Mr. Moodyn käynti pyhällä maalla.
Mr. Moodyn toimelijas henki sai vähän tilaisuutta lepoon. Hän koetti
kyllä tunnollisesti pitää yhtä viikon päivää sapattina, mutta muuten
oli hän melkein aina toimessa, paitsi hänen ollessaan matkoilla --
ja niilläkin tunsivat ihmiset hänet ja kysyivät häneltä neuvoja
hengellisissä asioissa, joita heiltä ei suinkaan kiellettykään.
Myöhemmät vuodet monipuolisien koulujen, suurten yleisten kokousten
ja muiden Kristuksen valtakunnan työhaarojen tuottamine toimineen
soivat hänelle vielä vähemmän tilaisuutta joksikin aikaa vetäytymään
toimekkaasta osanotosta niiden johtoon.
Keväällä vuonna 1892 pääsi Mr. Moody nauttimaan hyvin ansaittua
lepoa ja sai samalla tilaisuuden tyydyttää hänessä kauvan kyteneen
halun käydä pyhällä maalla. Edellisenä kesänä oli T:ri John Smith
Edinburgista käynyt Amerikassa, muassaan koko joukko kutsumuksia
skotlantilaisilta papeilta, jotka pyysivät Mr. Moodya vielä kerran
käymään heidän maassaan. Hän jätti Amerikan lokakuussa 1891 ja
piti talven ajalla yhdessä Sankeyn kanssa lyhyeitä kokouksia
yhdeksässäkymmenessä yhdeksässä Skottlannin kaupungissa. Tämä oli Mr.
Moodyn viimeinen käynti tässä maassa.
Huhtikuussa 1892 tarjosivat Mr. ja Mrs Peter M'Kinnon hänelle vapaan
matkan Palestinaan. Hän kirjoitti äidilleen Pariisista: "Minulla on
suuri halu nähdä tuo kullankiiltävä kaupunki". Vaimonsa ja nuorimman
poikansa, Paulin, seuraamana yhtyi hän Roomassa matkakumppaneihinsa.
Roomassa oleskelustaan nautti Mr. Moody sanomattomasti. Jokaisessa
paikassa, jonka voitiin todistaa olleen jonkinlaisessa yhteydessä
apostoli Paavalin kanssa -- Mr. Moodyn suurin sankari raamatussa,
lähinnä Herraa Jeesusta -- käytiin uskollisesti. Via Appiaa käytiin
katsomassa, ja kun päästiin alkuperäiselle kivitykselle, tahtoi Moody
että astuttaisi vaunusta ja käveltäisi jalan niillä kivillä, joilla
Paavali oli astellut. Neron palatsin jäännökset Palatinilaisella
kukkulalla vaikuttivat häneen paljon enemmän kuin Pyhä Pietarinkirkko
tai joku muu nykyisen Rooman merkillisyyksiä.
Jätettiin sitte tuo ikuinen kaupunki selän taa ja purjehdittiin Port
Saidiin. Heidän täytyi matkustaa Suezin kanavaa ales Ismailaan ja
sieltä junalla Aleksandriaan. Aleksandriasta kirjoitti Moody:
"Olemme nyt lähellä sitä paikkaa, jossa Israelin lapset kulkivat,
lähtiessään ulos Egyptistä. Maa on santaperäistä ja hedelmätöintä,
mutta kanava on merkillinen, ja tuntuu muutenkin kummalliselta
oleskella täällä Faraoonien, Moseksen, Aronin ja Josefin maassa".
Jerusalemiin tulonsa jälkeisenä päivänä, joka sattui olemaan
palmusunnuntai, puhui hän uuden (Gordonin) Golgatan huipulta seuraavan
tekstin johdosta: "Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa
ympärillä, hamaasta nyt ja ijankaikkiseen", Ps. 125: 2, osoittaen
samalla Hermonia, Öljymäkeä ja Moabin vuorta, jotka kaikki näkyivät
siitä paikasta, jossa hän seisoi. Sittemmin saatiin tietää, että hän
tietämättään oli puhunut keskellä erästä muhamettilaista kirkkomaata,
joka synnytti pahennusta. Ei katsottu viisaaksi uudistaa koe, ja hän
saarnasi senvuoksi seuraavana pyhänä eräässä syvänteessä kukkulan
rinteellä. Sadottain ihmisiä kaikenlaisista kansa- ja uskontokunnista
oli näissä kokouksissa läsnä.
