Öljylamppu palaa pöydällä ja luo valoa ympärilleen, mutta
nurkissa hämärtää. Pastorinrouvalla on käsissään sukanparsiminen
ja Svinhufvudilla muuta pientä työn näpertelyä. Mutta ukko
Hörschelmannilla on edessään saksalainen kirja, jota hän lukee ääneen.
Iltaisin ryhmittyy aina sama seurue pöydän ympärille, ja kuukaudesta
toiseen kaikuu Hörschelmannin ääni hiljaisessa huoneessa. Korvat
kuulevat tarkasti jokaisen sanan. Joskus suu vetäytyy hymyyn, ja joskus
tarttuu suru silmiin aina kirjan sisällön vaihtelujen mukaan, mutta
aina vain kuunnellaan yhtä suurella mielenkiinnolla.
* * * * *
Svinhufvud kertoo:
— Talviseen aikaan ukko Hörschelmann tavallisesti luki ääneen, ja me
pastorinrouvan kanssa kuunneltiin. Ukko tilasi kirjoja Tomskista,
josta niitä eräs saksalainen pastori lähetti hänelle postitse. Siellä
luettiin Goetheä, Schilleriä, Heineä, Ranskan vallankumousta, Sohmin
kirkkohistoriaa ynnä muuta. Tavallisesti aloitettiin lukeminen pimeän
tullen. Pastorinrouva parsi vaatteita ja minä jokseenkin samoin.
Parsittiin sukkia, pyyheliinoja ja sen semmoista ja aika meni siinä
hyvin. Minä ompelin myös lammasnahkoja housuihini ja takkiini. Talvella
kun mentiin stepille, tarvittiin turkiksia suojaksi, sillä tuuli
pyrki muuten viiltämään läpi. Villaisiin tumppuihin ja sormikkaisiin
piti myös neuloa nahkat, sillä ei niistä muuten apua ollut. Kun
rouva parsiskeli, niin hän tapasi sanoa, että kolmesta rikkinäisestä
vaatteesta on tehtävä kaksi ehjää, ja siinä hän oli varsin oikeassa.
Ukko oli hyvin oppinut ja sai lukea, sillä aikaa kuin me pastorinrouvan
kanssa istuimme ja näpertelimme yhtä ja toista. Kerran meitä nauratti
kovasti, kun ukko jostakin Heinen kirjasta luki, että »ryssä on
kaksijalkainen nauta, jonka tsaari on leiponut ihmiseksi». Me
ihmettelimme, että sensuuri oli sallinut sellaisen kirjan luettavaksi.
Kappale kappaleelta aina luettiin ja seuraavana iltana jatkettiin.
Luettiin paljon myös Fritz Reuteria, alasaksaa, jota minä ymmärsin vain
puolittain ja jota toiset sitten selittivät minulle.
Martti Eklund toi minulle kirjoja, joiden joukossa oli Jac. Ahrenbergin
»Människor, som jag känt». Joitakin kohtia niistä käänsin tovereilleni,
m.m. huvittavan jutun Port Arthurin valloituksesta. Ahrenberg
kertoo istuneensa jossakin ylhäisessä seurassa, ei se tainnut olla
kenraalikuvernöörin luona, mutta ei paljoa puuttunutkaan. Se oli
Japanin sodan aikana, ja läsnä oli korkeita upseereja, jotka ylistivät
Venäjän armeijaa sekä väittivät, että Port Arthur on niin luja, että
sitä ei valloita mikään. Sitten yht'äkkiä soitettiin Ahrenbergille
puhelimessa, ja kun hän tuli takaisin, hän ilmoitti:
»Hyvät herrat, Port Arthur on valloitettu!»
»Herra siunatkoon, kuinka se on mahdollista!» »Sain juuri sähkösanoman
Tukholmasta.»
Svinhufvud ja Hörschelmann viettävät talvi-iltaansa (1916) asunnossaan
Basilnikoffin talossa Kolyvanin kaupungissa.
»Kuinka se on päässyt sensuurin läpi!»
»Siinä ei ollut muuta kuin: marmoria, kalkkia ja tiiliä kaupan.»
Ahrenberg oli nimittäin sopinut tällaisesta salamerkistä ystäviensä
kanssa.
