Luettuaan kenraalikuvernöörin erottamispäätöksen oli Svinhufvud
heti selvillä siitä, että hän kaikesta huolimatta tulisi jatkamaan
virkansa hoitamista, vieläpä istumaan itse Luumäen syyskäräjät, joiden
istumisen hovioikeus hänen omasta pyynnöstään jo aikaisemmin oli
määrännyt Hertzenin tehtäväksi. Senpä kai viranomaisetkin aavistivat,
koska Viipurin läänin kuvernööri 18.11.1914 lähetti kaikille Lappeen
kihlakunnan nimismiehille seuraavansisältöisen kirjeen:
»Samalla kun Teille tiedoksenne ilmoitetaan, että Suomen
Kenraalikuvernööri on lokakuun 31 (marraskuun 13) päivänä 1914
antamallaan päätöksellä eroittanut virasta Lappeen tuomiokunnan
tuomarin, hovioikeudenasessori Pehr Evind Svinhufvudin, käsketään
Teitä, jos asessori Svinhufvud tämän jälkeen ryhtyisi joihinkin
tuomarinvirkaan kuuluviin tehtäviin sanotussa tuomiokunnassa, estämään
hänet niitä suorittamasta ja siitä heti minulle ilmoittamaan.»
* * * * *
Pari päivää erottamisensa jälkeen, 22.11.1914, Svinhufvud lähetti
Viipurin hovioikeudelle postitse seuraavan vastauksen:
»Viipurin läänin Kuvernöörin toimenpiteestä olen saanut Keis.
Hovioikeuden kirjelmän 17 p:ltä tätä kuuta N:o 2249 ynnä sen mukana
jäljennöksen Suomen Kenraalikuvernöörin päätöksestä samaa kuuta, jossa
Kenraalikuvernööri, perusteeksi mainiten »Armollista asetusta» 2 p:ltä
kesäkuuta 1904 m.m. sotatilaa koskevain säännösten ulottamisesta
Suomenmaahan, lausuu erottavansa allekirjoittaneen Lappeen tuomiokunnan
tuomarinvirasta. Kirjelmässään Keis. Hovioikeus sen ohessa antaa
minulle tiedoksi, että Keis. Hovioikeus on määrännyt Hov. ausk. Toivo
Elias Tapanaisen toistaiseksi hoitamaan mainittua tuomarinvirkaa.
Oikeusjärjestykseemme kuuluvan ikivanhan periaatteen mukaan, joka
on ilmilausuttu m.m. 21 p:nä helmikuuta ja 3 p:nä huhtikuuta 1789
annetussa Yhdistys- ja vakuutuskirjassa, voidaan tuomareita erottaa
virastaan ainoastaan laillisen tutkimuksen ja tuomion kautta. Sellaista
tutkimusta tässä ei ole tapahtunut eikä laillista tuomiota annettu.
»Armollinen asetus» sotatilaa koskevain säännösten ulottamisesta
Suomeen ei ole syntynyt siinä järjestyksessä kuin Suomen perustuslaissa
säädetään; se ei ole mikään laki Suomessa. Kenraalikuvernöörin
tuohon »asetukseen» nojautuva päätös on siis laiton ja pätevyyttä
vailla. Samasta syystä se määräys, jolla Keis. Hovioikeus on antanut
Auskultantti Tapanaisen tehtäväksi toistaiseksi hoitaa Lappeen
tuomiokunnan tuomarinvirkaa, on pätevyyttä vailla.»
Samanaikaisesti lähetti myös Hertzen oman ilmoituksensa siitä, ettei
hän tule istumaan Luumäen käräjiä, koska Svinhufvudin erottaminen oli
laiton teko.
* * * * *
Saatuaan kuulla Svinhufvudin kirjeestä lähetti Viipurin läänin
kuvernööri heti kenraalikuvernöörille salaiseksi merkityn
venäjänkielisen kirjeen, jonka hänen »erityisten» asiainsa esittelijä
Anatol Aleksandroff laati ja jossa hän ilmoitti m.m.:
»Tämän johdosta minä uudelleen kirjeessä kaikille Lappeen tuomiokunnan
nimismiehille tehostin, että he eivät missään tapauksessa saa sallia
Svinhufvudin jatkaa tuomarintointaansa, ja jos hän omavaltaisesti
ilmaantuisi oikeussaliin hoitaakseen tuomarintehtäviään, on heidän
poistettava hänet ja passitettava Viipurin lääninvankilaan. Jos
Svinhufvudilla todella on niin paljon rohkeutta, että panee täytäntöön
kirjeessään Hovioikeudelle lausumansa uhkauksen, niin luulisin
tarkoituksenmukaiseksi karkoittaa hänet johonkin keisarikunnan etäiseen
kuvernementtiin, mikä toimenpide on kokonaan Teidän Ylhäisyytenne
toimivaltaan kuuluva.»
Kerrottuaan sitten myös Hertzenin kirjeestä lausuu kuvernööri lopuksi:
»Millä tavalla Hovioikeus tulee suhtautumaan näihin Svinhufvudin ja
Hertzenin röyhkeihin mielenosoituksiin, on toistaiseksi tietämätöntä,
mutta tulen minä siitä tiedon saatuani heti ilmoittamaan Teidän
Ylhäisyydellenne.»
