Moody- ja Sankey-laulukirjojen synty.
Toinen piirre Mr. Moodyn väsymättömyydestä ja uskonlujuudesta on
Moody- ja Sankey-laulukirjojen synty. Se suuri tehtävä, mikä näillä
kirjoilla on senkautta ollut, että niistä ei ainoastaan ole laulettu
evankeliumin ilo miljoonien sydämmiin, vaan ovat myöskin olleet
suurten kasvatus- ja raamatunopetuslaitosten syntyyn syynä, kuuluu
uskonnon ja kaupan romantiikkaan.
Kun Mr. Moody ja Mr. Sankey tulivat Englantiin, huomasivat he, että
kirkoissa käytettiin eräänlaisia, tarkoitukseensa sopimattomia
laulukirjoja, aivan toisenlaisia kuin ne, joihin he itse olivat
tottuneet. Mr. Sankey saattoi tosin laulaa soololaulajaan, mutta
jotta seurakunta voisi lauluun yhtyä, oli välttämätöintä hankkia
amerikkalainen laulukirja.
Mutta kustantajaa ei löydetty, joka olisi uskaltanut asiaan ryhtyä.
Rahallisessa suhteessa ei yritys näyttänyt lupaavalta. Mr. Sankey ei
luullut, että se onnistuisi. Rouva Moodynkin usko petti. Mr. Moody
oli siis aivan yksin, mutta arvelematta painatti hän laulukirjan
omalla edesvastuullaan ja omalla kustannuksellaan. Kaikki hänen
jäljellä olevat rahansa (noin 20 puntaa) meni pienen tekstipainoksen
painattamiseen. Niitä myytiin sitte kokouksissa yhdestä pennysta
kappale.
Vähässä ajassa myytiin painos loppuun. Nyt ilmestyi heti kustantaja,
joka uskalsi tarjoutua toista painosta painattamaan ja sitoutui
sitäpaitsi maksamaan runsaan tekijäpalkkion. Mr. Moody hyväksyi
ehdotuksen, koska hän siten arveli osan niistä kulungeista tulevan
kuitatuiksi, joista hän persoonallisesti oli edesvastuun alainen.
Niin suuri oli yhä kasvava harrastus, ettei tekijäpalkkiota paljo
muistettukaan, vaan rahat jätettiin kasvamaan. Ennen pitkää heräsi
kysymys, mitä sillä summalla, joka Moodylle kuului, oli tehtävä.
Lontookokousten lopussa, vähän ennen Moodyn ja Sankeyn kotimaahan
lähtöä, näytti kustantaja tilit, joiden mukaan Mr. Moodyn saatava
tekijäpalkkioina oli kokonaista 7000 puntaa. Mr. Moody ilmoitti
komitealleen Lontoossa, että rahat olivat heidän käytettävinään ja
tulisi niitä käyttää kristilliseen toimintaan tavalla, jonka he saivat
lähemmin määrätä, lisäten, ettei hän tahtonut niistä mitään omaksi
hyväkseen. Komitea kieltäytyi rahoja vastaanottamasta, koska he
väittivät, että ne kuuluivat Mr. Moodylle persoonallisesti, eivätkä
he tahtoneet sallia hänen maksavan niin korkeata hintaa oikeudesta
saarnata heille evankeliumia. Tämä oli omituinen tapaus -- rahat
etsivät omistajaa, kun ei kukaan niistä huolinut.
Yksi Chicago Avenue Churchin esimiehistä, joka kuuli kerrottavan tästä,
ehdotti Lontookomitealle, että rahasumma lähetettäisiin Chicagoon
ja käytettäisiin kirkkorakennuksen valmistamiseen. Vuosina 1873-74
vallinneen rahapulan takia olivat ne avunsitoumukset, joita tämän
rakennuksen valmistamiseksi oli merkitty, tulleet arvottomiksi. Työ
keskeytyi, kun vasta ensimmäinen kerros -- pienempi sali -- oli valmis.
Tilapäinen katto peitti tämän, ja siinä oli kahden vuoden ajan pidetty
jumalanpalveluksia.
Ehdotus hyväksyttiin, rahat lähetettiin, ja Moodyn kirkko tuli
valmiiksi.
Myöhemmin ilmestyneiden laulukirjojen myönti on niin menestynyt,
että tekijäpalkkio yksin Amerikassa epäilemättä nousee yli miljoonan
dollarin; mutta _ei centtiäkään siitä ole milloinkaan jäänyt Mr. Moodyn
tai Mr. Sankeyn taskuun_. Kaiken ovat valtuutetut käyttäneet Nuorten
Miesten Kristillisen Yhdistyksen hyväksi, kirkkojen rakentamiseksi ja
(myöhempinä vuosina) Mr. Moodyn koulujen hyväksi Northfieldissä.