Viikon päivät kuluivat käynteihin kaikissa muistettavissa paikoissa
Jerusalemissa ja sen lähistössä. Yksi kokonainen päivä omistettiin
Hebronille. Jerusalemissa olivat kaikki pyhät paikat liiaksi epävarmoja
ja koristettuja miellyttääkseen häntä. Hänen lempipaikkojaan oli
Öljymäki, jonne hän monasti palasi takaisin, ja tuo pieni Betanian kylä
sen rinteellä. Täällä hän ainakin tiesi olevansa niillä paikoilla,
joissa hänen Mestarinsa niin usein oli kulkenut.
Betaniassa hän pyysi tulkkiaan kysymään, löytyikö lasten joukossa
ketään Marttaa tai Mariaa. Joukko lapsia omisti heti näiden nimien
valtavat araapialaiset muodot. Kukaan ei pilasta nauttinut enemmän kuin
Mr. Moody, kun sittemmin huomattiin, että useimmat näistä Martoista ja
Marioista olivat poikia.
Kun ei Mr. Moody tainnut ratsastaa, niin ei hän voinut tehdä monta
matkaa Palestinassa, mutta hän oli sangen innokas näkemään niin monta
merkillisyyttä kuin mahdollista.
Jerusalemissa syntyperäiset lapset huvittivat häntä suuresti. Hänen
tullessaan ulos hotellista, ympäröi häntä heti joukko repaleisia,
pieniä araapeja, ja hän huvittelihe antamalla niille rahaa.
Vanhemmatkin huvittivat häntä, ja hän puheli paljon heidän kanssaan
kysellen heidän elintapojaan y.m. Viikon lopussa tunsi hän tarkoin
kansan tavat, maanviljelyksen kannan, hallintotavan ja monta muuta
asiaa.
Pääsiäisen jälkeisenä päivänä matkusti Mr. Moody seurueineen
Egyptiin. Useita päiviä viivyttiin Kairossa, jossa pyramiidit ja
muut merkillisyydet katsottiin. Ensimmäisellä viikolla toukokuussa
suunnattiin matka Italiaan. Toukokuu kului matkoilla Neapelissa,
Florensissa, italialaisilla järvillä ja Schweitsissä. Kuukauden lopussa
hän oli jälleen Englannissa oltuaan sieltä kaksi kuukautta poissa,
joka luultavasti oli pisin loma minkä hän oli nauttinut, sittenkuin
hän seitsemäntoista vuotiaana poikana antautui kauppa-alalle. Eikä
tämäkään lepo ollut yhtämittainen, sillä hän oli saarnannut Roomassa,
Jerusalemissa, Kairossa, Neapelissa ja Pariisissa, toisinaan
kahdestikin päivässä. Sitä paitsi oli hän tyydyttääkseen väsymättömiä
englantilaisia ja amerikalaisia ystäviään, jotka hänen kaikkialla
tunsivat, johtanut useita raamatunkeskusteluja. Sen lisäksi keskusteli
hän mitä mahdottomimpien ihmisten kanssa kaikenlaisissa sopivissa ja
sopimattomissa tilaisuuksissa heidän sielustaan.
"Mr. Moody", lausui eräs korkea-arvoinen nainen hänelle, "kenkään ei
ole tällä tavalla minulle ennen puhunut".
"Sitte on aika jonkun se tehdä", vastasi Moody, ja heistä tuli hyvät
ystävät.
Hänen käyntinsä pyhällä maalla oli aina elävästi hänen mielessään.
Usein hän siitä mainitsi sekä yksityisissä keskusteluissa että
yleisissä puheissa. Toiselta puolen häntä säälitti Palestinan nykyinen
kurja asema, jonka hän piti ennustusten mukaisena; toiselta puolen
katsoi hän ilolla eteenpäin kohti sitä aikaa, jolloin Messiaksen jalat
vielä kerran tulevat Öljymäellä seisomaan.