* * * * *
Kun maan sanomalehdissä julkaistiin uutinen Svinhufvudin
virastaerottamisesta, herätti se suuttumusta kaikkialla. Muutamia
ystäviä saapui Kotkaniemeenkin puristamaan Svinhufvudin kättä. Niinpä
kävivät hänen luonaan autolla Viipurista käsin pankinjohtaja Johannes
Lundson ja varatuomari Severin Avellan. Niinikään kävi hänen luonaan
uudelleen vapaaherra Adolf von Bonsdorff. Hänen käynnistään Svinhufvud
kertoo:
— Silloin tuli Bonsdorff uudelleen Kotkaniemeen. Jo ensimmäisellä
kerralla täällä käydessään hän oli esittänyt, että tulisin Helsinkiin
ja rupeaisin yhdessä hänen kanssaan puuhaamaan saksalaisella linjalla.
Minulle oli kuitenkin silloin kasaantunut niin paljon töitä ja olin
niin kiinni tuomiokuntani hoidossa, etten päässyt lähtemään. Kun
nyt oli tullut tieto, että Seyn oli antanut minulle eropassin, tuli
Bonsdorff taas ja sanoi:
»Nyt sinä joudat!»
Selitin hänelle, etten ole vieläkään ihan valmis, sillä en aio totella
Seynin käskyjä, ennenkuin hän väkivalloin ajaa minut pois virasta.
Sitten kun se tapahtuu, olen kyllä valmis lähtemään. Mutta Bonsdorff
vastasi:
»Se on turhaa härkäpäisyyttä vain sinun puoleltasi! Eihän ole mitään
käytännöllistä hyötyä vastaanponnistelemisesta, sillä kyllä ryssät
kuitenkin ajavat sinut pois, kun ovat kerran eropassinkin antaneet!»
Ja hän jatkoi:
»Tule nyt vain Helsinkiin; koetetaan päästä yhteistoimintaan
saksalaisten kanssa, ja siihen sinua tarvitaan mukaan!»
Vastasin hänelle, ettei se ihan vielä sovi.
Minä olin näet ollut jo niin kauan ryssien vastustuspuuhassa,
että minun piti jatkaa loppuun saakka. Velvollisuuteni oli seisoa
paikoillani viimeiseen asti. Olin muillekin saarnannut, ettei saa
lähteä, jos viranomaisilta tulee laiton erokäsky.
Sanoin siis Bonsdorffille, että jos minä nyt jätän virkani, voidaan
sanoa, etten ole seurannut omaa oppiani, vaan jättänyt virkani heti
kun käsky tuli. Eihän Bonsdorff ollut tyytyväinen päätökseen, mutta
niine hyvineen erottiin. Lupasin kyllä tulla mukaan, kun ryssät ensin
ajavat minut virastani, ja sovittiinkin, että sitten ryhdytään vetämään
vahvasti samaa köyttä.
Samanaikaisesti kuin viranomaiset neuvottelivat Svinhufvudin
erottamisesta, julkaistiin maan sanomalehdissä uusi
venäläistyttämisohjelma, joka julkeudessa ylitti kaikki aikaisemmat
sortomääräykset ja toteutettuna olisi saattanut maan kaikki virastot
venäläisen valvonnan alaisiksi ja tehnyt siten täydelleen lopun Suomen
autonomiasta. Tämä uusi suunnitelma oli Korevon komitean työtä, jossa
istuivat maamme pahimmat viholliset. Sen 38 pykälää sisälsivät, paitsi
määräyksiä Suomen posti-, tulli- ja rahalaitoksen hävittämisestä,
myöskin täydellisen suunnitelman yliopiston, koulujen ja rautatien
venäläistyttämiseksi. Niinikään sisältyi siihen erityisiä toimenpiteitä
yhdistyksiä, kokouksia ja sanomalehtiä vastaan sekä virkamieskuntamme
venäläistyttäminen ja paikallistuomioistuinten asettaminen Pietariin
vastarinnan murtamiseksi.
Tämä ohjelma julkaistiin samaan aikaan kuin Venäjän armeija oli
aloittanut suuren hyökkäyksensä Puolan kautta Saksaan ja oli matkalla
Berliiniä kohden. Tuntui kuin Venäjän natsionalismi olisi nyt
aloittanut myös lopullisen sotamarssinsa Suomeen ja pyrkinyt kaikin
emoin muuttamaan maamme venäläiseksi kuvernementiksi.
* * * * *
Maanantai-iltana marraskuun 23 p:nä Svinhufvud istui teepöydän ääressä
perheensä keskellä tietämättä mitään niistä neuvotteluista, joita
viranomaiset kävivät hänen kohtalostaan. Mutta ilmassa tuntui kuitenkin
aavistusta myrskyisistä tapahtumista. Olihan tärkeimmät ja kiireimmät
työt saatettu kuntoon kaiken varalta, ja matkatavaratkin käräjiä varten
oli laitettu valmiiksi. Huomennahan oli vaikeneva se päivä, jolloin
Luumäen jännityksellä odotetut käräjät alkaisivat, käräjät, jotka
Lappeen tuomiokunnan tuomari tulisi itse istumaan ryssien eropasseista
välittämättä.
* * * * *
Suuri oli Venäjän valta marraskuun tapausten pelästyttämässä maassamme.
Täyttyihän Suomi vain täyttymistään venäläisellä sotaväellä. Joka yöhän
luikersi Pietarista pitkiä sotilasjunia kuin käärmeitä yli rajan.
Ja kaikkea tätä suurta valtaa tultaisiin huomenna uhmaamaan — ilman
aseita.