Juttu huvitti meitä erityisesti ja kysyimme toisiltamme, että
kuinkahan paljon samanlaista kirjeenvaihtoa maailmansodan aikana
harjoitettiinkaan!
* * * * *
Pastorinrouvan päiväkirja kertoo Kolyvanin kirjallisista illoista
seuraavaa:
12.7.1915. — Iltapäivällä luimme Svinhufvudin kanssa, ja sen jälkeen
menimme ulos arolle, jossa oli hyvin kaunista.
14.7.1915. — Pieni lukutuntimme ja kävelymatkamme koivumetsikköön,
missä oli sateen jälkeen hyvin ihanaa.
29.8.1915. — Aikaisen päivällisen jälkeen luimme Svinhufvudin ja
Hoffmannin kanssa päivän tekstiä, vieläpä lauloimmekin samalla
3-äänisesti.
15.10.1915. — Teen jälkeen oli meillä jälleen lukutuntimme: »Die
Pfäfflinge».
22.10.1915. — Teen jälkeen luimme loppuun »Die Pfäfflinge» ja jätimme
raskain mielin hyvästit näille loistoihmisille.
23.10.1915. — Illallisen jälkeen aloimme lukea Reuterin »Hanne
Nüteä». Svinhufvud seuraa yllättävän hyvin alasaksalaisella murteella
kirjoitettua kirjallisuutta.
2.11.1915. — Luettiin illalla Reuterin »Woans ick to eene fru kam».
3.11.1915. — Aloitettiin Reuterin »Ut mine Franzosentid».
11.11.1915. — Illalla aloitettiin Sperlin »Die Fahrt nach der alten
Urkunde».
22.11.1915. — Illalla luettiin Emil Frommelin »Ernstes und Heiteres».
27.11.1915. — Aloitettiin Brachvogelin »El Dorado».
20.12.1915. — Aloitettiin lukutunnilla Brachvogelin »Aus dem
Mittelalter».
7.1.1916. — Aloimme lukea illalla Scharlingin »Im Pastorat zu Nöddeboe».
1.2.1916. — Aloimme lukea Raben »Hungerpastoria». Hyvin hieno kirja.
13.2.1916. — Teen jälkeen iloitsimme jälleen »Hungerpastorin»
lukemisesta. Svinhufvud ja Costi lukivat vuorotellen.
6.3.1916. — Teen jälkeen aloimme lukea Sienkiewiczin »Kreuzritteriä».
12.3.1916. — Aloitimme lukutunnilla mitä mielenkiintoisimman kirjan:
»Ernst von Bergman».
5.5.1916. — Costi luki ääneen oppilailleen Shakespearen »Julius
Caesaria». Svinhufvud, Hoffmann ja minä kuuntelimme mukana.
5.6.1916. — Illalla aloimme lukea Jägerin »Ranskan vallankumousta».
4.7.1916. — Aloitimme jälleen kirjallisen iltamme lukemalla Henselin
»Familie Mendelsohn».
30.10.1916. — Teen jälkeen jälleen vaatteiden paikkuuta, kumppanina yhä
edelleen Svinhufvud. Costi luki ääneen.
18.11.1916. — Lopetimme syvästi surren mainion lukemisemme »Familie
Mendelsohn». Tuntui kuin rakkaat tutut ihmiset olisivat kuolleet.
22.11.1916. — Teen jälkeen luettiin Hippelin »Lebensläufe». Costin
lukiessa me Svinhufvudin kanssa räätälöimme.
27.1.1917. —Illalla luettiin »Im Gottesländchen». Svinhufvud oli
esilukijana ja minä paikkailin.
7.2.1917. — Teen jälkeen Svinhufvud luki meille Panteniuksen »Um ein
Ei». Costi laittoi kuvankehyksiä, ja minä paikkasin vuodepeitettä.
Nämä otteet pastorinrouvan päiväkirjasta eivät suinkaan ole
tyhjentäviä. Niitä voisi sieltä poimia paljon enemmänkin, mutta jo
nämäkin riittävät osoittamaan, kuinka runsaasti Kolyvanissa uhrattiin
aikaa kirjallisuuden lukemiseen.