Toinen käynti Englannissa, 1872.
Vaikka kuulijajoukot North Side Tabernaklet'issa olivat suuret
ja kokoukset hedelmää tuottavat, oli Moodyn kumminkin mahdoton
työskennellä kodeissa, koska sellaisia ei enää löytynyt. Tuli oli
suurella alueella Tabernakletin ympärillä polttanut kaupungin tuhaksi.
Mistä kansaa kerääntyi kokouksiin oli kerrassaan arvoitus. Sellaiset,
jotka mökkinsä raunioiden sekaan pystyttivät, muuttivat alituisesti.
Kun hän senvuoksi huomasi, että hänettä voitiin tulla toimeen
Chicagossa ja hän halusi englantilaisten raamatuntutkijain jalkain
juuressa tulla raamattua enemmän tuntemaan, päätti Mr. Moody vieläkin
kerran lähteä Atlannin poikki. Hän matkusti kesäkuussa 1872.
Tämä käynti vaatii erityistä huomiota erään tapahtuman johdosta, joka
epäilemättä merkitsi uutta käännekohtaa Mr. Moodyn elämässä.
Hän oli päättänyt olla minkäänlaiseen toimintaan ryhtymättä, jos hän
vaan sitä voisi välttää; mutta eräänä päivänä meni hän rukouskokoukseen
Old Baileyn luona, ja kokouksen lopussa pyysi Rev. Mr. Lessey, erään
pohjois-Lontoon seurakunnan pastori, että hän seuraavana pyhänä
saarnaisi hänen edestään. Mr. Moody suostui.
Paikka tuntui aamujumalanpalveluksessa sangen kylmältä ja kuolleelta.
Kuulijat näyttivät jotenkin välinpitämättömiltä. Hänestä tuntui,
ikäänkuin hän olisi tyhjää tavoitellut, ja näytti, että aamu oli mennyt
turhaan.
Seuraava jumalanpalvelus oli kello puoli seitsemän illalla, ja
saarnatessaan tunsi hän, ikäänkuin koko ilma olisi ollut Jumalan
Hengellä täytetty. Hiljaisuus ylhäältä valtasi kansan ja todisti, että
Jumala tutki heidän sydämiään. Hän oli vähäisen rukoillut sinä päivänä
eikä voinut ymmärtää, mistä tämä siunaus tuli.
Kun hän oli saarnansa lopettanut, pyysi hän kaikkia, jotka halusivat
pelastusta, nousemaan, että hän voisi rukoilla heidän edestään.
Sadottain ihmisiä nousi kaikkialla kirkossa -- näytti siltä kuin koko
kuulijakunta olisi noussut.
Mr. Moody sanoi itselleen: "Nämä ihmiset eivät ymmärrä minua. He eivät
käsittäneet, mitä tarkoitin, kun pyysin heitä nousemaan".
Hän ei Amerikassakaan ollut milloinkaan nähnyt niin monen nousevan eikä
tiennyt, mitä tehdä, jonka tähden hän uudelleen pani heitä koetukselle.
"Nyt", lausui hän, "tulee kaikkien, jotka haluavat pelastusta, mennä
kyselyhuoneesen".
He menivät sinne ja täyttivät huoneen, niin että useampia tuoleja
täytyi siirtää sinne, että kaikki saisivat istumasijoja. Pastori
oli hämmästyneenä ja Moody samoin. Kumpainenkaan ei ollut sellaista
siunausta uskaltanut odottaa. Heillä ei ollut uskoa toivoakseen,
että Jumala voisi pelastaa sadottain ja tuhansittain niin hyvin kuin
yksittäin tai kaksittain.
Kun Mr. Moody uudestaan pyysi niitä, jotka todellakin halusivat tulla
pelastetuiksi, nousemaan, nousivat kaikki. Hän ei tiennyt, mitä hänen
oli tehtävä, jonka vuoksi hän pyysi kaikkia, joilla oli todellinen
tarkoitus, kohtaamaan pastoria siellä seuraavana iltana.
Seuraavana päivänä matkusti hän Dubliniin, mutta tiistai aamuna sai hän
sähkösanoman, jossa hänen palaamistaan vaadittiin ja ilmoitettiin, että
pelastusta etsivien luku maanantaina oli suurempi kuin sunnuntaina.
Hän matkusti takaisin ja piti kokouksia kymmenen päivää, ja neljäsataa
henkeä otettiin silloin siihen seurakuntaan.
Jonkun ajan kuluttua selvisi tämä ihmeellinen Hengen vaikutuksen
ilmauksen salaisuus. Siellä oli kaksi sisarta, jotka kuuluivat
seurakuntaan, toinen niistä terve, toinen vuoteella viruva. Eräänä
päivänä, kun tuo sairas nainen makasi vuoteellaan ja suri tilaansa,
tuli hänelle se ajatus, että hän taisi rukoilla, ja sitten hän rupesi
pyytämään Jumalalta, että hän elvyttäisi sitä seurakuntaa, jonka jäsen
hän oli. Yötä ja päivää kohosi hänen rukouksensa Jumalan puoleen, mutta
yhä pysyi seurakunta kylmänä ja kuolleena.
Eräänä päivänä luki hän sanomalehdessä kertomuksen muutamista
kokouksista, joita Mr. Moody oli Amerikassa pitänyt, ja vaikk'ei hän
häntä tuntenut, rupesi hän pyytämään Jumalalta, että Hän lähettäisi
Moodyn siihen seurakuntaan.
Hänen sisarensa tuli kotiin samana pyhänä, jolloin Mr. Moody oli
saarnannut, ja sanoi: "Arvaappas, kuka tänään saarnasi?" -- Hän arvaili
useita, joiden kanssa heidän pastorinsa tapasi vaihtaa saarnavuoroja.
Vihdoin sanoi sisar: "Se oli Mr. Moody Amerikasta".
Sairas sisar kalpeni ja lausui:
"Minä tiedän, mitä se sisältää. Jumala on rukoukseni kuullut".
Hän vietti iltapäivänsä paastossa ja rukouksessa, ja illalla tuli
vastaus tulella taivaasta. Mr. Moody uskoi, että se oli juuri tämä
herätys, joka toi hänet Englantiin takaisin seuraavana vuonna. Tästä
johtui, että Rev. William Pennefather, kirkkoherra, ja St. Judes,
Mildmay Park, Lontoo, ja Mr. Bainbridge, etevä methodisti-maallikko,
Newcastle on Tyne, pyysivät häntä kokouksia pitämään. Mutta hän ei
ollut aikonut kauvemmin pysähtyä, vaan palasi kolmen kuukauden kuluttua
Amerikaan ja yhtyi perheesensä, innokkaasti kutsuttuna seuraavana
vuonna Englantiin palaamaan.