OSTJAKKEJA VIERAILULLA.

Tuhat vuotta sitten ulottui suomensukuisten kansain asuma-alue yli

pohjoisen ja keskisen Venäjän aina Moskovaan saakka, ja niiden

väkiluku oli lähes yhtä suuri kuin venäläisten heimojen, jotka

niiden kanssa kävivät taistelua suurten metsä- ja multa-alueiden

asumasijoista. Taistelu päättyi tappioksi suomensukuisille kansoille,

jotka sitten hajaantuivat erillisiksi heimoiksi ja joutuivat Venäjän

orjuuteen. Yksi näistä heimoista, ostjakit, suomensukuisten kansain

ugrilaiseen ryhmään kuuluva, joutui pakenemaan venäläisten vainoa

pohjoisen Siperian suurten valtajokien Obin ja Irtyshin turviin.

Aikaisemmin olivat ostjakit kuitenkin yhdessä sukulaistensa vogulien

kanssa muodostaneet Jugran mahtavan valtion, josta jo arabialaiset

kirjoittajat mainitsevat. Mutta menetettyään itsenäisyytensä joutuivat

he pysyväisesti Venäjän valtaan noin kolme vuosisataa sitten. Vaikka

monisatavuotinen orjuus onkin painanut ostjakkien kansaa, ja vaikka

erämaat ovatkin pysähdyttäneet heidän sivistyksellisen kehityksensä

luonnonkansan tasalle, on otsjakkien mieliin jäänyt kytemään voimakas

vastenmielisyys venäläisiä kohtaan. Kerrotaan, että viime vuosisadan

puolivälissä elänyt ostjakkiruhtinas Taishin kieltäytyi lähettämästä

poikiaankin venäläiseen sotakouluun, vaikka hänellä siihen korkean

syntyperänsä takia olisi ollut oikeus.

* * * * *

Ostjakit, jotka asuvat Tymskojesta monta penikulmaa länteen ja

pohjoiseen, kävivät silloin tällöin kylässä asioillaan. Heistä

Svinhufvud kertoo:

— Eräänä päivänä aamupuoleen tuli kylään retkikunta oikeita ostjakkeja

poroineen. Kunkin reen edessä oli kolme poroa perätysten. Porot olivat

hyvin sieviä, mutta ukot eivät. Heistä osasi ainoastaan yksi vähän

venättä ja he olivat pakanoita. Heidän rekensä olivat samanlaisia

kuin matkakertomuksissa kuvataan: liistereen tapaiset, jalakset

hyvin korkeat ja ohuista laudoista tehty päällys, missä istuttiin

porontaljoilla. Poroja ohjattiin pitkällä vavalla, jonka päässä oli

sompa. Sillä pukattiin etumaista poroa, että se tiesi mihin kulkea.

Ostjakit toivat oravan, kärpän ja kolonokin nahkoja ja ostivat sitten

jauhoja, suoloja ja teetä. Viinaakin he olisivat ostaneet mielellään,

mutta sitä ei ollut. Kyläläiset kertoivat, että ostjakit ostavat

tavallisesti viinaa ämpäreittäin ja juovat sitä suoraan siitä, ja

sellaisia he pitivät suurina juoppoina.

Venäläisillä oli ostjakkeja varten osittain eri tavarat. Heille myytiin

sellaisia lautasia, joissa oli kaikki sateenkaaren värit. Samoin oli

puodeissa huonoja jauhonsekaisia karamelleja varattuna erityisesti

ostjakkeja varten. Kun kävin puodissa, niin kysyin ihmetellen, ketkä

tällaista tavaraa ostavat. Vastattiin, että ostjakit tietysti.

Tällainen retkikunta tuli kylään pari, kolme kertaa talvessa.

Venäläiset kertoivat muuten, että ostjakit eivät ole koskaan taloissa

yötä. He tulevat aamulla, mutta menevät yöksi suolle, jossa oli ruokaa

poroille. Ostjakit eivät ole tottuneet makaamaan huoneissa eivätkä

nuku hyvin, jolleivät saa olla taivasalla, varsinkin kun metsämiehen

onni huoneissa nukkuen meni pilalle. He olivat venäläisten mielestä

aivan villejä. Emme osanneet heidän kanssaan puhua, mutta sen verran

saimme selville kauppias Prenitsnikovin vaimolta, joka oli kotoisin

Surgutista, ostjakkien alueelta, ja puhui ostjakinkieltä, että heidän

laskusanansa olivat aivan suomenmukaiset. Ensimmäiset laskusanat

olivat järjestyksessään: it, kat, kolm, njel, vet, khut. Useampia ei

Prenitsnikovin vaimo tuntenut.

* * * * *

Siitä surkeasta kohtalosta, jonka alaiseksi samojedit ja ostjakit

ovat joutuneet näillä pohjoisilla maanäärillä, voidaan tuskin kyllin

vaikuttavin sanoin kertoa. Venäläiset anastavat heidän kalliit

nahkatavaransa pilkkahinnasta. He juottavat ostjakkiparat humalaan ja

tekevät kaupat heidän kanssaan silloin, kun heidän harkintakykynsä

on kokonaan poissa. Täten hankkimillaan nahkatavaroilla venäläiset

ansaitsevat moninkertaisesti ja elävät näillä voitoillaan.

Röyhkeydessään ovat venäläiset menneet niin pitkälle, että ovat

jakaneet eri ostjakkiperheet kuin orjat keskenään, joista jokaisella

kauppiaalla on omat oikeutensa alaisiinsa. Saattamalla alaisensa

ostjakit lisäksi hyvin ovelasti velallisikseen venäläiset ovat saaneet

heidät täydelliseen valtaansa.

Svinhufvudin kertomukset Siperiasta · 第 27 / 66 题