkahvin jälkeen erään tuntemansa
juutalaisen luo vierailulle.
23.11.1915. — Iltapäivällä tulivat vieraat mukanaan vanha herra Schmidt
ja Dietrich, yhteensä 11 henkeä. He viipyivät klo 1/2 9:ään asti, mutta
eivät syöneet illallista enää, sillä kaikki olivat kylläisiä kaakusta
ja jäätelöstä. Asessorinrouva on pyytänyt Benitan ensi kevääksi tai
kesäksi Suomeen, jotta hän kerrankin saisi kunnollisesti virkistyä ja
reipastua maalla ihanassa ulkoilmassa.
28.11.1915. — Svinhufvudit olivat iltapäivällä vierailulla
rohdoskauppiaan luona.
29.11.1915. — Asessorinrouva auttoi minua vaatteiden pesussa. Hän meni
sitten miehensä kanssa Hoffmanneille ommellakseen siellä pienelle
pojalleen lakin Lillin lakin mallien mukaan.
5.12.1915. — Menimme kaikki klo 11 valokuvaajalle saadaksemme jonkin
muiston yhteisestä elämästämme täällä. Asessorinrouvan takia, joka
pian matkustaa pois, täytyi sen tapahtua jo nyt. Svinhufvudit olivat
aina päivälliseen saakka kävelemässä. Me aterioimme aina sunnuntaisin
ruokapaikassa. Iltapäivällä tuli vierailu toisensa jälkeen.
14.12.1915. — Svinhufvud ja Costi olivat 3-tuntisella kävelymatkalla.
Me käytimme heidän lyhyttä poissaoloansa hyväksemme harjoitellaksemme
Svinhufvudin huomiseksi syntymäpäiväksi sekakvartettia »Harre meine
Seele». Asessorinrouvalla on ihana sopraano.
15.12.1915. — Aikaisin klo 8 aamulla pidimme serenadimme. Taloon
tuotiin kolme kaunista torttua ja laatikkoon pakattu pullo likööriä
Dietrichiltä. Laitoin päivälliseksi suklaakiisseliä, nautittavaksi
limonaadin kanssa. Costi piti ruotsinkielisen puheen, joka päättyi
ruotsinkielisin sanoin esitettyyn eläköönhuutoon. Minä kohotin muutamin
sanoin eläköönhuudon asessorinrouvalle, meidän satakielellemme.
Klo 4:n aikaan tulivat vieraat, jotka näyttivät viihtyvän hyvin.
Me lauloimme täydessä kuorossa vanhoja kansanlaulujamme, leikimme
»jeu-d'esprit'tä», juttelimme ja politikoimme.
17.12.1915. — Klo 1/2 8 saatoimme asessorinrouvan reessä Hoffmannille.
Hän matkusti herra Hoffmannin kanssa asemalle ja sitten yksin edelleen
Luumäelle. Pakkasta oli 12° ja kirkas aurinkoinen päivä. Svinhufvudilla
ei ollut tänään ollenkaan ruokahalua. Illalla hän joi Costin kanssa
sinunmaljat.
* * * * *
Jouluaattona odotti Luumäen asemalla Reetu rekineen Siperiasta palaavaa
Ellen-rouvaa. Nuo tutut kuusi kilometriä luistivat puolessa tunnissa,
ja niin oltiin jälleen Kotkaniemessä. Portailla olivat Alma Koitelin ja
Eivind vastassa, ja yhdessä heidän kanssaan vietettiin sitten joulun
aattoiltaa.