Tymskojen kylän sielunpaimen luuli — niin kertoo Donner — Suomen olevan
Englannissa, ja tämän käsityksensä mukaisesti hän sanoi Donneria
engelsmanniksi. Eivät siis ainakaan maantieteen tuntemuksessa papin
tiedot olleet kovin laajat. Ennen maailmansotaa ja Svinhufvudin
saapumista Tymskojeen esiintyi pappi myötäänsä juovuksissa. Eräänä
päivänä hän oli mitä sameimmassa humalassa toikkaroinut Donnerin
työhuoneeseen, tupertunut kumoon ja nukahtanut autuaalliseen uneen. On
hyvin selitettävissä, millä tavalla tällainen esiintyminen vaikutti
sivistymättömiin ja pimeydessä vaeltaviin ihmisiin. Maailmansodan
sytyttyä tapahtui papin esiintymisessä muutos parempaan, sillä viinojen
saanti muuttui hyvin vaikeaksi. Mutta siitä huolimatta katsoi pappi
velvollisuudekseen ainakin silloin tällöin katsella maailman menoa
pullon lasien lävitse. Ja kun valtion viinat loppuivat, ryhtyi pappi
itse valmistamaan puolukkamehusta ja sokerista hyvää likööriä.
Tymskojen papilla oli sentään muitakin harrastuksia kuin viina. Paitsi
papillisten tehtäviensä suorittamista, kirkkoslavonian popottamista ja
kuvien kumartelemista oli hän oppinut soittamaan sitraa ja esiintyi hän
juhlissa usein soittimineen.
* * * * *
Tymskojen papista Svinhufvud kertoo:
— Pappi pani puolukkamehuun sokeria ja käytti sitä. Kun olimme papin
luona ensimmäisen kerran vieraissa, niin hän tarjosi sitä ja selitti,
että se on seisonut vain kymmenen päivää. Mutta kyllä siinä kuitenkin
oli jo vähän alkoholia. Sitä pappi sitten aina ryyppäsi, niinkuin piti
tarpeellisena ja kohtuullisena. Hän oli alkuaikoina sangen siivo mies.
Vasta pääsiäisenä näimme hänet oikein päissään. Silloin oli ukko-parka
hyvin rähjäisessä kunnossa. Hän kävi talosta taloon siunaamassa
pyhäinkuvia ja ruokaa, ja joka paikassa tarjottiin viiniä ja muuta
hyvää. Kun tuli viimeisen talon vuoro, ruokalan, jossa juuri olimme
päivällisellä, ei hän enää pysynyt oikein pystyssä. Tässä kunnossa
ollessaan hän pyysi meidät päivällisillekin, mutta eihän siitä tietysti
tullut mitään, kun ukko oli aivan humalassa. Lukkari sitävastoin oli
raitis mies ja hoiti pappia tämän kulkiessa ympäri kylää pyhällä
toimituksellaan.
* * * * *
Venäjän papeista yleensä kuuli Svinhufvud Siperiassa pari hauskaa
juttua. Niistä hän kertoo:
— Siihen aikaan kuin venäläiset summakaupalla kastoivat virolaisia
kreikkalaiskatoliseen uskoon, joutui kerran eräs talonpoika todistajana
korkean oikeuden eteen. Kun talonpojalta vannottamisen takia kysyttiin
hänen uskontoaan, syntyi oikeuden ja hänen välillään seuraavanlainen
keskustelu:
»Mitä uskontoa olette!»
»En tiedä!»
»Kuinka se on mahdollista!»
»Kas, asia on vähän erikoinen!»
Ja niin kertoi talonpoika, että hän oli päässyt jo kasvamaan
pientareita pinkovaksi pojannaskaliksi, kun ryssänpappi tuli
kylän asukkaita kastamaan. Kun tämä toimitus tuntui hänestä hyvin
vastenmieliseltä, piiloutui hän isoon leivinuuniin. Papin tullessa
taloon ei poikaa saatu mitenkään uunista ulos. Silloin tarttui äiti
poikansa housuihin ja koetti vetää, mutta housut jäivät käteen
ja poika uuniin. Nyt tuli ryssänpappikin uunin luo ja tuumi vain
yksinkertaisesti:
»Vsjorovnoo» — »yhdentekevää!»
Ja niin otti pappi vettä ja pirautti sitä pojan takalistolle äidin
pitäessä jalasta kiinni. Pappi luki määräaikansa ja sillä oli
kastaminen selvä.
Kerrottuaan tämän sanoi talonpoika:
»Korkea oikeus saa nyt itse ratkaista, mihin uskontoon minä kuulun!»
* * * * *
Svinhufvud kertoo edelleen:
— Kerran, Siperian-aikani myöhemmässä vaiheessa, tutustuin erään
venäläisen perheen luona hyvin vapaamieliseen pappiin. Oli paastoaika
ja olimme parhaillaan syömässä mainitun perheen luona makkaraa ja
muuta kiellettyä ruokaa, kun pappi rouvineen ja kälyineen näkyi
astelevan ovelle. Hyvin pian vaihdettiin tietysti paastoruoat tilalle.
Päivällisen päätyttyä lähtivät papin naiset pois, mutta pappi itse jäi
vielä istumaan. Naisten lähdettyä sanoi pappi ensimmäiseksi:
»Nyt makkarat pöytään!»
»Mutta nythän on paastoaika!»
»En minä semmoista — ja nje takoi durak!»
Ja niin tuotiin kielletyt ruoat jälleen pöydälle ja Pappi söi hyvällä
ruokahalulla.